Jos lenkkipolulla muljahtanut nilkka alkaa heti turvota tai sinertää eikä kestä painoa, kannattaa suunnata lääkäriin saman tien. Lääkärin vastaanotolle kannattaa mennä myös silloin, jos olkapää menee sijoiltaan ensimmäistä kertaa tai jos olet kaatunut ja sen jälkeen polvi alkaa pettää alta.
Jos vamma on niin lievä, että lepo ja kylmäpussi tuntuvat auttavan eikä vamma pahemmin vaivaa arjessa tai levossa, seuraile tilannetta pari viikkoa. Jos kipu yltyy, tuntuu myös levossa tai vaivaa liikkuessa vielä useiden viikkojen jälkeen, varaa aika ortopedille. Ortopedi on tuki- ja liikuntaelinvammoihin erikoistunut kirurgi, joka tuntee urheiluvammat ja osaa arvioida, vaatiiko vaiva leikkaushoitoa.
Jos leikkaukselle on vaihtoehto, sitä yleensä kokeillaan. Esimerkiksi kaatumisesta murtunut ranne korjaantuu usein kipsillä ja nyrjähtänyt nilkka saadaan monesti kuntoon fysioterapialla. Jos eturistiside repeää tenniskentällä tai jääkiekkokaukalossa, voidaan sitäkin toisinaan koettaa kuntouttaa.
Polven nivelsidevammat täytyy usein leikata. Leikkausta tarvitaan myös, jos polven eturistiside on revennyt ja polvi alkaa pettää alta eikä kestä liikuntaa. Tyypillisesti myös revennyt polven nivelkierukka tai olkapään kiertäjäkalvosin tulee korjata leikkauksessa, samoin kuin sijoiltaan mennyt olkapää silloin, kun lapaluun rustoreunus on vaurioitunut
Kun olkanivel menee sijoiltaan ensimmäistä kertaa, lääkäri arvioi, onko olkaniveltä tukeva rustoreunus vaurioitunut. Jos on, se tulee leikata. Jos rustoreunus on ehjä, voi lääkäri laittaa nivelen paikalleen ja arkea voi jatkaa normaalisti. Jos vaiva toistuu, lääkärin antamilla ohjeilla nivelen voi koettaa laittaa paikalleen itsekin.
Jos vaiva johtuu nivelen löysyydestä, ei sitä ole kiirettä leikata. Niveltä voi tukea fysioterapeutin neuvomilla lihasharjoituksilla. Nivel ei lyhyellä aikavälillä kulu hajalle, vaikka olka menisikin toistuvasti pois paikoiltaan. Leikkauspäätös riippuu kuitenkin paljon siitä, miten vaivan kanssa pärjää. Jos se haittaa arkea, työtä tai liikkumista, kannattaa leikkausta harkita.
Urheiluvammojen leikkauksista palaudutaan yleensä hyvin. Palautuminen riippuu paljon kuntoutuksesta. On tärkeää noudattaa fysioterapeutin antamia ohjeita. Ei liioin pidä kiirehtiä turhan pian liian raskaiden tai muuten paranemisen kannalta vääränlaisten harjoitusten pariin.
Jos leikkaukseen meno epäilyttää, voit ajatella asiaa myös toisin: leikkaus saattaa jopa parantaa liikkumistasi. Jos et esimerkiksi voi pelata jalkapalloa löysien ja muljahtavien nilkkojen vuoksi, vaiva korjaantuu leikkauksella.
On hyvin harvinaista, että leikkauksessa menee jotain pieleen. Suurin urheiluvamman leikkaukseen liittyvä riski on infektioriski, joka liittyy kaikkiin leikkauksiin. Se on 1–2 prosentin luokkaa.
Suurempi riski on se, että potilas ei noudata fysiatrin antamia lihaskunto- ja liikkuvuusharjoitusohjeita, minkä leikkauksesta toipuminen edellyttää.
Urheiluvammojen leikkaukset ovat usein päiväkirurgisia toimenpiteitä, eli sairaalasta pääsee samana päivänä kotiin.
Sairausloman pituus riippuu leikkauksesta ja siitä, millaista työtä tekee. Esimerkiksi eturistisiteen leikkauksen jälkeen toimistotyöläiselle kirjoitetaan 2–4 viikkoa sairauslomaa, mutta fyysistä työtä tekevä lähihoitaja tai liikunnanopettaja tarvitsee pidemmän sairausloman.
Paranemisaika on aina yksilöllinen. Leikkauksen jälkeen vammaa kuntoutetaan fysioterapeutin ohjaamilla harjoituksilla, ja leikkaava lääkäri seuraa paranemista kontrollikäynneillä.
Treenitauko riippuu leikkauksesta. Polven nivelkierukan repeämäosan poiston jälkeen pelikentälle voi palata kolmen neljän viikon kuluttua. Olkapään kiertäjäkalvosimen repeämisen jälkeen lihasten kuntoutuminen vie puolisen vuotta. Eturistisideleikkauksen jälkeen paluu esimerkiksi kontaktiurheiluun vie noin kahdeksan kuukautta.
Tämä aika ei kuitenkaan mene sohvalla makoillessa, sillä kuntoutuminen vaatii aktiivista liikuntaa. Vaikka esimerkiksi eturistisiteen kuntoutus vie aikaa, aloitetaan lihasharjoittelu yleensä parin viikon kuluessa leikkauksesta. 4–6 viikon kuluttua leikkauksesta voi nousta kuntopyörän selkään, ja noin kolmen kuukauden kuluttua koittaa ensimmäisen hölkkälenkin aika.
Treeni tulee aina aloittaa lämmittelyllä ja päättää loppuverryttelyyn ja venyttelyyn. Kannattaa myös tehdä harjoituksia, jotka kehittävät kehonhallintaa, koordinaatiota, kimmoisuutta ja liikkuvuutta.
On hyvä treenata monipuolisesti ja myös oman lajin ulkopuolelta. Jalkapallon rinnalla voi kokeilla esimerkiksi painia tai taitoluistelun ohella joogaa. Vanhat vammat täytyy kuitenkin ottaa huomioon ja liikkua oman toimintakyvyn rajoissa.
Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ortopedi Reijo Paukku.
Ortopedi, fysiatri vai urheilulääkäri – kenelle varaan ajan?
Liikkujan 5 yleisintä vaivaa – milloin on aika mennä lääkäriin?
Syyllisyyden lihavuudesta on loputtava – Lääkäri Emilia Huvisen uutuuskirja sukeltaa lihavuuden taustoihin