Liikahikoilun hoito eli iontoforeesihoito

Iontoforeesihoidon käyttöaiheina ovat käsien, jalkojen ja kainaloiden liiallisen hikoilun hoito. Liiallinen hikoilu on sairaustila, jonka syytä ei tarkoin tunneta. Oireet alkavat tavallisesti jo lapsena ja pahenevat usein murrosiässä.

Iontoforeesilla tarkoitetaan sähköisesti varattujen ionien tai molekyylien kuljetusta ihoon.

Iontoforeesihoidolla on useita vaikutusmekanismeja, joita ei täysin tunneta.

Veden ionit johtavat sähkövirran (galvaaninen virta) hikitiehyeisiin. Vesimolekyylejä ja ioneja kulkeutuu rauhassoluihin ja soluvälitilaan. Tämän vaikutuksesta hikitiehyen on arveltu tukkeutuvan ja edelleen sarveistuvan. Toisaalta on kuvattu, että sähkövirta lamaannuttaa neuraalisen toiminnan paikallisesti jolloin hikirauhasen supistuminen estyy ja siten hikoilu vähenee. Myös soluvälitilan turpoaminen ja paineen kasvu voivat heikentää hikoilun erittymistä hikirauhasesta ja hikiputkesta. Hien suolojen (kloridi) ja alumiinisista hoitoaltaista sähkövirran vaikutuksesta irtoavan alumiinin muodostama alumiinikloridi voi mekaanisesti tukkia hikitiehyen suun. Hikoilun minimointi vähentää bakteerikasvua kyseisillä ihoalueilla.

Iontoforeesihoidossa käytetään galvaanista virtaa, joka on tasavirtaa (DC) ja kulkee vain yhteen suuntaan positiivisesta navasta (anodi) negatiiviseen napaan (katodi). Tasavirta aiheuttaa iholla nipistelyä ja kirvelyä. Mikäli ihossa on rikkoumia, käytetään suojana vaseliinia.

Liikahikoilun suositeltava hoitorytmi on ensimmäisen viikon aikana päivittäin (5 kertaa) ja toisella ja kolmannella viikolla joka toinen päivä (3 kertaa viikossa) riippuen hoitovasteesta. Yleensä lääkäri kirjoittaa 15 kerran lähetteen.

Hoitoaika on 15 min/hoitokerta.

Liikahikoilun väheneminen on suurempaa plus-navan kun miinus-navan elektrodialtaassa. Hoitotuloksen tasaamiseksi on suositeltavaa vaihtaa napaisuutta joka viidennen hoitokerran jälkeen.