Naisen hormonitoiminta alkaa muuttua 40 ikävuoden jälkeen
Hormonit kuuluvat luonnollisena osana naisen elämään. Ne ovat elimistön itse valmistamia kemiallisia välittäjäaineita, jotka kulkevat elimistössä pääosin verenkierron välityksellä. Hormonit osallistuvat lähes kaikkiin elimistön aineenvaihduntaprosesseihin. Sana hormoni on peräisin kreikankielisestä sanasta hormao, joka tarkoittaa kiihdyttää ja herättää.
Nimensä mukaisesti hormonit siis herättävät ja kiihdyttävät hyvässä ja “pahassa”. Ne ovat olennainen osa hedelmällisyyttä, mielihyvän tuntemuksia ja sukupuolisuutta. Naisen munasarjojen hormonitoiminnassa alkaa kuitenkin tapahtua vaihtelua 40. ikävuoden jälkeen.
“Oireita voivat aluksi olla vuotohäiriöit eli epäsäännölliset kuukautiset ja välivuodot. Välillä munasarjat toimivat ja välillä eivät. Edelleen on tärkeää huolehtia ehkäisystä, sillä raskaaksi tuleminen on mahdollista”, LT, dosentti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tomi Mikkola Lääkärikeskus Aavasta kertoo.
Menopaussi ei katso ikää
Suomalaisen naisen keskimääräinen kuukautisten loppumisikä on 51 vuotta, mutta yhtä ainoaa ikää menopaussille eli vaihdevuosien alkamiselle ei ole.
“Tavallisimpia vaihdevuosioireita ovat kuumat aallot, joihin voi liittyä kasvojen punoitusta. Lämpötilanvaihtelut etenkin öiseen aikaan voivat vaikuttaa heikentävästi unenlaatuun”, Tomi Mikkola sanoo.
Myös mieliala voi vaihdella lähestyvien vaihdevuosien takia. Tyypillisiä oireita ovat lisäksi emättimen limakalvon oheneminen, joka aiheuttaa kuivuuden ja kirvelyn tunnetta sekä usein myös yhdyntäkipuja.
Yksilöllinen hoito auttaa
Neljänkympin jälkeen on hyvä aika tarkastella kokonaisvaltaista naiseutta, terveyttä ja hyvinvointia. Epämääräisten “naistenvaivojen” kanssa ei kannata jäädä yksin. Hormonaaliset vaivat heikentävät huomattavasti elämänlaatua, ja niihin on saatavilla apua. Ammattitaitoinen ja asiaan perehtynyt lääkäri auttaa. Ennen mahdollisen hormonikorvaushoidon aloitusta oireista keskustellaan lääkärin kanssa ja sitten tehdään gynekologinen tutkimus.
“Hormonikorvaushoidossa käytetään estrogeeniä. Se voidaan ottaa suun kautta tabletteina, ihon kautta laastarina tai geelinä. Jos kohtua ei ole poistettu, estrogeenihoidon oheen liitetään keltarauhashormonihoito kohdun runko-osan syövän ehkäisemiseksi. Keltarauhashormoni voidaan annostella myös suoraan kohtuonteloon hormonikierukan avulla”, Mikkola summaa.
Hormonikorvaushoidon tehoa ja sopivuutta seurataan säännöllisillä kontrollikäynneillä. Myös mammografiatutkimus olisi hyvä tehdä parin vuoden välein rintasyöpäriskin minimoimiseksi.
Hormonit tasapainoon: korvaushoidon riskit
Hormonikorvaushoidot pelottavat monia. Yksi syy tähän on lisääntynyt rintasyöpäriski. Hormonikorvaushoitoa ei suositella naisille, joilla on ollut rintasyöpä tai kohonnut riski sairastua rintasyöpään, syvä laskimotukos tai veren hyytymistekijän häiriö.
“Lääkärin vastaanotolla selvitetään tarvittaessa mahdolliset vaihtoehdot hormonikorvaushoidolle. Esimerkiksi paikallisestrogeenin käyttö voi auttaa limakalvo-oireisiin, ja siten helpottaa edes osaksi tilannetta”, Tomi Mikkola sanoo.
Hormonihoidon tyypillisiä haittavaikutuksia erityisesti hoidon alkuvaiheessa ovat rintojen arkuus ja turvotus. Myös päänsärkyä saattaa esiintyä.
“Haitoista merkittävin on pitkäaikaiseen hormonikorvaushoitoon liittyvä rintasyöpäriskin suureneminen. Hormonihoito lisää myös laskimoveritulpan riskiä etenkin hoidon alussa”, Mikkola jatkaa.
Hormonihoidon riskeihin voi kuitenkin vaikuttaa elämäntavoilla.
“Painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta pienentävät rintasyövän riskiä aina, mutta myös hormonihoidon aikana. Veritulpan riski on pienempi, mikäli verenpaine, kolesteroli ja mahdollinen diabetes ovat hyvässä hoidossa. Savuttomuus on myös erittäin tärkeä ennaltaehkäisevä tekijä.”
Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan naistentautien ja synnystysten erikoislääkäri Tomi Mikkola.