10 kysymystä kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminnasta

1. Väsyttää, viluttaa ja hiuksia lähtee. Voivatko nämä oireet liittyä kilpirauhasen vajaatoimintaan?

Väsymys, palelu, ihon kuivuminen ja hiustenlähtö ovat yleisiä oireita, joita esiintyy usein myös kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydessä. Myös ummetus, sydämen hidas syke, mielialojen vaihtelu ja jonkinlainen keskittymiskyvyn häiriö voivat liittyä kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Oireet syntyvät ja pahenevat yleensä hitaasti ja ovat yksilöllisiä.

Koska oireet voivat johtua myös monesta muusta sairaudesta, vaivojen syy on hyvä selvittää lääkärissä.

2. Hikoiluttaa, kädet tärisevät ja sydän sykkii nopeasti. Onkohan syynä kilpirauhasen liikatoiminta?

Hikoilu, käsien tärinä ja kiihtynyt sydämen syke ovat yleisiä oireita kilpirauhasen liikatoiminnassa. Myös laihtuminen, suolen toiminnan kiihtyminen, liikkumisen vilkkaus sekä väsymys voivat liittyä liikatoimintaan. Joskus ilmaantuu sydämen eteisvärinärytmihäiriö, jolloin syke on nopea ja epätasainen.

Liikatoimintaan liittyy joskus myös silmäoireita: tuntuu kuin silmissä olisi hiekkaa, silmät punoittavat ja luomia turvottaa. Vaikeammissa tapauksissa silmät voivat muuttua ulkoneviksi, ilmaantuu kaksoiskuvia ja silmien takana on särkyä.

3. Mitä kilpirauhanen tekee, ja miksi sen toiminta häiriintyy?

Kilpirauhanen sijaitsee kaulan alaosassa molemmin puolin henkitorvea. Se tuottaa tyroksiinihormonia, joka osallistuu aineenvaihdunnan säätelyyn ja on ihmiselle välttämätöntä.

Yleisin syy tyroksiinihormonin tuotantohäiriöille, liika- tai vajaatuotannolle, on kilpirauhasen autoimmuunisairaus. Tällöin elimistö alkaa tuntemattomasta syystä tuottaa vasta-aineita tiettyä solukkoa kohtaan.

Toimintahäiriöiden syytä ei tunneta tarkkaan. Perimällä on oma osuutensa, mutta usein sairauden laukaisee jokin muu tekijä. Muun muassa stressin osuutta on tutkittu. Sekä kilpirauhasen vajaa- että liikatoiminta on yleisintä 30–50 vuotiailla naisilla. Sitä esiintyy kuitenkin myös miehillä ja kaikenikäisillä.

4. Miten kilpirauhasen vajaatoiminta tai liikatoiminta todetaan?

Lääkäri kartoittaa oireet ja teettää laboratoriotestit. Useimmiten verikokeilla tutkitaan tyrotropiini (TSH) ja tyroksiini (T4v). Näiden lisäksi saatetaan tutkita trijodotyroniini (T3v) ja kilpirauhasvasta-aineet (TPO, TSHR).

Joskus tutkitaan myös kilpirauhasen suurentumista tai kyhmyisyyttä ultraäänellä tai ohutneulabiopsialla, jossa otetaan ohuella neulalla solunäytteet ihon läpi.

5. Mitä lääkkeitä tai hoitoa saan kilpirauhasen liikatoimintaan?

Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan potilaan tilanteesta riippuen kilpirauhashormonin muodostumista hillitsevillä lääkkeillä, radioaktiivisella jodilla tai leikkauksella.

Suomessa käytetyin lääke on karbimatsoli. Usein hoidon alussa käytetään lisäksi oireiden lievittämiseen beetasalpaajaa.

Lääkehoito kestää noin puolitoista vuotta, ja sen aikana ja jälkeen veriarvoja seurataan. Noin puolella lääkehoitopotilaista liikatoiminta uusiutuu. Radioaktiivisen jodin ja leikkauksen jälkeen tarvitaan yleensä pysyvä tyroksiinilääkitys.

6. Joudunko syömään lääkkeitä koko ikäni, jos minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta?

Kyllä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan elinikäisellä tyroksiinilla (T4-hormoni), joka otetaan kerran päivässä, yleensä aamulla tyhjään vatsaan.

Sopiva annos määräytyy voinnin ja laboratoriotestien avulla. Hoitoannos pysyy usein samana vuosia. Ikääntyminen tai erilaiset terveysongelmat voivat muuttaa tyroksiinin tarvetta. Raskauden aikana hoitoannosta yleensä tilapäisesti suurennetaan.

Joskus voidaan joutua harkitsemaan niin sanottua yhdistelmähoitoa. Silloin tyroksiinin rinnalle aloitetaan pienehkö määrä trijodotyroniinia (T3-hormoni). Tutkimustulokset yhdistelmähoidon hyödystä ovat ristiriitaiset, eikä sitä suositella ensimmäiseksi hoidoksi.

Hoitosuositukset eivät myöskään tue eläinperäisten kilpirauhaslääkkeiden käyttöä. Trijodotyroniini ja eläinperäiset kilpirauhaslääkkeet ovat Suomessa erityislupavalmisteita.

7. Voinko omilla elämäntavoillani estää tai hoitaa kilpirauhasvaivoja?

Nykytiedon mukaan elämäntavoilla ei voi estää kilpirauhassairauksia. Niitä ei voi myöskään itse hoitaa elintavoilla ilman lääkitystä. Tiedetään kuitenkin, että tupakointi lisää ja pahentaa liikatoimintaan liittyviä silmäoireita.

Hoitamattomiin kilpirauhassairauksiin voi liittyä fyysisen ja henkisen toimintakyvyn muutoksia. Liikatoimintaan voi liittyä rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa, etenkin iäkkäillä. Myös luuston kunto voi heikentyä.

Kannattaa siis hakeutua lääkärin vastaanotolle, jos oireita ilmaantuu.

8. Onko luontaistuotteista tai ravintolisistä apua kilpirauhasvaivoihin?

Ei ole. Erilaisista hivenaineista ja ravintolisistä on paljon mielipiteitä, mutta tutkimusnäyttöä niiden hyödystä ei juuri ole.

9. Mikä on Wilsonin oireyhtymä ja miksi siitä puhutaan?

Jotkut niin sanotun vaihtoehtoisen tai funktionaalisen lääketieteen edustajat puhuvat kakkostyypin vajaatoiminnasta, Wilsonin oireyhtymästä tai käänteis-T3-oireyhtymästä. Tämä ei heidän mukaansa paljastu tavallisissa laboratoriotesteissä. Tieteellinen tutkimusnäyttö ei tue Wilsonin oireyhtymän olemassaoloa.

Suomessakin on hoidettu ihmisiä epäasiallisesti yksinomaisella T3-hormonilla. Hoidoista on tullut nuorillekin vakavia haittoja, ja valvovat viranomaiset ovat joutuneet puuttumaan joihinkin tapauksiin.

10. Kilpirauhaslääkkeiden käyttö Suomessa on lisääntynyt. Määrätäänkö lääkkeitä liikaa?

Tätä on vaikea arvioida luotettavasti. Luultavasti ihmiset hakeutuvat herkemmin lääkäriin ja kilpirauhasen sairauksia, varmoja ja epäiltyjä, diagnosoidaan enemmän. Tautiepäilyissä puhutaankin usein hoitokokeilusta. Jos hoitovaste jää riittämättömäksi, on aina syytä miettiä, voisiko oireiden takana olla jokin muu syy.

Lievästi poikkeavien kilpirauhasarvojen merkitystä tutkitaan paljon, ja tulosten mukaan hoito ei tällöin ole aina hyödyllistä, mutta tieto on jonkin verran ristiriitaista.

Tarpeetonta lääkitystä pitää aina välttää. Tyroksiini itsessään on oikein käytettynä ja annosteltuna erittäin turvallinen lääke.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan johtava ylilääkäri, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Jukka Toivonen.