Laihdutuslääkkeet – uusi työkalu pysyvään painonhallintaan vai hetkellinen trendi?

Tuntuuko, että kaikki konstit pudottaa painoa on kokeiltu, ja hyvistä yrityksistä huolimatta kilot ovat aina tulleet takaisin? Mitä jos hakisit apua lääkäristä – saattaisit hyötyä lihavuuden lääkehoidosta. Sitä suositellaan, kun lihavuudesta on fyysistä tai henkistä haittaa. Virallinen painoindeksiraja on 30 tai 27, jos sairastat jotain lihavuudesta pahenevaa sairautta, kuten tyypin 2 diabetesta, verenpainetautia tai uniapneaa. 

– Painoindeksi ei kuitenkaan ole paras mittari, minkä vuoksi lääkityksen aloittamista harkitaan aina yksilöllisesti, kun elintapamuutokset eivät riitä. Kaikki painoindeksirajan ylittävät eivät myöskään lääkkeitä tarvitse. Lihas painaa enemmän kuin rasva ja isokokoinenkin voi olla terve, lihavuustutkija ja naistentautien erikoislääkäri Emilia Huvinen sanoo.

Puhekielessä sekä usein myös mediassa näistä lääkkeistä käytetään termiä laihdutuslääke. Se saattaa antaa virheellisen kuvan siitä, että lääkkeitä voisi käyttää kuka hyvänsä, joka haluaa pudottaa painoaan esimerkiksi mahtuakseen häämekkoon.

– Parempi termi onkin lihavuuslääke, sillä se kertoo, että lääkitys on tarkoitettu lihavuus-nimisen sairauden hoitoon – aivan samalla tapaa kuin esimerkiksi verenpainelääkkeet verenpainetaudin hoitoon.

Useita vaihtoehtoja

Tällä hetkellä Suomen markkinoilla on viisi modernia lihavuuden hoidossa käytettävää lääkettä. Kaksi näistä lääkkeistä matkii GLP1-suolistohormonia ja uusin lisäksi GIP-suolistohormonia. 

Suolistohormonit kertovat aivoille, kun olemme kylläisiä, mutta lihavuutta sairastavalla niitä ei joko erity tarpeeksi tai niiden vaikutus on lyhytaikainen. Seurauksena henkilö ei tunne itseään kylläiseksi tai on kohta uudelleen nälkäinen.

– Suolistohormoneja matkivat lääkkeet vaikuttavat aivojen kylläisyyskeskukseen lisäämällä kylläisyyden tunnetta. Ne myös hidastavat mahalaukun tyhjenemistä sekä vähentävät ruokahalua. Lisäksi ne parantavat kehon insuliiniherkkyyttä.

Kaksi muuta lääkettä vaikuttavat nälkä- ja kylläisyystasapainoon, mielitekoihin sekä jossain määrin energiankulutukseenkin. Nämä lääkkeet ovat tablettimuotoisia, ja niiden vaikuttavat aineet ovat fentermiinin ja topiramaatin sekä bupropionin ja naltreksonin yhdistelmä. 

Suolistohormoneja matkivat lääkkeet ovat pistettäviä, ja niiden vaikuttavia aineita ovat semaglutidi, liraglutidi ja tirtsepatidi.

– Jokaiselle potilaalle pitää löytää juuri hänelle sopiva lääke, joka korjaa niitä biologisia taustatekijöitä, jotka ovat hänen kohdallaan johtaneet ylipainon kertymiseen. Lihavuuden taustalla on hyvin paljon erilaisia mekanismeja, minkä vuoksi yksi lääke on tehokas yhdellä ja toinen toisella.

Erinomainen kävelykeppi

Emilia Huvinen vertaa laihdutuslääkkeitä kävelykeppiin. Kun biologiset taustatekijät korjaantuvat, lihavuutta sairastavalla on paremmat mahdollisuudet tehdä terveyttä ja painonhallintaa edistäviä elintapamuutoksia, jotka kestävät loppuelämän. 

– Lääkkeet eivät ole helppo ratkaisu tai oikotie onneen, vaan ihmisen täytyy yhä tehdä itse valintansa ja laittaa ruoka omaan suuhunsa. Lääkkeet eivät liioin ole lihavuuden hoidossa ensimmäinen vaihtoehto, vaan lähes jokaisella niitä harkitsevalla on takanaan vuosien mittainen laihdutushistoria.

Lääkkeiden käyttö saattaa jopa aiheuttaa käyttäjässä syyllisyyttä ja häpeää. Se liittyy lihavuuden sisäiseen stigmaan: olen surkea, kun en onnistunut pääsemään kiloistani eroon, vaan minun oli pakko ottaa lääkkeet avuksi. Ympäristön kritiikki lisää stigmaa. 

– Näin ei saisi olla, vaan lihavuuden hoidossa käytettäviin lääkkeisiin tulisi suhtautua kuin muidenkin sairauksien hoitoon määrättyihin lääkkeisiin.

Keskimäärin paino laskee lääkkeillä 8-23 prosenttia alkuperäisestä. Maksimaalinen painonpudotus saavutetaan yleensä 1-2 vuodessa.

– Se, miten monta kiloa tippuu, ei ole pääasia, vaan elämänlaadun ja terveyden paraneminen. Monet kokevat jo varhain saavansa lisää energiaa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä ruokaa ja syömistä. Etenkin makeanhimo vähenee nopeasti.

Naiset käyttävät enemmän

Kelan raportin mukaan vuonna 2023 laihdutuslääkkeitä käytti 63 500 suomalaista. Vuonna 2019 käyttäjiä oli vain 4 500.

– Määrä on noussut jatkuvasti ja noussee jatkossakin merkittävästi, kun lääkkeitä tulee lisää markkinoille. En näe tässä mitään pahaa, koska lihavuuden hoito lääkkeillä ehkäisee tulevaisuuden diabeteksia ja sydänsairauksia. Lisäksi esimerkiksi nivelten kuormitus vähenee, kun paino putoaa, Emilia Huvinen sanoo.

Valtaosa käyttäjistä on naisia ja suurin ikäryhmä on 55-65-vuotiaat. Se selittynee osin vaihdevuosiin liittyvällä painonnousulla ja siinä vaiheessa kasvavalla riskillä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Monelle sairausriskin vähentäminen on tärkeä syy aloittaa lihavuuden lääkehoito.

– Tutkimusten mukaan naisille tarjotaan lääkkeitä useammin ja he myös tarttuvat tarjoukseen useammin kuin miehet. Miehet kuitenkin hyötyisivät lääkkeistä yhtä lailla. Siksi kehotan heitä ottamaan lääkkeet rohkeasti puheeksi lääkärin kanssa.

Haitat menevät yleensä ohi

Laihdutuslääkkeiden haitat ovat harvoin vakavia. Sen sijaan lieviä haittoja esiintyy usein etenkin käytön alkaessa. Suolistohormonit aiheuttavat suolistohaittoja, kuten ummetusta, pahoinvointia ja ripulia. Tabletit puolestaan voivat aiheuttaa toisille esimerkiksi päänsärkyä ja huimausta.

– Haitat menevät yleensä käytön jatkuessa ohi. Tarvittaessa lääke voidaan myös vaihtaa toiseen.

Ihan kaikille laihdutuslääkkeet eivät sovi. Esimerkiksi jokin toinen lääkitys voi estää käytön. Lääkkeiden turvallisuudesta myöskään raskauden tai imetyksen aikana ei ole tutkimustietoa, joten naisten tulee lääkehoidon aikana käyttää luotettavaa ehkäisyä.

Suurin este lääkkeiden käytölle on niiden hinta, joka vaihtelee sadasta eurosta lähes kolmeen sataan euroon kuussa. Vain harvoin laihdutuslääkkeet ovat Kela-korvattavia.

– Kallis hinta asettaa lihavuutta sairastavat epätasa-arvoiseen tilanteeseen. Lihavuus kasaantuu alhaisempiin sosiaaliluokkiin, joilla ei ole varaa ostaa lääkkeitä.

Työnantajat voisivat tukea työntekijöitään maksamalla lääkkeistä jonkin tietyn prosentin. Joissakin yrityksissä näin on jo tehty. 

– Lääkehoidon on havaittu vaikuttavan positiivisesti työkykyyn. Samalla on ehkäisty käyntejä työterveydessä, koska sairastavuus on vähentynyt. Työterveys voisi tarjota myös lääkehoidon tueksi elintapahoitoa, joka on lihavuuden hoidon peruskivi, eli käyntejä ravitsemusterapeutilla, painonhallintahoitajalla tai psykologilla.

Krooninen sairaus

Laihdutuslääkkeitä käytetään, kunnes potilaan tavoitteet on saavutettu. Sen jälkeen katsotaan, mikä tilanne on – voisiko hän pärjätä ilman.

– Valtaosalla lääkitys on pysyvä, sillä lihavuus on krooninen sairaus. Biologinen haaste sen taustalla ei katoa, ja siksi paino lähtee useimmilla nousuun, jos lääkitys lopetetaan.

Tulevaisuudessa markkinoille saadaan entistä tehokkaampia lääkkeitä. Jo ensi tai seuraava vuosi saattaa tuoda apteekkeihin toisen lääkkeen, jossa on kahta suolistohormonia, ja myöhemmin myös ensimmäisen lääkkeen, jossa on kolmea suolistohormonia. Laihdutuslääkkeitä varten tarvitaan jatkossakin lääkärin resepti, mutta valikoiman kasvaessa hinnat tulevat laskemaan.

– Lääkkeillä ei kuitenkaan ehkäistä lihavuusepidemiaa, vaan niillä hoidetaan lihavuutta. Ehkäisyssä avainsanoja ovat hyvät elintavat ja hyvällä pohjalla oleva pitkäkestoinen painonhallinta. Työkaluja voivat olla muun muassa verotukselliset keinot ja terveyttä edistävien elintapojen tukeminen esimerkiksi liikuntamahdollisuuksiin vaikuttamalla.

Epidemian hillitsemisessä on tärkeää myös tunnistaa lihomiselle herkät ihmisryhmät sekä elämäntilanteet, joissa paino tuppaa nousemaan. 

– Tukemalla ihmisiä haastavissa elämänvaiheissa ja luomalla ympäristö sellaiseksi, että hyviä elintapoja on helpompi ylläpitää, lihavuuden kehittymistä voitaisiin mahdollisesti ennaltaehkäistä.

Teksti: Maarit Vuoristo