D-vitamiini – paljonko on tarpeeksi?

d-vitamiinia
D-vitamiini on elimistölle välttämätön vitamiini, josta suomalaisilla on talvikuukausina puutetta. Tilanne on helppo korjata D-vitamiinilisällä, mutta todellinen tarve selviää vain D-vitamiinitasojen mittauksella. Sisätautien erikoislääkäri Ari Aimolahti kertoo, milloin mittaus on syytä tehdä ja millaisia oireita D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa.
FacebookTwitterLinkedIn

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. Sitä saadaan kesällä ihon kautta auringon UVB- eli ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Jo 5-10 minuuttia auringossa kolme kertaa viikossa riittää nostamaan D-vitamiinitasoja, kun käsivarret ja kasvot ovat paljaina.

Kannattaa huomioida, että aurinkovoiteet estävät D-vitamiinin pääsyn iholle, mutta näin lyhyen aikaa voi olla turvallisesti ilmankin.

Ravinnossa D-vitamiinia on luontaisesti merkittäviä määriä vain kalassa sekä jonkin verran kananmunassa ja sienissä. Lisäksi maitotaloustuotteisiin ja margariineihin on lisätty D-vitamiinia. Myös kaurajuomien D-vitamiinipitoisuus on rikastamisen vuoksi usein samalla tasolla kuin maidon. Luomutuotteissa D-vitamiinia ei ole.

Erityisen tärkeää luuston terveydelle

D-vitamiinilla on elimistössä monia tehtäviä. Se mahdollistaa kalsiumin imeytymisen ja vahvistaa luustoa ehkäisten osteopeniaa ja osteoporoosia. Aika paljon on myös näyttöä siitä, että D-vitamiini parantaa vastustuskykyä, jolloin infektioriski pienenee.

Lisäksi D-vitamiinilla näyttäisi oleva lihaskuntoa parantava vaikutus. Joissain vanhustutkimuksissa on havaittu, että kun D-vitamiinin saanti on kohdallaan, alaraajojen lihaskunto pysyy paremmassa kunnossa ja kaatumisriski sen ansiosta vähenee. On myös mahdollista, että D-vitamiini parantaisi jonkin verran insuliiniherkkyyttä tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Parhaillaan D-vitamiinia tutkitaan muun muassa MS-taudin tukilääkkeenä.

Pimeinä kuukausina tarvitaan D-vitamiinilisää

Iho tuottaa D-vitamiinia auringon UVB-säteilystä, kun UV-indeksi ylittää tason kolme. Suomessa näin käy vain kesäkuukausina. Vaikka olisi maannut rannalla koko kesän, auringosta saadut D-vitamiinivarastot eivät riitä koko vuodeksi.

Aurinkoloma talvellakaan ei auta. Toki se nostaa D-vitamiinitasoja, mutta jo 3-6 viikossa tasot puolittuvat. Jotta saisi pitemmän hyödyn, aurinkomatkalla pitäisi olla parin kuukauden välein.

D-vitamiinin saantisuositus Suomessa:

  • Lapsille ja alle 18-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää ympäri vuoden. Kaksivuotiaaksi asti saantisuositus on 10 mikrogrammaa ja siitä eteenpäin 7,5 mikrogrammaa päivässä.
  • 18–74-vuotiaille suositellaan 10 mikrogrammaa silloin, kun D-vitaminoituja maitotuotteita ja margariineja ei käytetä päivittäin ja kalaa 2-3 kertaa viikossa vuoden pimeimpänä aikana eli loka-maaliskuussa.
  • 75 vuotta täyttäneille suositellaan 20 mikrogrammaa ympäri vuoden. Ikääntyessä auringonvalon D-vitamiinia aktivoiva vaikutus selvästi pienenee, ja ulkoapäin eli ravinnosta tai D-vitamiinivalmisteista saatavan D-vitamiinin tarve lisääntyy.
  • Raskaana olevien ja imettävien äitien suositus on 10 mikrogrammaa ympäri vuoden.

Ympärivuotisesta käytöstä ei ole kenellekään haittaa

Ympärivuotista D-vitamiinilisää tarvitaan myös, jos

  • sairastaa jotain imeytymishäiriötä tai tulehduksellista suolistosairautta
  • ihonväri on tumma tai tummahko. Tumma iho tuottaa Suomen auringossa D-vitamiinia huomattavasti heikommin kuin vaalea iho.
  • käyttää kesälläkin peittäviä vaatteita esimerkiksi uskonnollisista syistä

Ympärivuotisesta käytöstä ei ole haittaa muillekaan. Itse asiassa monet lääkärit suosittelevat sitä kaikille Suomessa asuville ikään katsomatta. Koska D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, se kannattaa ottaa ruuan kanssa. Ruuan sisältämä rasva edistää sen imeytymistä.

Todellisen tarpeen kertoo verikoe

Mikäli D-vitamiinin riittävä saanti mietityttää, asia kannattaa selvittää yksinkertaisella verikokeella. Lähetettä sitä varten ei tarvita.

Riittämättömään saantiin viittaavista tuloksista on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Omin päin on vaikea määrittää sopivaa D-vitamiiniannosta tilanteen korjaamiseksi. Tarvittava annos aikuisella voi joskus olla jopa 100 mikrogrammaa. 3-4 kuukauden kuluttua D-vitamiinitaso pitäisi mitata uudestaan, jotta nähdään, miten hoito on tehonnut.

D-vitamiinin viitearvot ovat:

  • alle 25 nmol/l – puutostila
  • 25–50 nmol/l – riittämätön saanti
  • 50–75 nmol/l – riittävä saanti
  • 100–120 nmol/l – hyvä saanti
  • yli 250 nmol/l – liikasaanti

Osteoporoosia sairastavilla tavoitearvo on 75–120 nmol/l eli nanomoolia litrassa.

Lääkärin vastaanotolla D-vitamiinimittaus tehdään rutiiniluontoisesti, jos on aihetta epäillä puutosta oireiden, perussairauksien tai poikkeavan väsymyksen vuoksi.

Infektioherkkyyden lisääntyminen voi viestiä puutoksesta

D-vitamiinin puutosoireet voivat olla epämääräisiä. Joskus väsymys, vetämätön olo tai lisääntynyt hikoilu voivat viestiä siitä. Useimmiten hieman matalaan D-vitamiinitasoon ei kuitenkaan liity mitään oireita. Jos vaje on merkittävämpi, vastustuskyky voi heikentyä ja infektioherkkyys lisääntyä.

Pahimmillaan vakava D-vitamiinin puutos voi johtaa aikuisilla osteomalasiaan, jossa luu pehmenee ja johon voi liittyä luukipuja. Siitä taas voi seurata ajan myötä osteoporoosi. Lasten kohdalla puutos voi johtaa riisitautiin. Se on Suomessa harvinainen, koska kaikille alle kaksivuotiaille annetaan D-vitamiinilisää.

Vaikeaan D-vitamiinin puutokseen liittyy myös suurentunut ylähengitystieinfektioiden vaara. Niin ikään koronaan sairastumisen riskin on todettu olevan suurempi. Lisäksi on viitteitä, että matala D-vitamiinitaso lisää tehohoitoa vaativan koronainfektion vaaraa.

Riskiryhmässä ovat:

  • vegaanit ja yksipuolisella dieetillä kitkuttavat laihduttajat
  • keliakiaa, tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia, ja rasvaripulia sairastavat
  • ikäihmiset, jotka eivät liiku ulkona ja saavat siksi D-vitamiinia heikosti auringosta
  • tummaihoiset
  • peittävää vaatetusta kesälläkin käyttävät

D-vitamiinin yliannostus aiheuttaa heikotusta ja laihtumista

D-vitamiinin saantisuosituksia on arvosteltu Suomessa riittämättömiksi, ja moni käyttääkin isompia annoksia. Turvallisen saannin yläraja nuorilla ja aikuisilla on 100 mikrogrammaa. Ei ole kuitenkaan varsinaista näyttöä siitä, että isolla annoksella saisi parempaa terveyshyötyä, jollei D-vitamiinista ole todellista puutetta.

Isoja annoksia ”varmuuden vuoksi” käyttäessä vaarana on, että rasvaliukoista vitamiinia voi kertyä elimistöön liikaa. Yliannostukseen liittyy selkeitä oireita, kuten ruokahaluttomuutta, oksentelua, laihtumista ja heikottavaa oloa. Kalkkia myös imeytyy elimistöön tavallista enemmän. Seurauksena voi olla hyperkalsemia, joka saattaa aiheuttaa verenkiertohäiriöitä ja ongelmia munuaisten toimintaan. Auringosta tai ravinnosta D-vitamiinin yliannostusta ei voi saada.

Asiantuntijana sisätautien erikoislääkäri, diabetologi Ari Aimolahti.