Mononukleoosi eli pusutauti on virustauti, jonka aiheuttaa pääsääntöisesti EBV- eli Epstein-Barrin virus. Se siirtyy ihmisestä toiseen syljen välityksellä, mistä johtuu kansankielinen nimitys pusutauti.

Käytännössä kaikki länsimaissa asuvat saavat elämänsä aikana EBV-tartunnan. Virus ei kuitenkaan aiheuta välttämättä mitään oireita. Itse asiassa harvempi kuin joka viides suomalaisista sairastaa niin tyypillisen mononukleoosin, että tauti ylipäänsä tunnistetaan.

EBV-virus jää uinumaan selkäytimeen

Ensimmäinen tautihuippu on 1-5-vuotiaana, jolloin virus saadaan vanhemmilta tai lastentarhasta. Tarhassa EBV-virus voi tarttua esimerkiksi lasten leluista, jotka kiertävät suusta suuhun. Seuraava huippu on 15-25-vuotiaana, jolloin virus tarttuu tyypillisesti seurustelukumppanista toiseen.

EBV-virus jää kaikilla tartunnan saaneilla uinumaan selkäytimen hermosoluihin. Aika ajoin sitä erittyy sylkeen, minkä vuoksi täysin oireetonkin voi tartuttaa virusta eteenpäin siitä itse tietämättä.

Mononukleoosi voi olla aikuisella raju tauti

Pikkulapsilla tartunta menee yleensä ohi ilman oireita tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin. Aikuisilla oireet ovat voimakkaammat, mutta yli 30-vuotiailla pusutauti on harvinainen.

Mononukleoosin tyypilliset oireet ovat

• korkea kuume
• turvonneet imusolmukkeet kaulan ja niskan alueella
• kova kurkkukipu

Joka kuudennella ensioire voi olla silmäluomiturvotus, ja joka kymmenes saa punapilkkuisen ihottuman. Ihottuma ilmaantuu lähes aina, jos mononukleoosin aikana käytetään jostain syystä amoksisilliini-antibioottia. Silloin ihottuma johtuu lääkkeen ja viruksen yhteisvaikutuksesta.

Myös perna yleensä suurentuu, jolloin se on tavallista hauraampi ja voi revetä herkemmin tapaturmissa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Lisäksi maksa-arvot nousevat. Joillakin silmänvalkuaiset kellertävät maksatulehduksen vuoksi, mutta tämäkin on harvinaista. Tavallisesti maksatulehdus on oireeton eikä sitä voida todeta kuin verikokeilla. Lisäksi voi olla lihas- ja vatsakipuja.

Toipuminen ottaa aikansa

Kurkkukipuun liittyvää nielemiskipua voi helpottaa tulehduskipulääkkeillä, esimerkiksi ibuprofeenilla.  Lääkkeet myös laskevat kuumetta ja voivat vähentää turvotusta ja helpottaa syömistä ja juomista.

Kuumeen hoidossa tärkeää on niin ikään lepo. Aluksi tarvitaan vuodelepoa, mutta kunhan vointi paranee kevyestä liikuskelusta ei ole haittaa. Lisäksi riittävä nesteytys on kuumeisena tärkeää. Olisi hyvä juoda parisen litraa vettä, mehuja tai muita alkoholittomia juomia vuorokaudessa. Kurkkukipua voi helpottaa suolavedellä kurlaamalla.

Mononukleoosin oireet lievittyvät pääosin kymmenessä päivässä, mutta täydellinen toipuminen vie 3-6 viikkoa, joskus jopa muutaman kuukauden. Tauti kestää huomattavasti pitempään kuin tavallinen hengitystieinfektio.

Töihin tai opintoihin voi palata heti voinnin salliessa, koska mononukleoosin tarttuminen tapahtuu vain syljen välityksellä, lähinnä suutelemalla. Tosin on mahdollista saada tartunta myös suussa olleiden esineiden, kuten hammasharjan, kautta. Siksi hammasharjan tulisi aina olla vain henkilökohtaisessa käytössä.

Angiina oirehtii samalla tavalla

Pusutauti paranee yleensä ajan myötä itsekseen. Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos

• nielun kipu tai turvotus haittaa syömistä tai vaikeuttaa hengitystä
• yleisvointi on hyvin huono
• kuume on korkea eikä laske kotikonstein
• silmänvalkuaiset muuttuvat keltaisiksi
• oireet pitkittyvät

Noin joka viideskymmenes mononukleoosipotilas joudutaan ottamaan sairaalaan nesteytystä varten. On myös mahdollista, että nielussa on samaan aikaan angiinaa aiheuttava streptokokki A -bakteeri. Sen hoidoksi tarvitaan antibioottia.

Kyse voi olla pelkästä angiinastakin, jonka oireet ovat samankaltaisia kuin mononukleoosin. Maallikon voi olla vaikea erottaa, kummasta taudista on kyse. Asia on hyvä varmistaa lääkäriltä, jotta hoito on asianmukaista.

Ei voi sairastua uudestaan

Lääkärille mononukleoosin diagnosoiminen on yleensä helppoa, jos oireet ovat taudille tyypilliset. Tarvittaessa apuna voidaan käyttää mononukleoosin pikatestiä. Se tunnistaa valtaosan aikuisten tapauksista.

Pienillä lapsilla ja yli 30-vuotiailla testitulos on kuitenkin usein virheellisesti negatiivinen. Tällaisessa tilanteessa voidaan tehdä EBV-vasta-ainetesti, jonka tulos on varsin luotettava. Se näyttää myös, jos on sairastanut mononukleoosin aiemmin.

Täsmälääkettä mononukleoosiin ei ole, joten lääkärillä ei ole keinoja paranemisen jouduttamiseen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei oireiseen mononukleoosiin voi sairastua uudelleen, vaikka EBV-virus pysyttelee elimistössä loppuiän.

Mononukleoosin jälkitaudit ovat harvinaisia

Yleensä mononukleoosista paranee muutamassa viikossa, mutta joskus sen jälkeen voi jäädä voimakas uupumustila muutamaksi kuukaudeksi. Uupumuksen syy on tuntematon.

Tautiin voi myös joskus harvoin liittyä aivokalvotulehdus, aivotulehdus tai sydänlihastulehdus. Niitä esiintyy lähinnä, jos saa mononukleoosin tavanomaista myöhemmin, yli 25-vuotiaana.

Hälyttäviä merkkejä ovat muun voimakas päänsärky, niskajäykkyys, keskushermosto-oireet, kuten sekavuus ja tajunnan häiriöt, sekä rintakipu, hengenahdistus ja rytmihäiriöt.

Pernan repeäminen mononukleoosin yhteydessä on hyvin harvinaista. Koska se on kuitenkin mahdollista, rajua liikuntaa, kuten kontaktilajeja, on syytä välttää 3-4 viikkoa. Pernan repeäminen vaatii aina välitöntä sairaalahoitoa.

Asiantuntijana korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Jarkko Korpi.

Sydänlihastulehdus eli myokardiitti on tavallisimmin viruksen aiheuttama. Kyseessä on yleensä jokin flunssavirus, mutta sydänlihastulehdus voi joskus johtua myös ripulitautiviruksesta. Usein sydänpussiin tulee tulehdus samanaikaisesti. Silloin puhutaan perimyokardiitista.

Harvemmin sydänlihastulehduksen voi aiheuttaa esimerkiksi yliherkkyysreaktio, jonka voi laukaista vaikea yleissairaus tai lääkeaine.

Riskiryhmässä nuoret miehet

Sydänlihastulehdus on miehillä, etenkin nuorilla, yleisempi kuin naisilla. Taustalla saattaa ehkä olla se, että nuoret miehet eivät malta pysytellä flunssaisina poissa urheiluharrastuksista, vaan ryhtyvät treenaamaan puolikuntoisina. Se voi laukaista sydänlihastulehduksen.

Myös perintötekijät saattavat vaikuttaa vielä toistaiseksi tuntemattomalla tavalla. On arvioitu, että noin 1-2 prosentilla flunssapotilaista on jonkinasteista sydänlihasärsytystä.

Sydänlihastulehdus voi olla oireeton

Sydänlihastulehdus tuntuu puristavana rintakipuna. Jos tällaista kipua ilmaantuu flunssan yhteydessä tai jälkeen, tulee hakeutua heti lääkäriin.

Muita vakavia sydänlihastulehduksen oireita ovat

• rytmihäiriötuntemukset, kuten tavallista runsaammat lisälyönnit
• poikkeavan voimakas pitkään kestävä väsymys
• hengenahdistus

Aika usein sydänlihasärsytys on kuitenkin niin lievää, että moni sairastaa sydänlihastulehduksen tietämättään. Oireet voivat myös sekoittua flunssan oireisiin.

Silti urheilukielto flunssaisena on aina aiheellinen. Se on paras tapa välttää sydänlihastulehdus. Urheilukielto ei tarkoita vuodelepoa, vaan kevyt liikuskelu, kuten kävely, on omaa vointia kuunnellen sallittua. Rasittavampaa liikuntaa, esimerkiksi kuntosaliharjoittelua, kannattaa välttää, kunnes flunssa on selvästi parantunut.

Sydäninfarkti voi oireilla samalla tapaa

Jos epäillään sydänlihastulehdusta, potilas lähetetään sydänfilmiin eli EKG:hen. Lisäksi tehdään verikokeita, joissa voidaan todeta tulehdusarvojen nousua. Myös sydänlihaksen merkkiaine, troponiini, voi nousta. Tarvittaessa tehdään sydämen ultraäänitutkimus, jossa nähdään mahdollisesti ärtynyt sydänpussi, jonne on voinut kertyä nestettä.

Yli 40-vuotiaalla potilaalla, jolla on sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, on huomioitava myös sydäninfarktin mahdollisuus, sillä se voi oireilla samalla tavalla kuin sydänlihastulehdus. Sepelvaltimotaudin tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi, diabetes, kohonnut verenpaine ja kohonnut kolesteroli. Joskus esimerkiksi influenssa voi laukaista infarktin.

Mikäli oireilun syy on epäselvä, potilaalle tehdään sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Se paljastaa, jos kyse onkin sepelvaltimon tukoksesta.

Sydänlihastulehduksen hoidossa avainsana on lepo

Sydänlihastulehdus, vaikeaoireinenkin, paranee usein täydellisesti itsestään. Mitään omaa lääkettä siihen ei ole, vaan hoito on oireenmukaista. Olennaisinta on lepo. Silloin sydän­lihas ­ehtii toipua, eikä siihen tule peruuttamattomia vaurioita. Rintakipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä. Rytmihäiriöitä lievitetään beetasalpaajilla.

Paraneminen ei tapahdu käden käänteessä, vaan saattaa viedä viikkoja. Silloin urheilukielto voi olla 2-3 kuukautta, joskus enemmänkin. Tilanne arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Paranemista voidaan seurata ainakin sydänfilmillä vielä muutamia viikkoja akuutin sairauden jälkeen.

Joskus jopa hengenvaarallinen

Vaikeimmat sydänlihastulehdukset voivat vaatia sairaalahoitoa ja johtaa jopa sydämenvajaatoimintaan tai hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin. Siksi sairauteen on aina suhtauduttava vakavasti.

Arviolta noin 300 potilasta joutuu vuosittain sairaalaseurantaan sydänlihastulehduksen vuoksi. Heistäkin suurin osa paranee.

Onneksi sydänlihastulehduksen saa yleensä vain kerran elämänsä aikana. On harvinaista, että sama ihminen sairastaisi sen useammin.

Asiantuntijana kardiologian erikoislääkäri Anna-Mari Hekkala.

Purjehtija Tapio Lehtisen matka Golden Globe Racessa päättyi marraskuussa dramaattisesti Asteria-veneen uppoamiseen. Pelastautumiseen ei ollut kauaa aikaa, joten hengissä säilymisen kannalta tärkeimmät välineet eli pelastautumispuku ja selviytymispaketti grab bag, oli viipymättä napattava mukaan pelastuslautalle.

Kiireen keskellä unohtui kuitenkin jotakin tärkeää. Silmälasit jäivät uppoavaan laivaan, vaikka Tapion heikentynyt näkö olisi kaivannut lukemiseen +4,50-tehoisia linssejä.

Tämän vuoksi tekstiviestien kirjoittaminen pelastuslautalta oli vaikeaa ja kovan työn takana. Onneksi viestien vastaanottajat osasivat tulkita Tapion siansaksaa muistuttavia kirjoituksia ja mies saatiin lopulta pelastettua ehjin nahoin.

Näkö kuntoon eri etäisyyksille

Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin Tapio voi unohtaa silmälasinsa. Hänen silmänsä leikattiin hiljattain Aavassa ja mikäli toipuminen etenee suunnitellusti, ei Tapio tarvitse laseja jatkossa enää juuri lainkaan.

Tapiolle vaihdettiin linssileikkauksessa molempiin silmiin kokonaan uudet linssit. Korjattavaa oli lähinäön lisäksi myös kaukonäössä, joten samalla kertaa näkö päätettiin hoitaa kuntoon portaattomasti useammalla eri etäisyydellä. Nyt 65-vuotiaan näkö eri etäisyyksille toimii parhaalla mahdollisella tavalla ja silmälasin tarve on satunnaista.

Leikkaavana lääkärinä toimi Aavan silmätautien erikoislääkäri Petri Järventausta, jonka erikoisosaamista ovat muun muassa kaihi- ja linssikirurgia. Tapio kertoo olevansa hyvin tyytyväinen Aavassa saamaansa palveluun ja ammattitaitoiseen käsittelyyn operaation aikana.

– Kaikki on mennyt kuin elokuvissa ja nyt lukeminen ja kirjoittelu onnistuu vaivatta pikkufontillakin, Tapio sanoo.

Veri vetää merelle

Jatkossa Tapio ei kohtaa ainakaan näkökykynsä puolesta marraskuun Golden Globe Racen kaltaisia tilanteita merellä.

– Veneessä oli usein varmaan 20 paria lukulaseja ja silti ne olivat aina hukassa. On pelkkää plussaa, ettei niitä enää tarvita, Tapio sanoo.

Asteria-veneen kohtaloksi koitunut hätätilanne ei saanut Lehtistä varomaan tai pelkäämään merta, sillä purjehtijan veri vetää jo takaisin ulapalle. Ensi syksynä Tapio Lehtinen starttaa Ocean Global Race -kilpailussa kirkkain silmin.

 – Onhan tämä iso parannus myös purjehtijan turvallisuuteen. Jatkossa saa tulla vaikka näitä kiirelähtöjäkin, Tapio vitsailee.

Aavassa tehdään silmätautien erikoislääkärin vastaanottojen lisäksi useita silmäleikkauksia, kuten korkeatasoista kaihi-, karsastus- ja silmäluomikirurgiaa sekä lasiaisinjektioita. 

Lisäksi Aavassa on silmälaboratorio muun muassa silmänpainetaudin ja verkkokalvonsairauksien silmätutkimuksia varten. Aavassa saat aina kokonaisarvion silmiesi terveydestä ja yksilöllisesti laaditun arvion mahdollisesta jatkohoidosta.

Artikkelit ja tiedotteet

 

Näytä kaikki artikkelit

Glaukooma – Näin se tunnistetaan ja hoidetaan

Silmän näköhermoa vaurioittava glaukooma, vanhalta nimeltään silmänpainetauti tai viherkaihi, on yleensä oireeton hyvin pitkään. Siksi silmälääkärin vastaanotolla kannattaa käydä säännöllisesti etenkin neljänkympin jälkeen. Lääkärikeskus Aavan silmätautien erikoislääkäri Päivi Puska kertoo, miten glaukooma todetaan, miten sitä hoidetaan ja miten se vaikuttaa arkeen. 

Lue lisää

Kuivasilmäisyys on yleisin silmävaiva

Kysymys: Mistä kuivasilmäisyys johtuu ja miten se oireilee? Mistä apu oireisiin? Vastaus: Kuivasilmäisyys on kyynelnesteen vähäisestä erittymisestä tai poikkeavasta laadusta johtuvaa silmien kuivumista. Yleisimpiä oireita ovat silmien vetistely, kirvely ja punoitus. Oireiden lieventämiseen voidaan käyttää silmien pintaa voitelevia, nestemäisiä tai geelimäisiä tippoja.

Lue lisää

10 kysymystä karsastusleikkauksesta

Vähäinenkin silmien karsastus voi aiheuttaa hankalia oireita, kuten näön sumenemista, päänsärkyjä tai rivien hyppimistä lukiessa. Yksi vaihtoehto karsastuksen korjaamiseen on karsastusleikkaus. Mutta kenelle se sopii, mitä leikkauksessa tapahtuu ja miltä leikattu silmä tuntuu? Aavan silmätautien erikoislääkäri ja karsastuskirurgi Laura Lindberg vastaa yleisimpiin kysymyksiin karsastusleikkauksesta.

Lue lisää

Näytä kaikki artikkelit

1. Mitä aikuisiän ADHD tarkoittaa?

Ei ole olemassa erillistä aikuisiän ADHD:tä, vaan kyseessä on aina kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka on alkanut jo lapsuudessa. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että ADHD todetaan vasta aikuisena. Kyse voi olla myös siitä, että vaikka lapsella on ollut piirteitä ADHD-oireista, diagnoosikriteerit eivät ole täysin täyttyneet. Sekin on mahdollista, että oireet alkavat aikuisuudessa haitata enemmän elämää, jolloin tutkimuksiin hakeudutaan vasta silloin.

ADHD:n syntyyn vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät. Selittävät tekijät ovat moninaiset. Myös raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, kuten sikiöaikainen hapenpuute ja sikiön altistuminen äidin voimakkaalle stressille tai päihteiden käytölle, lisäävät riskiä.  Lisäksi synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet ja erilaiset psykososiaaliset tekijät saattavat osaltaan selittää ADHD:tä.

2. Mitä aikuisiän ADHD-oireet ovat?

ADHD:ssä on ikään katsomatta kolme ydinoiretta:

• tarkkaamattomuus
• ylivilkkaus
• impulsiivisuus

Kaikkia näitä oireita ei tarvitse esiintyä yhtä aikaa. ADHD:ta tunnistetaan kolmea eri muotoa sen mukaan, mitkä ydinoireet esiintyvät yhdessä tai erikseen.  

Oireilu muuttaa muotoaan aikuisuuteen tullessa. Yliaktiivisuus ja impulsiivisuus usein lievittyvät, mutta tarkkaamattomuusoireet eli keskittymiskyvyn ja tarkkaavuuden ylläpito lievenevät hitaammin. Se tuo haasteita esimerkiksi opintoihin sitoutumisessa ja keskittymisessä. Seurauksena opinnot voivat jäädä kesken. Jos joutuu pinnistelemään pärjätäkseen tavallista enemmän, seurauksena voi olla myös väsymystä, ahdistusta ja itsetunto-ongelmia.

Tutkimuksissa on todettu, että ADHD-oireita omaavat suoriutuvat tarkkaavuuden ylläpitoa ja työmuistia vaativista kognitiivista tehtävistä heikommin kuin ne, joilla oireita ei ole. ADHD vaikuttaa myös sosiaalisiin taitoihin ja tunteiden säätelyyn.

3. Miten yleinen ADHD aikuisilla on?

17–84-vuotiailla ADHD:n esiintyvyys on 2,5 prosenttia. Jos tarkastellaan suppeampaa ikäryhmää, 18–44-vuotiaita, määrä on 3,4 prosenttia. Ikääntymisen myötä ADHD:n esiintyvyys siis hieman laskee. Se saattaa liittyä siihen, että ikääntyessä ihminen oppii sopeutumaan haitallisiin oireisiin ja mukautuu oireiluunsa. Opitut toimintatavat auttavat elämään oireiden kanssa, jolloin ne eivät ole enää yhtä häiritseviä.

Pojilla ja miehillä ADHD on yleisempää kuin tytöillä ja naisilla. Tytöillä ei ole välttämättä esiinny ylivilkkautta, mikä voi vaikeuttaa häiriön tunnistamista.

4. Miten aikuisiän ADHD todetaan?

Usein aikuinen hakeutuu ADHD-tutkimuksiin omien lastensa perässä. Hän havaitsee kärsineensä itse lapsena samanlaisista haasteista tai kärsivänsä niistä edelleen. Aiemmin hän ei ole kenties tunnistanut, mistä omat vaikeudet ovat johtuneet, mutta oman lapsen ADHD-diagnoosi voi avata silmät. Jotkut tekevät netissä aikuisen ADHD-testin ja kääntyvät tuloksen saatuaan lääkärin puoleen.

Kun aikuista tutkitaan, on suositeltavaa laatia elinkaarihaastattelu. Sen avulla kartoitetaan lapsuuden aikaista käyttäytymistä ja lapsuuteen, nuoruuteen sekä aikuisuuteen sisältyneitä oireita ja haasteita. Diagnoosia ei voida asettaa, ellei ADHD:lle tyypillisiä oireita ole esiintynyt alle 7-vuoden iässä. Mikäli on mahdollista, haastatellaan myös aikuisen vanhempia tai lähisukulaisia. Niin ikään neuvolakortit ja koulutodistukset voivat antaa arvokasta tietoa. Seulonnassa voidaan hyödyntää myös kyselylomakkeita.

Lisäksi käydään strukturoidusti ja kattavasti läpi psyykkisiä oireita, kuten ahdistus- ja mielialaoireita sekä päihteiden käyttöä. Kattavat haastattelut ovat tarpeen, koska kyseessä on elinikäinen diagnoosi.

On myös tärkeää sulkea somaattiset sairaudet pois. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta tai anemia saattavat aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä ja siten vastaavantyyppistä oireilua kuin ADHD. Usein diagnostiset selvittelyt vaativat useampia lääkärikäyntejä.

5. Voiko aikuisiän ADHD:hen liittyä muita sairauksia?

ADHD:hen liittyy usein muita neurologisia ja psykiatrisia sairauksia. Silloin puhutaan samanaikaissairastamisesta, mikä on ADHD-aikuisilla tavallista.  Noin 50 prosentilla ADHD-aikuisista voi olla ahdistuneisuutta, noin 30–50 prosentilla masennusta ja 20 prosentilla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Päihteiden käytön riski on jopa 2–3-kertainen. On tärkeää selvittää, etteivät ADHD oireet selity muilla häiriöillä tai sairauksilla.

Samanaikaissairauksien selvittely on keskeinen osa ADHD:n diagnostiikkaa.

6. Miten aikuisiän ADHD:tä voidaan hoitaa?

Hoidon tavoitteena on edistää ADHD-aikuisen toimintakykyä ja hyvinvointia. Hoito räätälöidään yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Se voi pitää sisällään esimerkiksi

• psykoedukaatiota, joka antaa tietoa ADHD:stä sekä siitä, miten voi itse vaikuttaa oireiden hallintaan ja sietämiseen
• elintapaohjausta liittyen univalverytmiin, päihteettömyyteen, liikuntaan ja ravitsemukseen. Kaikilla näillä voi hallita oireilua.
• sopeutumisvalmennusta niin ADHD-aikuiselle itselleen kuin hänen omaisilleen
• toimintaterapiaa
• vertaistukea
• kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa
• lääkehoitoa

Lääkehoitoa harkitaan, jos psykososiaalisista hoitomuodoista ei ole riittävästi apua. Aikuisiän ADHD-lääkitys pyrkii vaikuttamaan ADHD:n ydinoireisiin – aivan kuten lastenkin kohdalla. Lääkkeitä on lyhyt-, keskipitkä- ja pitkävaikutteisia. Pyrkimyksenä on, että vaste olisi suotuisa niinä tunteina, kun tarkkaavuutta ja keskittymiskykyä erityisesti tarvitaan. Tämä tarkoittaa usein opiskelu- tai työaikaa. Viikonloppuisin ja lomilla lääkkeet on mahdollista jättää tauolle.

Hyvällä hoidolla ADHD-aikuisen vointi voi kohentua merkittävästi, etenkin silloin, kun hänellä ei ole muita psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia.

7. Miten läheiset voivat tukea ADHD-aikuista?

Läheiset voivat auttaa ADHD-aikuista esimerkiksi tukemalla tämän vanhemmuutta, mikäli siinä on haasteita. He voivat myös vaikuttaa kodin elinympäristöön, jotta se olisi rauhaa ja vireyttä tasapainoisesti ylläpitävä. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, miksi ADHD-aikuinen käyttäytyy, kuten käyttäytyy. Toinen ei ole ilkeä ja hankala, vaan kyse on ADHD:n oireista. Tietoa ADHD:stä läheiset saavat esimerkiksi osallistumalla ADHD-liiton järjestämiin infotilaisuuksiin ja valmennuksiin.

Avoimuus työpaikallakin olisi hyväksi, jotta siellä voitaisiin tukea ADHD-aikuisen jaksamista ja tehdä tarvittavia muutoksia, jotta hän pystyisi paremmin keskittymään. Etenkin avokonttorit ovat haasteellisia, koska ärsykkeitä on runsaasti ja ADHD-aikuisen huomio karkaa herkästi sivuraiteille.

Asiantuntija: psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja Tarja Seuri.

1. Mitä melatoniini on?

Univalvetilan säätely ihmisellä on hyvin monimutkainen toiminto. Siihen vaikuttavat monet välittäjäaineet ja hormonit. Melatoniini on yksi näistä hormoneista. Sitä tuotetaan aivoissa sijaitsevassa käpyrauhasessa. Sen päätehtävä on tahdistaa ihmisen vuorokausirytmiä ja tukea nukahtamista.

Kansankielellä melatoniinia kutsutaan yö- tai unihormoniksi, koska sen luonnollinen eritys alkaa lisääntyä iltaa kohti, kun valon määrä vähenee.  Suurimmillaan melatoniinin eritys on yöllä. Aamua kohti sen pitoisuus pienenee ja päivällä sitä ei erity lainkaan.

Melatoniinin eritys on varsin yksilöllistä. Jollakin voi erittyä vähemmän melatoniinia ja silti hän nukkuu paremmin kuin se, jolla melatoniinia erittyy enemmän. Siksi melatoniinitasojen mittauttamisesta ei ole hyötyä.

Ikääntyessä melatoniinin tuotanto heikentyy kaikilla. Myös valo estää melatoniinin erittymistä.

2. Miten melatoniinia voidaan käyttää uniongelmien hoidossa?

Ilman reseptiä myytävät melatoniinivalmisteet ovat luontaistuotteita, joita on saatavilla niin apteekeissa kuin luontaistuoteliikkeissä. Valmisteet voivat parantaa unen laatua ja auttaa vähentämään yöllisiä heräämisiä. Niitä käytetään myös helpottamaan unensaantia. Lisäksi melatoniinilla voidaan hoitaa aikaerorasitusta.

Kyse ei kuitenkaan ole mistään ”ihmelääkkeestä”, joka yksin riittää poistamaan uniongelmat. Olennaisinta on edesauttaa unentuloa omalla käyttäytymisellään. Hyvä uni luodaan jo päivän aikana. Kun on päivällä aktiivinen, unipaine eli valveen aikana kertyvä unentarve kasvaa, ja illalla väsyttää automaattisesti. Silloin pitää olla valmis nukkumaan eikä touhottaa muita asioita, kuten plarata sähköposteja ja somettaa. Älylaitteet tulisi sulkea viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota hyvään unihygieniaan. Viileä huone edistää unta, sillä se saa kehon lämpötilan laskemaan. Se tuo väsymyksen tunteen ja syventää unta. Makuutilan pimentämisessä pimennysverhot ovat toimivin ratkaisu.

3. Mikä on melatoniinin annostus?

Melatoniinia on saatavilla sekä pitkä- että lyhytvaikutteisina. 1–1,9 mg vahvuiset melatoniinit on rekisteröity ravintolisiksi ja tätä vahvemmat lääkkeiksi, joita varten tarvitaan lääkärin resepti.

Lyhytvaikutteisten melatoniinien vaikutus alkaa nopeasti, mutta niiden puoliintumisaika eli aika, jonka kuluessa lääkeaineen pitoisuus verenkierrossa vähenee puoleen, on lyhyt, vain noin 40–60 minuuttia. Ne siis myös poistuvat elimistöstä melko nopeasti. Pitkävaikutteisilla valmisteilla vaikutuksen huippu ilmenee noin kolmen tunnin kuluttua. Puoliintumisaikakin on 3–4 tuntia eli ne viipyvät elimistössä pitempään. Siitä voi olla hyötyä, jos haasteena ovat yölliset heräämiset kesken unien.

Osalla miedot itsehoitovalmisteet toimivat hyvin, mutta osa tarvitsee nukkumisen tueksi vahvaa melatoniinia. Valmisteen vahvuutta tärkeämpää on kuitenkin sen säännöllinen käyttö. Nukkumisen ollessa haasteellista satunnaisesti silloin tällöin otettu melatoniini harvemmin auttaa. Todellisen hyödyn huomaa yleensä vasta kuukauden kahden säännöllisen käytön jälkeen. Aikaeroväsymyksen hoidossa melatoniinia voidaan kuitenkin käyttää satunnaisesti, jotta oikea unirytmi matkan aikana tai sen jälkeen löytyy.

On tärkeää, että melatoniinilisä otetaan illalla oikeaan aikaan. Se tarkoittaa noin 1–2 tuntia ennen nukkumaanmenoa, mutta kuitenkin viimeistään kello 23. Puolenyön jälkeen otettuna melatoniini siirtää vuorokausirytmiä eteenpäin, mikä ei ole unettomuuden hoidon kannalta hyväksi. Sen vuoksi melatoniinista ei ole todettu olevan hyötyä vuorotyöläisille yövuoron jälkeisen unensaannin helpottamiseen.

Melatoniini kannattaa ottaa tyhjään vatsaan nesteen kera, sillä ruoka vaikuttaa melatoniinin imeytymiseen hidastavasti ja heikentävästi.

4. Mitkä ovat melatoniinin haittavaikutukset?

Yleensä melatoniini turvallinen ja hyvin siedetty lyhytaikaisessa käytössä ja sen sivuvaikutukset ovat lieviä.

Tavallisimpia haittoja ovat:

• päänsärky
• painajaisunien lisääntyminen. Usein painajaiset katoavat parin viikon käytön jälkeen.
• tokkurainen olo aamulla, mikä johtuu yleensä siitä, että melatoniini on otettu liian myöhään. Joskus tokkuraa voi ilmaantua muutenkin, mutta silloin se yleensä häviää parissa viikossa.

Joillakin melatoniini voi myös pahentaa levottomien jalkojen oireyhtymää. Silloin käyttö kannattaa lopettaa, mutta vasta kahden viikon kokeilun jälkeen. On mahdollista, että tilanne palaa ennalleen siinä ajassa.

Riippuvuutta melatoniinin pitkäaikainenkaan käyttö ei aiheuta, koska se ei vaikuta keskushermostoon, kuten muut unilääkkeet. Jos nukkumisen haasteet eivät kolmen kuukauden säännönmukaisen melatoniinin käytön jälkeen helpota, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle, jotta uniongelmien syy voidaan selvittää.

5. Onko melatoniinilla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa?

Melatoniini voi voimistaa veren hyytymistä estävien lääkkeiden, etenkin varfariinin (Marevan), vaikutuksia. Siksi yhteiskäyttöä on seurattava verikokeilla. On myös tiettyjä lääkkeitä, joiden tehoa melatoniini saattaa heikentää, kuten verenpainelääkkeet. 

Sen sijaan ei ole vahvaa näyttöä siitä, että melatoniini nostaisi verensokeria. Unihäiriöt, kuten uniapnea, itsessään voivat kuitenkin kohottaa verensokeria. Jos melatoniinia käytetään uniapnean tukihoitona, voidaan kuvitella, että verensokerin kohoaminen johtuisi siitä. Todennäköisemmin syy on sairaudessa.

6. Vaikuttaako alkoholi melatoniinin tehoon?

Pieni määrä alkoholia väsyttää, minkä vuoksi moni käyttää sitä eräänlaisena unilääkkeenä. Yksikin alkoholiannos vaikuttaa kuitenkin unen laatuun. Aivojen toiminta vilkastuu, melatoniinin luonnollinen eritys estyy ja unen palauttavuus huonontuu merkittävästi. Jos käyttää samanaikaisesti melatoniinilisää, siitä ei ole mitään hyötyä.

7. Sopiiko melatoniini lapsille?

Tutkimustietoa melatoniinin haittavaikutuksista lapsilla on toistaiseksi vähän. Siksi melatoniinia ei pidä käyttää lapsilla kuin lääkärin harkinnan mukaan. Tärkeintä on saada lapsen unirytmi säännölliseksi ja syyt unettomuuden taustalla selvitetyksi. Neuvola on yleensä paras paikka päästä alkuun lasten uniongelmien hoidossa.

8. Voiko raskaana olevia tai imettävä äiti käyttää melatoniinia?

Melatoniinilisän käyttöä ei suositella raskauden tai imetyksen aikana, sillä melatoniinin käytöstä raskauden aikana ei ole riittävästi tutkittua tietoa. Joskus käyttö on kuitenkin perusteltua, koska äidin hyvinvointi vaikuttaa sikiön hyvinvointiin. Käytön tulee aina tapahtua lääkärin valvonnassa.

9. Milloin melatoniini yksin ei riitä, vaan on syytä hakeutua lääkäriin?

Yhdestä huonosti nukutusta yöstä ei koidu haittaa, mutta jos unettomuus on jatkuvaa, siitä voi seurata paljonkin harmia. Muisti pätkii, keskittyminen on vaikeaa ja onnettomuusriski kasvaa. Lisäksi ihminen lihoo helpommin ja useiden sairauksien vaara lisääntyy. Siksi pitkäaikaisen ja hankalan uniongelman syy tulee aina selvittää unenhoitoon perehtyneellä unilääkärillä.

Pitkäaikaisesta unihäiriöstä puhutaan, kun uniongelmat ovat jatkuneet yli kolme kuukautta tai niitä on esiintynyt toistuvasti lyhyempinä jaksoina. Unihäiriöitä on kaikkiaan yli 80, ja niitä voi esiintyä useampia samanaikaisesti. Tyypillisimmät unihäiriöt ovat unettomuus, uniapnea ja levottomat jalat -oireyhtymä. Jokaiseen näistä on oma hoitonsa. Jotta saavutettaisiin paras mahdollinen hoitotulos, on tärkeää tietää, mikä tai mitkä unihäiriöt unta rikkovat. 

Toki lääkäriin kannattaa hakeutua silloinkin, jos on huolissaan nukkumisensa vuoksi, vaikkei ongelma olisi kestänyt pitkään. Huoli yksin saattaa vaikeuttaa nukahtamista tai herättää keskellä yötä.

Unihäiriöiden hoitoon kuuluvat elämäntapojen, unihygienian ja unirytmin neuvonta. Unilääkkeitä suositellaan käytettäväksi vain tilapäisesti. Melatoniini, vahvakin, on turvallisempi vaihtoehto, koska haitat ovat vähäisiä eikä melatoniiniin voi jäädä koukkuun.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan unilääkäri, dosentti Henri Tuomilehto

Enterorokko aikuisella on harvinaisempi kuin lapsilla, joilla tauti on varsin tavallinen. Yleensä aikuinen saa tartunnan omilta lapsiltaan tai lastenlapsiltaan, mutta toki enterorokko voi tarttua aikuisesta toiseen aikuiseenkin. Eniten tautia on syksyllä lasten palatessa lomilta kouluun ja päiväkoteihin.

Enterorokon tarttuminen tapahtuu käsien kautta tai pisaratartuntana hengitysteitse. Taudin itämisaika on 3-6 vuorokautta tartunnasta.

Jos on lapsena sairastanut tietyn enteroviruskannan aiheuttaman taudin, se jättää valtaosalla jälkeensä immuunisuojan vastaavan kaltaista viruskantaa vastaan. Silloin ei yleensä sairastu uudestaan saman viruskannan tautiin. Jos viruskanta on kuitenkin poikkeavan erilainen, voi sairastua aikuisena uudestaan.

Tilanne on samankaltainen influenssavirusten kanssa. Influenssan sairastaminen antaa vastustuskyvyn sen aiheuttanutta virusta kohtaan, mutta se ei suojaa viruksen muunnelmilta tai muilta influenssaviruksilta.

Enterorokon oireet vaihtelevat yksilöllisesti

Enterorokossa rakkuloita esiintyy tyypillisesti käsissä, suussa ja jaloissa. Siksi sitä kutsutaan myös käsi-suu-jalkataudiksi.

Suuoireet saattavat alkaa pari päivää ennen ihottumaa. Nielussa olevat rakot tekevät kurkun hyvin kipeäksi ja vaikeuttavat syömistä. Moni kokeekin, että ”enterorokko suussa” on taudin ikävin piirre.

Myös jalkapohjissa olevat rakot voivat olla erittäin kivuliaita ja hankaloittaa kävelemistä sekä aiheuttaa joskus jopa kynsien irtoamista. Rakkulat voivat myös kutista.

Kuume kuuluu yleensä asiaan, mutta se ei tavallisesti nouse korkeaksi. Lisäksi voi olla suolisto-oireita.

Joskus enterorokko muistuttaa tavallista flunssaa, joskus vatsatautia. Jos rakkuloita ei ole, taudista ei puhuta enterorokkona, vaan enteroviruksen aiheuttamana infektiona. Yksilötasolla sama virus voi tehdä toiselle rakkulaisen ja toiselle rakkulattoman taudin.

Aivan samoin on lasten kohdalla. Yksilöllisiä eroja oireissa on paljon, mutta lasten ja aikuisten taudit sinällään eivät eroa toisistaan.

Enterorokon hoito on oireiden lievittämistä

Enterorokkoon ei ole mitään erityistä lääkettä, mutta oireita voidaan helpottaa

• tulehduskipulääkkeillä ja parasetamolilla. Ne laskevat kuumetta ja lievittävät kipua.
• antihistamiinilla, mikäli rakot kutiavat.
• syömällä kylmiä, imeskeltäviä ja soseutettuja ruokia. Näin nieleminen on helpompaa.
• suosimalla maitopohjaisia tai vastaavia maidottomia valmisteita. Ne eivät kirvele nielussa.
• juomalla päivittäin vähintään 1,5 litraa nesteitä. Jääkaappikylmät juomat ovat kipeää nielua ajatellen paras vaihtoehto. Jääpalan imeskelykin voi helpottaa suun kipua.

Missä tilanteessa on syytä mennä lääkäriin?

Tavallisesti enterorokko on perusterveellä aikuisella lievä ja menee valtaosalla viikossa ohi. Rakkulainen tauti on helppo tunnistaa ja lapsiperheissä taudin tartuntareittikin usein tiedetään.

Yleislääkärin vastaanotolle on syytä mennä, jos

• enterorokko pitkittyy, oireet alkavat uudestaan jo kerran kadottuaan tai aiheuttavat alun perinkin huolta.
• sairastat jotain vastustuskykyä alentavaa tai hengitysteihin vaikuttavaa sairautta tai sinulla on jokin vastuskykyä heikentävä lääkitys. Tällaisessa tilanteessa tavallisesti harmiton infektio voi olla rajumpi.
• sinulla on rintakipua tai muita sydänoireita, kuume nousee korkeaksi, sinulla on voimakas päänsärky tai niska tuntuu jäykältä. Enterorokosta on olemassa myös harvinaisia taudinmuotoja, kuten sydänlihas- ja aivokalvontulehdus. Ne vaativat usein sairaalahoitoa.

Enterorokko todetaan lääkärin tekemän tutkimuksen perusteella. Virustestejä ei yleensä tarvita. Mahdollisia komplikaatioita ja jälkitauteja selvitellään verikokeilla. Jos epäillään sydänlihastulehdusta tai aivokalvontulehdusta, tarvittavia tutkimuksia ovat muun muassa sydänfilmi ja selkäydinpunktio.

Milloin enterorokko ei enää tartu?

Yleensä enterovirusta on hengitysteissä jo ennen sairauden oireita, mikä tekee tartuntaketjun katkaisemisesta vaikeaa. Siksi enterorokkopotilaiden eristämisestä koteihinsa tietyksi ajaksi ei ole varsinaista hyötyä.

Töihin voi palata, kun oireet alkavat helpottaa. Toisin sanoen rakot ovat selvästi parantumassa, kuumeettomia päiviä on takana ainakin yksi ja vointi on muutenkin hyvä.

Enterorokon ehkäisyssä olennaisinta on hyvä käsihygienia, mutta pienillä lapsilla se on usein puutteellista, minkä vuoksi tauti leviää helposti. Rokotusta tautia vastaan ei ole.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan yleislääketieteen erikoislääkäri Mikko Oikkonen

Verenpaine tarkoittaa valtimoverisuonissa vallitsevaa painetta, jonka sydän saa aikaiseksi, kun se supistuu ja pumppaa verta valtimoihin. Mitä korkeampi verenpaine on, sitä kovemmin sydämen on työskenneltävä.

Verenpaine voi nousta tilapäisesti monista syistä. Esimerkiksi jännitys kohottaa sitä. Myös vuorokaudenaika vaikuttaa verenpaineeseen. Yöllä se on hieman matalampi kuin päivällä.

Verenpainearvot ilmoitetaan lukuparina

Verenpainearvot ilmoitetaan aina lukuparina. Isommasta luvusta puhutaan ylä- eli systolisena ja pienemmästä ala- eli diastolisena paineena. Luvut kuvaavat painetta, joka kohdistuu valtimon seinämiin sydämen työskennellessä. Paine on suurimmillaan, kun sydän supistuu ja työntää verta valtimoihin. Paine on pienin, kun sydän lepää supistusten välissä. Verenpaineen mittayksikkö on elohopeamillimetri (mmHg).

Verenpaine luokitellaan alla olevan verenpainetaulukon mukaan:

• Ihanteellinen verenpaine: <120/<80 mmHg
• Normaali verenpaine: 120-129/80-84 mmHg
• Tyydyttävä verenpaine: 130-139/85-89 mmHg
• Lievästi kohonnut verenpaine: 140-159/90-99 mmHg
• Kohtalaisesti kohonnut verenpaine: 160-179/100-109 mmHg
• Huomattavasti kohonnut verenpaine: >180/>110 mmHg

Lyhyesti kiteytettynä: normaali verenpaine tarkoittaa siis sitä, että ylempi paine on alle 140 ja alempi alle 90 mmHg. Verenpaineen viitearvot ovat aika lailla samat kaikissa maissa.

Vain verenpaineen mittaus kertoo totuuden

Kohonnut verenpaine ei juuri oirehdi, joten se voidaan todeta vain verenpaineen mittauksella. Tosin jos verenpaine on hyvin korkea, voi tuntua huimausta tai päänsärkyä.

On suositeltavaa mitata paine vuoden kahden välein. Normaali verenpaine vuosia sitten ei takaa, että se olisi sitä lopun elämää.

Ikääntyessä verenpaine yleensä nousee johtuen siitä, että valtimoiden seinämät jäykistyvät. Nuoremmilla seinämät ovat joustavammat, mutta paine voi silti olla koholla keski-iässä tai joskus aiemminkin. Siksi verenpaineen mittaus kannattaa aloittaa jo kolmekymppisenä.

Arviolta noin kahdella miljoonalla suomalaisella on kohonnut verenpaine. Osa ei ole tietoinen siitä.

Korkea verenpaine johtuu monista syistä

Verenpaineen kohoamiseen vaikuttavat perimä sekä elintavat. Perinnöllisestä alttiudesta kertoo parhaiten se, että usealla lähisukulaisella on todettu korkea verenpaine. Geenitestillä asiaa ei voida todeta, koska ei ole olemassa mitään yksittäistä geeniä, joka nostaisi painetta.

Perimälleen ei mahda mitään, mutta useimmiten korkean verenpaineen riskiin voi vaikuttaa elintavoillaan. Vain harvoin perimän vaikutus on niin vahva, että paine kohoaa, vaikka elintavat olisivat esimerkilliset.

Seuraavat elintavat nostavat verenpainetta kaiken ikäisillä:

• Runsas suolan käyttö
• Ylipaino, varsinkin vyötärön alueelle kertyvät liikakilot
• Tupakointi
• Runsas lakritsituotteiden syöminen. Lakritsiuutteen sisältämä glykyrritsiini voi nostaa verenpaineen hyvinkin korkeaksi osalla ihmisistä.
• Runsaasti eläinperäistä rasvaa ja sokeripitoista ruokaa sisältävä ruokavalio
• Vähäinen liikunta
• Runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö säännöllisesti
• Runsas alkoholin runsas
• Huumausaineiden käyttö, myös viihdekäyttö

Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muiden sairauksien, kuten jonkin munuaissairauden, aiheuttamaa. Stressikin voi nostaa painetta yksilötasolla, mutta ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että sillä olisi merkitystä väestötasolla.

Korkea verenpaine voi lyhentää elinikää

Kohonnut verenpaine rasittaa valtimoita ja sydäntä. Seurauksena sydän- ja verisuonisairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, sydämen vajaatoiminnan, aivoinfarktin ja aivoverenvuodon, vaara kasvaa. Pahimmillaan nämä sairaudet johtavat kuolemaan tai aiheuttavat pysyvän vammautumisen.

Sydän- tai aivoinfarkti voi myös olla korkean verenpaineen ensimerkki.

Verenpaineen mittaus tapahtuu kotona

Verenpaine on yleensä todellista korkeampi, kun se mitataan lääkärissä. Se johtuu jännityksestä, josta puhutaan valkotakkiverenpaineena. Siksi lääkäri useimmiten kehottaa potilastaan seuraamaan verenpainettaan kotimittauksilla. Niillä saadaan luotettavin tulos.

Kotona kannattaa käyttää olkavarsimittaria, sillä rannemittarit ovat herkempiä häiriöille, jotka voivat vääristää tulosta. Yksittäinen mittaus ei vielä kerro, että paine olisi pysyvästi koholla, vaan todellisen verenpainetason selvittämiseksi tarvitaan 4–7 päivänä aamuin illoin suoritettuja mittauksia. Niistä lasketaan mittausten keskiarvo.

Näin mittaat:

• Valmistaudu mittaukseen välttämällä kahvin ja muiden kofeiinipitoisten juomien nauttimista, tupakointia ja raskasta liikuntaa mittausta edeltävän puolen tunnin ajan.
• Istu rauhassa pöydän ääressä. Kiedo mittarin mansetti olkavarren ympärille ja istu paikallasi vielä viisi minuuttia ennen kuin aloitat mittaamiseen.
• Mittaa paine kolme kertaa 1-2 minuutin välein. Ensimmäinen arvo voi olla jännityksen vuoksi korkeampi kuin seuraavat.
• Kirjaa mittaustulokset sekä mittauspäivä ylös.

Mikäli kotimittausten keskiarvo 4-7 päivältä on 140/90 mmMg tai enemmän, hakeudu lääkäriin. Ota mukaasi mittaustulokset.

Korkean verenpaineen hoito räätälöityy yksilöllisesti

Verenpaineen hoito määräytyy lääkärissä tehtävän sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriskiarvion pohjalta. Usein korkeasta verenpaineesta kärsivällä myös veren rasva- ja sokeriarvot ovat koholla. Tällöin puhutaan metabolisesta oireyhtymästä (MBO). Siihen liittyy selvästi suurentunut valtimotaudin vaara. Kokonaisriski määrittelee sen, aloitetaanko lääkitys vai ei.

Lääkehoidolla yläpaine pyritään saamaan alle 140 ja alapaine alle 85 mmHg. Diabetesta sairastavilla lievästikin kohonnut verenpaine voi vaurioittaa munuaisia, joten heillä pyritään alhaisempiin lukemiin.  Myös sepelvaltimotautipotilaiden kohdalla tavoite on alhaisempi.

Nykyiset verenpainelääkkeet ovat hyvin siedettyjä, tehokkaita ja halpoja. Usein hoitotavoitteeseen pääsy vaatii 2-3 lääkettä. Lisäksi voidaan tarvita lääkkeitä kohonneen kolesterolin ja sokeriarvojen hoitoon. Jos jokin verenpainelääke aiheuttaa sivuvaikutuksia, lähes jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto.

Elintapamuutokset ovat tärkeä osa korkean verenpaineen hoitoa. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho paranee selvästi, kun tekee samaan aikaan korjauksia elintavoissa. Joillekin elintapamuutokset yksin riittävät eikä lääkkeitä tarvita. Lääkkeistä voi myös päästä eroon, jos paine saadaan normaaliksi elintavoilla.

Elintavat ehkäisevät verenpaineen kohoamista

Verenpaineen kohoamista voidaan tehokkaasti ehkäistä samoilla elintapamuutoksilla, joilla verenpainetta hoidetaan.

• Pudota tarvittaessa painoa. Jo viiden kilon pudotuksesta on hyötyä.
• Lopeta tupakointi.
• Vähennä suolaa. Aikuisella suolan saantisuositus on enintään 5 grammaa päivässä. Se tarkoittaa vajaata yhtä teelusikallista.
• Syö lakritsia vähän ja harvoin.
• Liiku säännöllisesti. Tee päivittäin ainakin puolen tunnin mittainen reipas kävelylenkki.
• Käytä alkoholia korkeintaan kohtuullisesti.

Alhainen verenpaine johtuu eri syistä

Alhaisesta verenpaineesta puhutaan, kun ylempi lukema eli systolinen verenpaine on 90 tai alle sen. Nuorilla hoikilla ihmisillä tämä ei ole harvinaista, mutta se aiheuttaa harvoin ongelmia. Tällöin siihen ei tarvitse puuttua.

Ikäihmisillä matala verenpaine aiheuttaa herkästi huimausta ja heikotusta. Jos paine laskee makuulta seisomaan noustessa, kyse on yleensä ortostaattisesta matalasta verenpaineesta. Se voi johtaa kaatumisiin, minkä vuoksi iäkkäitä neuvotaan istumaan hetki sängyn laidalla ennen kuin noustaan seisomaan. Näin verenpaine tasaantuu eikä huimausta synny.

Ikäihmisen matala verenpaine voi johtua myös elimistön kuivumisesta, joka on seurausta liian vähästä juomisesta. Tällaisessa tilanteessa ei ehkä jaksa kävellä tai edes seistä paikallaan. Juomisen lisäämisellä tilanne korjaantuu. Päivässä olisi hyvä juoda vettä ja muita nesteitä 1-1,5 litraa. Joskus tarvitaan nesteytystä sairaalassa.

Liiallinen verenpainelääkityskin voi alentaa paineen liian alhaiseksi. Silloin ratkaisu on lääkityksen keventäminen. Lisäksi jotkut muut lääkkeet ja sairaudet voivat alentaa verenpainetta.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan yleislääketieteen erikoislääkäri Mikko Oikkonen

Flunssa eli nuhakuume on virusinfektion aiheuttama yleinen sairaus. Kaikkiaan flunssaa aiheuttavia viruksia on yli 200. Niistä tunnetuimpia ovat rino-, korona- sekä RS-virukset. Koska aiheuttajia on runsaasti, vuoden aikana voi saada useamman tartunnan.

Alle kouluikäiset lapset sairastavat vuodessa keskimäärin 6-8 flunssaa ja työikäiset puolet tästä. Ikääntyessä flunssien määrä vähenee, koska lähikontaktit vähentyvät.

Flunssa tarttuu pisaratartuntana aivastaessa tai yskiessä sekä käsien kautta. Flunssan itämisaika on alle viikko tartunnasta.

Flunssan oireet

Flunssaan kuuluu seuraavia yleisoireita:

• Päänsärky
• Kurkkukipu
• Vilunväristykset
• Nenän tukkoisuus ja nuha
• Yskä
• Äänen käheytyminen
• Kuume

Oirekuva muuttuu flunssan aikana eikä kaikilla ole lainkaan kuumetta. Flunssan oireet ovat yleensä voimakkaimmillaan kolmantena tai neljäntenä päivänä niiden alkamisesta.

Flunssan hoito

Tyypillisesti flunssa menee viikossa ohi, mutta se voi joskus kestää kaksikin viikkoa. Oloa kannattaa helpottaa ja oireita hoitaa hyvin, jottei tauti pitkittyisi eikä siitä seuraisi jälkitauteja.

Näin hoidat flunssaa:

Lepää muutama päivä

Flunssaisena kannattaa levätä muutama päivä, oli kuumetta tai ei. Lepo ei tarkoita sängyssä makaamista, ellei vointi sitä vaadi. Voit aivan hyvin jaloitella tai tehdä kevyitä kotitöitä tai etätöitäkin siinä määrin kuin jaksat. Voit myös ulkoilla, mikäli sinulla ei ole kuumetta.

Kuntoliikunnasta on syytä pitää taukoa flunssaoireisena. Kun kuume ja flunssan oireet ovat poissa, aloita kuntoileminen kehoasi kuunnellen.

Alenna kuumetta lääkkeillä

Kuumeesta puhutaan, kun kainalokuumemittari näyttää yli 37,5 astetta. Mittausaika vaikuttaa ruumiinlämpöön: se on illalla noin puoli astetta korkeampi kuin aamulla.

Kuumeen nousu flunssassa on yksilöllistä. Joillakin se nousee herkästi, joillakin ei juuri koskaan. Kuumeen nouseminen ei tarkoita, että tauti olisi vaikeampi kuin kuumeettomalla. Se ei liioin vaikuta taudin kestoon. Kyseessä on vain yksi flunssan oireista.

Kuumetta tulee ehdottomasti laskea, kun se nousee 38 asteen tuntumaan tai yli. Vanhalla ajatuksella, että kuume tappaa taudin, ei ole lääketieteellistä pohjaa. Kuumeen kanssa sinnittely ei jouduta paranemista, vaan pikemminkin päinvastoin.

Parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet toimivat yhtä hyvin, joskin parasetamolia suositellaan ensisijaiseksi kuumelääkkeeksi, koska sillä on vähemmän haittavaikutuksia. Muistathan ottaa lääkettä riittävän annoksen. Parasetamolin kohdalla se tarkoittaa aikuisella ihmisellä 1000 mg:n tablettia kolme kertaa päivässä. Pienempi annos ei ole tehokas.

Juo riittävästi

Huolehdithan myös riittävästä nesteytyksestä eli runsaasta juomisesta. Se on tärkeää, koska kuume haihduttaa kehosta tavallista enemmän nestettä. Jos juominen jää vähiin, väsähdät täysin ja olosi muuttuu entistä huonommaksi. Nesteitä tulisi juoda 2-2,5 litraa päivässä.

Käytä nenäkannua ja nenäsuihkeita

Nenäsuihkeita on kahdenlaisia ja niitä voi ostaa ilman reseptiä apteekista. Limakalvoja supistavia ja turvotusta vähentäviä suihkeita voi käyttää lyhytaikaisesti 5-10 päivän ajan. Pidempi ja liiallinen käyttö kääntyy itseään vastaan. Tukkoisuus pahenee, kun limakalvojen turvotus ja limaneritys lisääntyvät sekä limakalvot ärtyvät ja haurastuvat.

Allergisen nuhan hoitoon tarkoitetut kortisonisuihkeet helpottavat oloa myös flunssassa. Ne rauhoittavat tulehdusta nenänielun limakalvoilla ja siten tukkoisuus ja limaneritys vähenevät. Kortisonipitoisia suihkeita voi käyttää turvallisesti muutamankin viikon ajan etenkin, jos flunssan oireet painottuvat poskionteloihin.

Molemmat suihkeet kuivattavat limakalvoja, minkä vuoksi rinnalle tarvitaan usein kostuttava nenäsumute. Myös hyöryhengittely kostuttaa limakalvoja ja avaa tukkoista nenää.

Parhaan hyödyn nenäsuihkeista saa, kun puhdistat nenän ensin nenänhuuhtelukannulla. Se huuhtoo eritteitä nenästä pois ja pehmentää ja ohentaa limaa. Silloin nenäsuihkeet vaikuttavat paremmin. Ohje nenäkannun käyttöön:

• Laita mitallinen hienojakoista merisuolaa nenäkannuun. Lisää kannuun kädenlämpöistä vettä ja sekoita, jotta suola sulaa.
• Aseta kannun nokka toiseen sieraimeen pään ollessa kallellaan leuka rintakehää kohti. Hengittele lavuaarin yllä suun kautta, jolloin vesi valuu toisesta sieraimesta pois.
• Kun kannu on puolillaan, vaihda se toiseen sieraimeen ja toista huuhtelu.

Lievitä yskää hunajalla

Yskän tehtävänä on poistaa limaa hengitysteistä. Yskä ei siis ole huono asia, mutta yskiminen on varsin kiusallista.

Yskänlääkkeiden tehosta yskän lievittäjänä ei ole tutkimusnäyttöä. Sen sijaan hunaja rauhoittaa yskää. Nauti sitä teelusikallinen sellaisenaan tai lämpimään juomaan sekoitettuna esimerkiksi kolmesti päivässä.

Niin ikään eukalyptus rauhoittaa yskää. Voit lisätä eukalyptustippoja höyryhengitysveteen tai imeskellä eukalyptustabletteja.

Ärtynyttä kurkunpäätä ja äänen käheyttä voi hoitaa muovisella apteekista ostettavalla vesipiippu-inhalaattorilla. Se kostuttaa tehokkaasti suun ja nielun limakalvoja sekä äänihuulten aluetta.

Sitkeän liman saa tehokkaasti liikkeelle pulloon puhaltamalla. Samalla yskä lievittyy. Ohje pulloon puhaltamisesta:

• Tarvitset noin litran vetoisen pullon, jonka pohjalla on vettä noin 10–15 senttimetriä, sekä 60–80-senttisen taipuisan muoviletkun.
• Vie letkun alapää pullon pohjalle veden alle ja puhalla ilmaa pulloon niin, että vesi kuplii kevyesti.
• Puhalla perätysten 10–15 kertaa. Yskäise sen jälkeen, jotta limaa irtoaa.
• Pidä muutaman minuutin tauko ja toista puhallussarja 2–3 kertaa. Tee puhalluksia useita kertoja päivässä.

Lyhennä flunssan kestoa sinkillä

Sinkin on osoitettu hieman lyhentävän flunssan kestoa, jos aloitat sinkki-imeskelytablettien käytön 24 tunnin sisällä ensioireiden ilmaantumisesta. Sinkissä on paha maku, mutta sitä peittämään monissa valmisteissa on käytetty erilaisia aromeja, kuten hunajaa ja minttua. Kaikille sinkki ei sovi, koska se voi aiheuttaa vatsaoireita.

Pitkittynyt flunssa

Joskus flunssa pitkittyy ja oireet jatkuvat yli kaksi viikkoa. Flunssan pitkittymiseen vaikuttavat muun muassa perussairaudet, flunssaa edeltävä yleiskunto, virustyyppi sekä se, miten itsehoitoa on toteuttanut. Etenkin lepo usein unohtuu.

Milloin lääkäriin?

Lääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos flunssaan liittyy

• voimakasta väsymystä tai yleisvoinnin heikkenemistä äkillisesti.
• hengitysvaikeuksia.
• rintakehän alueen voimakasta kipua tai leposyke on jatkuvasti korkealla.
• voimakasta korvasärkyä useampana päivänä.
• yli viikon kestävää särkyä poski- tai otsaontelossa.
• uudestaan korkeaa kuumetta, kun se on jo ollut poissa useampana päivänä.
• yleisoireet jatkuvat yli kaksi viikkoa. Silloin kyseessä on pitkittynyt flunssa.

Alle vuoden ikäisten lasten ja ikäihmisten kohdalla on tärkeää hakeutua hoitajan tai lääkärin arvioon matalammalla kynnyksellä, koska heillä flunssaoireet voivat vaikeutua nopeammin ja jälkitauteja esiintyy enemmän.

Flunssan jälkitaudit

Flunssaan voi joskus liittyä jälkitauteja, joita ovat korva- ja poskiontelontulehdus ja keuhkokuume. Keuhkokuume on keuhkokudoksen tulehdustauti. Sen tyypillisiä oireita ovat nopeasti nouseva kuume, kylki- tai vatsakipu, uutena alkanut tai pahentunut yskä ja hengenahdistus. Tauti vaatii antibioottihoitoa. Myös korva- ja poskiontelontulehduksen hoitoon voidaan tarvita antibioottia.

Keuhkoputkentulehdus sen sijaan ei ole flunssan jälkitauti, vaan sitä aiheuttavat samat virukset kuin flunssia.  Sen tyypillisin oire on yskä, joka voi kestää jopa kolmekin viikkoa. Lisäksi voi olla kurkkukipua ja äänen käheyttä. Hoidoksi ei yleensä tarvita antibiootteja, vaan oireita helpottava itsehoito toimii siinäkin. Tupakointi lisää keuhkoputkentulehduksen riskiä, kuten myös astma ja muut keuhkosairaudet.

Hyvällä flunssan itsehoidolla voidaan ehkäistä oireiden pitkittymistä ja jälkitauteja.

Flunssan tarttumisaika

Flunssa tarttuu ihmisestä toiseen jo sen itämisaikana ennen oireiden ilmaantumista. Sen tartuttavuus vähenee, kun yskiminen ja aivastelu vähentyvät. Olisi suotavaa, että töihin palatessa vointi olisi yleisesti hyvä ja välissä olisi vähintään yksi kuumeeton päivä.

Yksi sairastettu flunssa ei varsinaisesti vaikuta vastustuskykyyn. Vastustuskykymme on yksilöllinen ja osa siitä on hankittua elämän aikana infektioiden kautta. Tupakointi, keuhkosairaudet ja esimerkiksi vastustuskykyä heikentävät lääkitykset lisäävät riskiä sairastua useampiin flunssiin, ja huonolla tuurilla uuden flunssatartunnan voi saada heti entisen perään.

Joskus useiden tartuntojen taustalla on hoitamaton allerginen nuha, rakenteelliset poikkeavuudet poskionteloissa tai diagnosoimaton astma.

Miten erottaa tavallinen flunssa influenssasta tai koronasta?

Flunssan, influenssan ja koronaviruksen aiheuttamat oireet voivat muistuttaa paljon toisiaan, mutta influenssaa esiintyy epidemioina, mikä auttaa tautien erottelussa. Influenssassa oireet ovat voimakkaampia kuin tavallisessa flunssassa. Koronassa flunssaoireiden lisäksi voi olla vatsaoireita ja haju- sekä makuaistin heikentymistä.

Perusterveelle kaikki nämä taudit ovat yleensä vaarattomia ja menevät ohi itsekseen. Tautien erottaminen toisistaan ei ole välttämättä edes tarpeen, sillä kotihoito-ohjeet ovat kaikissa samat. Toki jos epäilee altistuneensa koronalle, kannattaa tehdä kotitesti tai hakeutua terveydenhuollon koronatestiin, jos työnantaja sitä edellyttää.

Influenssarokote suojaa influenssalta. Influenssarokotuksesta huolimatta voi sairastua, mutta tauti on silloin lievempi. Influenssarokote suojaa myös influenssan jälkitaudeilta. Koronarokotukset toimivat samalla tapaa.

Flunssan ehkäisy

• Pysy flunssaisena kotona, vaikkei sinulla olisi kuumetta.
• Pese kädet huolellisesti saippualla wc-käyntien jälkeen, ennen ruokailemista, ulkoa sisältä tullessa sekä yskimisen, niistämisen ja aivastelun jälkeen. Muista myös kuivata kädet hyvin.
• Vältä kättelemistä sekä flunssaisten ihmisten tapaamista.
• Yski ja aivasta nenäliinaan tai omaan hihaasi, jotta et tartuta muita.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan yleislääketieteen erikoislääkäri Virpi Jolkkonen