Gastroenterologi ja ravitsemusterapeutti hoitavat vatsavaivoja yhdessä – näin yhteistyö toimii
Ensin diagnoosi gastroenterologilta, sitten ruokavalio ravitsemusterapeutilta
Tyypillisessä hoitoketjussa potilas hakeutuu gastroenterologin vastaanotolle hankalien tai pitkään jatkuneiden vatsavaivojen vuoksi. Esimerkkitilanteessa maha kouristelee ruokailun jälkeen, uloste on löysää ja anemiaakin saattaa olla.
Vasta-ainetutkimuksissa todetaan, että potilaalla on todennäköisesti keliakia. Diagnoosi varmennetaan ohutsuolesta otettavalla koepalalla. Kun tutkimukset on tehty, gastroenterologi ohjaa potilaan ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Keliakian ainoa hoitomuoto on gluteeniton ruokavalio.
”Lääkärit keskittyvät diagnoosin tekoon. Teemme lääketieteellisiä toimenpiteitä ja annamme lääkitysohjeet sairauden hoitoon. Asiantunteva ravitsemusneuvonta on kuitenkin tärkeä osa mahasuolikanavan vaivojen hoitoa monessa tilanteessa. Siinä kohtaa ravitsemusterapeutti tulee mukaan kuvioon”, kertoo Aavan gastroenterologi Jari Koskenpato.
Koskenpadon mukaan ravitsemusterapeutti on yksityiskohtaisen ruoka-ainetietämyksensä ansiosta paras asiantuntija sopivan ruokavalion räätälöintiin. Lääkärin vastaanotolta saa yleispäteviä ruokavalio- ja elintapaohjeita, mutta ravitsemusterapeutin kanssa uutta ruokavaliota on aikaa opetella kädestä pitäen.
”Usein lääkärin vastaanotolla rajoitutaan vain kieltämään tiettyjä ruoka-aineita. Ravitsemusterapeutin vastaanotolla keskitytään myös siihen, mitä saa syödä. Se on aivan yhtä tärkeää, kun ruokavalioon tulee iso muutos”, muistuttaa ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.
Laatikainen työskentelee Koskenpadon aisaparina Aava GastroLääkäreissä, joka on mahasuolikanavan hoitoon keskittynyt erikoisklinikka Aavassa.
Ruokavalio on yksi monista vatsavaivojen hoitokeinoista – joskus jopa ainoa
Useimmiten potilaat kulkevat lääkäriltä ravitsemusterapeutille. Ovi käy asiantuntijoiden välillä kuitenkin kumpaankin suuntaan. Välillä Laatikainen lähettää potilaita gastroenterologin tutkimuksiin, sillä ilman diagnoosia ravitsemusterapeutti ei voi kuin arvailla.
”Mikäli potilaalla on oireita, jotka viittaavat elimelliseen sairauteen, minulla alkavat hälytyskellot soida, että tässä olisi yhteistyön paikka”, Laatikainen sanoo.
Hälyttäviä oireita ovat muun muassa veriulosteet, jatkuva nielemisvaikeus, laihtuminen, kuumeilu ja vaikea ummetus tai ripuli. Joskus vahva sukualttius johonkin sairauteen antaa aiheen jatkotutkimuksiin vähäoireisellakin potilaalla. Jos ravitsemusterapeutti epäilee, että kyseessä ei ole vain toiminnallinen haitta eli ärtyvän suolen oireyhtymä, hän tekee lähetteen gastroenterologille.
Gastroenterologin tutkimusvalikoimaan kuuluvat muun muassa erilaiset verikokeet, ulostenäytteet, kuvantamistutkimukset ja tähystystoimenpiteet. Jos gastroenterologilta saa kattavien tutkimusten jälkeen ”puhtaat paperit”, eli suolesta ei löydy mitään elimellistä vikaa, hoidon kulmakiveksi muodostuu ruokavalio. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivää voi auttaa FODMAP-ruokavalio, joka opetellaan ravitsemusterapeutin kanssa.
Ravitsemusterapeutin vastaanotolle voi hakeutua suoraan, jos oireita ei ole
Jos oireeton henkilö tahtoo tarkistuttaa ruokavalionsa terveellisyyden ravitsemuksen ammattilaisen kanssa, syytä gastroenterologin konsultoimiseen ei välttämättä ole. Tällöin ajan voi varata suoraan ravitsemusterapeutille.
Nyrkkisääntönä Koskenpato ja Laatikainen kuitenkin antavat, että oireilevan henkilön kannattaa hakeutua ensin lääkärin vastaanotolle selvittämään vaivojen syyt. Koskenpato suosittelee kolonoskopiaa eli paksusuolen tähystystä jokaiselle 55-65-vuotiaalle, jolle toimenpidettä ei ole aiemmin tehty. Toimenpiteellä voi luotettavasti poissulkea syövän mahdollisuuden ja poistaa mahdolliset syöpäkasvainten esiasteet.
Laatikainen arvioi, että joka viides vatsavaivojen vuoksi hänen vastaanotolleen saapuva henkilö ei ole käynyt etukäteen missään tutkimuksissa. Silloin ravitsemusterapeutin silmät ovat sidotut, koska hoitokeinona ravitsemusterapia on diagnoosin mukaista täsmähoitoa.
Kun tarvittavat tutkimukset on tehty heti alkuun, potilaalta säästyy aikaa ja rahaa, kun häntä ei jouduta pomputtelemaan ravitsemusterapeutilta gastroenterologille ja takaisin ravitsemusterapeutille. Parhaimmillaan kyse on toimivasta yhteistyöstä potilaan parhaaksi.
Asiantuntijoina Lääkärikeskus Aavan gastroenterologi Jari Koskenpato ja ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.