Moni meistä valvoo öisin, tai seuraa vierestä onnetonta valvojaa. Unettomuudesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon, niksejä sen torjumiseksi jaetaan luontevasti kahvipöydässä. Aiheesta on tullut arkipäiväinen.
”Tutkittua tietoa unettomuuden tai unihäiriöiden lisääntymisestä ei ole. Mutta ihmiset nukkuvat vähemmän kuin ennen ja vuorokausirytmin ylläpitämisen vaikeudet ovat lisääntyneet”, kertoo Helena Aatsinki, Aavan työterveyslääkäri, jolla on unilääketieteen erityispätevyys.
Kaikki osaavat nimetä yleisiä syitä huonoon nukkumiseen. On henkilökohtaiset murheet ja stressi, sinisenä loistavat digilaitteet ja koukuttava Netflix. Myös yhteiskunnallisen elämänmenon muuttuminen vaikuttaa meihin. Kun kaikki pitäisi pyöriä ympäri vuorokauden ja onnistua samaan aikaan. Vastapainoksi vauhdille ja tietovyörylle ihmisillä on kaipuu rauhaan, ”erämaamökille nukkumaan”.
Kaikenlaisesta valvomisesta ei pidä huolestua. Tilapäinen unettomuus kuuluu elämään, etenkin kriisi- ja muutostilanteissa. Kroonisesta, vaikeasta unettomuudesta kärsivä on aivan eri tasolla, eikä tällaisen ihmisen piinaa saa väheksyä. Jos muut ympärillä vastaavat, että ”joo, mäkin valvon”, uneton hiljenee pian ongelmastaan ja jättää sen hoitamatta.
Uneton elää arkeaan ohuen langan varassa. Itkuun purskahtelu, alakulo ja voimattomuus voivat näyttää masennukselta, mutta johtuvatkin raastavasta univajeesta. Toisaalta pitkäaikainen unettomuus voi altistaa masennukselle.
Unilääkäri Helena Aatsinkin vastaanotolle tulee yleensä ihmisiä, joiden unettomuus on jatkunut jo kauan.
”He ovat epätoivoisessa tilanteessa, kertovat tietävänsä kaikki vinkit ja kokeilleensa kaiken maailman konstit. Unettomuuteen liittyy myös häpeää. Ihmiset pelkäävät, että näkyykö tämä mun naamasta, olenko mä hullu”, Aatsinki kertoo.
Unettoman elämässä pelko jälleen yhdestä valvotusta yöstä ja sitä seuraavan päivän tuskasta voi nousta jopa suuremmaksi ongelmaksi kuin itse valvominen. Keho ja mieli ovat ylivireystilassa vuorokauden ympäri. Valppaus pitää hereillä, ja heti yön ensimmäisestä havahtumisesta nousee paniikki. ”Nyt mä sitten valvon, ei tästä tule taaskaan mitään.” Pian jo sänkyyn meneminen alkaa pelottaa – kierre on valmis muutamassa viikossa.
On ominaisuuksia, jotka tutkitusti yhdistävät huonosti nukkuvia ihmisiä. Englanniksi puhutaan kolmen P:n listasta: Predisposing (altistava), Precipitating (laukaiseva) ja Perpetuating (ylläpitävä).
Altistavia tekijöitä ovat persoonallisuuden piirteet, yleisimpänä vaativuus. Ihminen, joka on vaativa sekä itseään että muita kohtaan ei siedä keskeneräisiä asioita. Sotkut jäävät mieleen päivän päätteeksi, ajatuksista on vaikea irrottautua. Olisi pitänyt tehdä sekin asia, ja suoriutua paremmin toisessa.
Laukaiseva tekijä on usein suuri menetys tai kriisi. Avioero, oma tai läheisen sairaus, työpaikan menettäminen ovat muutoksia, jotka ymmärrettävästi pitävät hereillä.
Kolmas tekijä ylläpitää unettomuutta. Puhutaan ruminaatiotaipumuksesta eli märehtimisestä. Murehtija miettii sekä menneitä että tulevaa. Hän syyttää itseään, takertuu asioihin ja jää häpeän kierteeseen. Vaativuus persoonallisuuspiirteenä on yleinen yhdistävä tekijä murehtijoille.
Jos tunnistaa itsessään kaikki kolme tekijää, unettomuus on helppo ymmärtää. Tärkeintä on kuitenkin, että siitä voi päästä eroon tai ainakin huonon nukkumisen kanssa voi oppia elämään.
Unettomuutta hoidetaan ensisijaisesti lääkkeettömin menetelmin ja tarvittaessa lääkehoidolla. Metodeja unen turvaamiseen on paljon, hoitosuunnitelma on aina yksilöllinen. Menetelmät toimivat, jos niitä jaksaa toteuttaa ja haluaa itse muutoksen elämäänsä.
”Muutos vaatii aikaa ja työtä. Eikä sen kuulukaan olla helppoa. Tärkeää on myös tämän ikävän ominaisuuden hyväksyminen. Moni löytää mielenrauhan hyväksymällä, että unettomuus on osa elämää. Sen kanssa pärjää kyllä ja asiantuntijat auttavat ja ovat tukena. Unta ei voi pakottaa, montaa muuta asiaa voi.”
Aina pelkkä lääkkeetön hoito ei riitä. Vaikeassa, pitkään jatkuneessa unettomuudessa lääkehoitoa käytetään yhdessä lääkkeettömän hoidon kanssa. Hoitava lääkäri löytää jokaiselle valmisteen, joka auttaa nukkumaan paremmin ja pääsemään pahimmasta vaiheesta yli.
Helena Aatsinki on hoitanut lukuisia ihmisiä, joiden elämää unettomuus on hallinnut, mutta jotka ovat oppineet nukkumaan. Ei kannata kuitenkaan odottaa ratkaisevaa päivää – tai yötä – jolloin kaikki muuttuu. Yhtäkkiä sitä huomaa vain, että ”kas, minähän nukun nykyään ihan hyvin”.
Lue lisää Aavan palvelusta: Unettomuuden hoito
Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan unilääkäri Helena Aatsinki.
Yksilöllistä apua unettomuuteen
Valvottaako stressi? 8 vinkkiä tilapäiseen unettomuuteen
10 tapaa parantaa unta – Tässä Aavan unihoitajan parhaiksi havaitut keinot