Muisti pätkii – milloin pitää olla huolissaan?

Aavan täyteen varattu muistitapahtuma 6.10.2026 kokosi Helsingin Oodiin aivotutkija, professori ja neurologian ylilääkäri Eino Soljen, Aavan neurologian ylilääkäri Markus Wiksténin sekä neurologisen sairaanhoitajan Marja Hassisen puhumaan muistisairauksien diagnostiikasta, uusista hoidoista ja hyvästä arjesta muistioireiden kanssa.

Muistisairauksiin liittyy edelleen paljon pelkoa, sen vuoksi muistista on joskus vaikea puhua silloin, kun ensimmäinen huoli herää.

Eino Solje nosti tilaisuudessa esiin yhden muistisairauksien tunnistamisen esteistä: stigman. Muistisairaus yhdistyy mielikuvissa helposti vanhuuteen, haurastumiseen ja riippuvuuteen muista, vaikka todellisuus on paljon monimuotoisempi. Muistisairauksia esiintyy myös työikäisillä, ja diagnoosin jälkeen voi olla edessä pitkään aktiivista ja merkityksellistä elämää.

Päivän ensimmäinen tärkeä viesti olikin: Muistioire ei ole sama asia kuin muistisairaus.

Muisti saa välillä pätkiä

Kaikkien muisti tekee virheitä. Nimen joutuminen hetkeksi hukkaan, ostoslistan tarvitseminen tai se klassinen tilanne, jossa seisoo keittiössä muistamatta, miksi sinne tuli, eivät yksinään ole erityinen syy huoleen. Kiire, stressi, huono uni ja suuri kuormitus näkyvät muistissa helposti.

Tutkimuksiin kannattaa sen sijaan hakeutua, jos muutos on uusi, toistuva tai selvästi paheneva. Esimerkiksi jos:

• sovitut asiat unohtuvat toistuvasti
• uuden oppiminen tai omaksuminen vaikeutuu
• tutut arjen tehtävät eivät enää suju kuten ennen
• laskujen, lääkkeiden tai muiden omien asioiden hoitaminen hankaloituu
• läheinen huomaa selvän muutoksen muistissa, käyttäytymisessä tai toimintakyvyssä.

Muistioireiden taustalla voi olla myös hoidettavia syitä, kuten uniongelmia, masennusta, kilpirauhasen toiminnan häiriöitä, lääkityksen vaikutuksia tai voimakasta kuormitusta.

Siksi tutkimuksiin hakeutuminen ei tarkoita, että ihmiselle oltaisiin automaattisesti antamassa muistisairauden diagnoosia.

Tutkimuksiin meneminen ei tee ihmisestä sairaampaa. Se vähentää epätietoisuutta.

Muistisairauksien diagnostiikka tarkentuu nopeasti

Muistisairauksien tutkimuksessa eletään kiinnostavaa vaihetta.

Alzheimerin taudin diagnostiikassa oireiden ja toimintakyvyn arvioinnin rinnalle ovat tulleet biologiset merkkiaineet. Alzheimerin tautiin liittyviä muutoksia voidaan tutkia esimerkiksi selkäydinnesteestä, ja myös verestä mitattavat biomarkkerit kehittyvät nopeasti.

Yksittäinen testi ei kuitenkaan ratkaise diagnoosia. Tuloksia arvioidaan aina yhdessä oireiden, toimintakyvyn ja muun terveydentilan kanssa.

Aavassa muistioireiden selvittely voi lääkärin arvion perusteella sisältää esimerkiksi:

• laboratoriokokeita eli verikokeita
• muistia ja muuta tiedonkäsittelyä arvioivia testejä
• aivojen magneettikuvauksen
• biomarkkerikokeita joko verikokeina tai selkäydinnesteestä
• neuropsykologisen muistitutkimuksen.

Markus Wikstén muistutti tilaisuudessa myös läheisen merkityksestä. Muistisairauteen voi liittyä oiretiedostamattomuutta: ihminen ei aina itse huomaa tapahtunutta muutosta samalla tavalla kuin hänen läheisensä. Siksi läheisen havainnot voivat olla tutkimuksissa arvokkaita.

Alzheimerin hoitoon on tullut kokonaan uudenlainen vaihtoehto

Yksi päivän eniten kiinnostusta herättäneistä aiheista olivat uudet Alzheimer-lääkkeet.

Perinteiset Alzheimer-lääkkeet lievittävät oireita ja tukevat toimintakykyä. Niiden rinnalle on tullut uusia taudinkulkuun vaikuttavia antiamyloidihoitoja, kuten lekanemabi ja donanemabi.

Ne eivät paranna Alzheimerin tautia eivätkä palauta jo menetettyä toimintakykyä. Oikein valituilla varhaisvaiheen Alzheimer-potilailla ne voivat kuitenkin hidastaa sairauden etenemistä eli hoidon ansiosta sairaus on pidempään lieväoireinen.

Tilaisuudessa esitellyssä aineistossa kliinisen heikkenemisen hidastumisen suuruusluokaksi kuvattiin noin 25–35 prosenttia. Yksittäisen ihmisen saama hyöty kuitenkin vaihtelee.

Käytännössä hoidon tavoite voidaan sanoa ehkä yksinkertaisimmin näin:

sairauden etenemistä pyritään hidastamaan, jotta toimintakykyä ja itsenäistä arkea voitaisiin säilyttää pidempään.

Hoidot eivät sovi kaikille. Niiden aloittaminen vaatii tarkan diagnoosin, huolellisen potilasvalinnan ja säännöllisen seurannan. Aavassa hoidon soveltuvuutta arvioi moniammatillinen asiantuntijaryhmä, eikä päätös perustu yhden lääkärin arvioon.

Uudet lääkehoidot tuovat uusia mahdollisuuksia

Uusien Alzheimer-lääkkeiden myötä myös hoitojen kustannuksista puhutaan aiempaa enemmän. Tilaisuudessa esitetyn karkean arvion mukaan taudinkulkuun vaikuttavan uuden lääkehoidon kustannus on tällä hetkellä noin 35 000 euroa vuodessa. Lopullinen hinta riippuu käytettävästä lääkkeestä, potilaan painosta sekä tarvittavista tutkimuksista ja seurannasta. Hoidoilla ei toistaiseksi ole Kela-korvattavuutta.

On kuitenkin hyvä huomata, että tämä koskee vain uusia taudinkulkuun vaikuttavia lääkehoitoja. Muistioireiden perustutkimukset ja valtaosa nykyisistä hoidoista ovat huomattavasti edullisempia. Aavassa muistioireiden perustutkimuksiin voi sisältyä esimerkiksi lääkärin arvio, laboratoriokokeet, CERAD-muistitesti ja aivojen magneettikuvaus, ja niiden kustannukset ovat vain murto-osa uusien lääkehoitojen hinnasta.

Siksi muistioireiden selvittelyä ei kannata viivyttää kustannusten pelossa. Mitä aikaisemmin oireiden syy saadaan selville, sitä paremmin voidaan arvioida, millaisesta hoidosta tai tuesta henkilö hyötyy.

Samalla hoidon merkitystä ei voi arvioida vain hinnan kautta. Jos sairauden etenemistä pystytään hidastamaan, voidaan toimintakykyä, itsenäisyyttä ja hyvää arkea säilyttää pidempään. Uusien hoitojen kohdalla korostuukin erityisesti yksi asia: oikea ihminen, oikea diagnoosi ja oikea hoito oikeaan aikaan.

Jos uusi lääke ei sovi, peli ei ole pelattu

Tämä oli ehkä päivän tärkeimpiä viestejä.

Alzheimerin ja muiden muistisairauksien hoito ei ala eikä lopu uusiin biologisiin lääkkeisiin. Hyvän hoidon perustaan kuuluvat edelleen esimerkiksi:

• tarkoituksenmukainen lääkehoito
• muiden sairauksien hyvä hoito
• liikunta ja ravitsemus
• uni ja palautuminen
• sosiaalinen aktiivisuus
• muistikuntoutus ja aivojumppa
• potilaan ja läheisten tuki.

Tavoite on hyvin konkreettinen: omatoimisuuden, toimintakyvyn, elämänlaadun ja kotona pärjäämisen säilyttäminen mahdollisimman pitkään.

Ja tässä muistihoitajan rooli tulee lähelle tavallista arkea.

Muistihoitaja ei vain testaa muistia

Neurologinen sairaanhoitaja Marja Hassinen muistutti, ettei muistihoitajan vastaanotto ole pelkkä muistitesti.

Muistihoitajan kanssa voidaan käydä läpi muistioireita, arjen sujumista ja sekä ihmisen itsensä että läheisen huolia. Tarvittaessa tehdään muistia ja muuta tiedonkäsittelyä kartoittavia tutkimuksia, mutta aivan yhtä tärkeää on löytää konkreettisia keinoja tavalliseen elämään.

Muistihoitajan muistilista

Kun oma muisti mietityttää:

• Kiinnitä huomiota muutokseen, älä yksittäiseen unohdukseen.
• Hakeudu arvioon, jos oireet toistuvat tai alkavat vaikeuttaa arkea.
• Muistitestiin ei tarvitse harjoitella eikä siinä tarvitse “pärjätä”.
• Kerro vastaanotolla myös unesta, mielialasta, lääkityksistä ja elämäntilanteesta.
• Kalenteri, muistutukset ja listat eivät ole huonon muistin merkki vaan fiksuja apuvälineitä.

Kun läheisen muisti mietityttää:

• Puhu muutoksesta rauhallisesti ja kunnioittavasti.
• Kerro konkreettisista havainnoista sen sijaan, että testaisit tai tenttaisit.
• Tarjoa apua tutkimuksiin hakeutumisessa ja lähde tarvittaessa mukaan.
• Tue itsenäisyyttä siellä, missä se on mahdollista.
• Muista myös oma jaksamisesi – läheinenkin voi tarvita tukea.

Nyt muistamme FINGER:in – sekä huvittelun

Päivän päätteeksi palattiin asiaan, johon jokainen meistä voi vaikuttaa riippumatta siitä, onko muistista koskaan ollut huolta.

FINGER-toimintamallissa aivoterveyttä tuetaan viidellä tavalla:

1. syö aivoterveellisesti,
2. liiku,
3. haasta aivojasi,
4. pidä huolta sosiaalisista suhteista
5. hoida sydämen ja verisuonten riskitekijät.

Ja ehkä rinnalle kannattaa ottaa vielä kuudes muistettava asia: huvittelu.

Eino Solje nosti oman muistin tukemisen keinoiksi myös ihmissuhteiden vaalimisen, harrastukset, musiikin, vaihtelun ja huvittelun. Ehkä se on hyvä muistutus siitä, ettei aivoterveydestäkään tarvitse tehdä uutta suoritusprojektia.

Saa liikkua ja syödä järkevästi. Mutta saa myös nauraa, tavata ihmisiä, kuunnella musiikkia ja tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli.

Sekin on aivoterveyttä.