Mononukleoosi eli pusutauti – kaikki saavat tartunnan, mutta vain osa oirehtii

Mononukleoosi
Mononukleoosi on pääasiassa pikkulasten, teinien ja nuorten aikuisten tauti. Sen tarttuminen tapahtuu ennen kaikkea syljen välityksellä, useimmiten suutelemalla. Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Jarkko Korpi kertoo, millaisia pusutaudin oireet ovat ja mitä erityispiirteitä sairauteen liittyy.
FacebookTwitterLinkedIn

Mononukleoosi eli pusutauti on virustauti, jonka aiheuttaa pääsääntöisesti EBV- eli Epstein-Barrin virus. Se siirtyy ihmisestä toiseen syljen välityksellä, mistä johtuu kansankielinen nimitys pusutauti.

Käytännössä kaikki länsimaissa asuvat saavat elämänsä aikana EBV-tartunnan. Virus ei kuitenkaan aiheuta välttämättä mitään oireita. Itse asiassa harvempi kuin joka viides suomalaisista sairastaa niin tyypillisen mononukleoosin, että tauti ylipäänsä tunnistetaan.

EBV-virus jää uinumaan selkäytimeen

Ensimmäinen tautihuippu on 1-5-vuotiaana, jolloin virus saadaan vanhemmilta tai lastentarhasta. Tarhassa EBV-virus voi tarttua esimerkiksi lasten leluista, jotka kiertävät suusta suuhun. Seuraava huippu on 15-25-vuotiaana, jolloin virus tarttuu tyypillisesti seurustelukumppanista toiseen.

EBV-virus piiloutuu kaikkien tartunnan saaneiden elimistöön koko loppuelämäksi. Aika ajoin sitä erittyy sylkeen, minkä vuoksi täysin oireetonkin voi tartuttaa virusta eteenpäin siitä itse tietämättä.

Mononukleoosi voi olla aikuisella raju tauti

Pikkulapsilla tartunta menee yleensä ohi ilman oireita tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin. Aikuisilla oireet ovat voimakkaammat, mutta yli 30-vuotiailla pusutauti on harvinainen.

Mononukleoosin tyypilliset oireet ovat

  • korkea kuume
  • turvonneet imusolmukkeet kaulan ja niskan alueella
  • kova kurkkukipu

Joka kuudennella ensioire voi olla silmäluomiturvotus, ja joka kymmenes saa punapilkkuisen ihottuman. Ihottuma ilmaantuu lähes aina, jos mononukleoosin aikana käytetään jostain syystä amoksisilliini-antibioottia. Silloin ihottuma johtuu lääkkeen ja viruksen yhteisvaikutuksesta.

Myös perna yleensä suurentuu, jolloin se on tavallista hauraampi ja voi revetä herkemmin tapaturmissa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Lisäksi maksa-arvot nousevat. Joillakin silmänvalkuaiset kellertävät maksatulehduksen vuoksi, mutta tämäkin on harvinaista. Tavallisesti maksatulehdus on oireeton eikä sitä voida todeta kuin verikokeilla. Lisäksi voi olla lihas- ja vatsakipuja.

Toipuminen ottaa aikansa

Kurkkukipuun liittyvää nielemiskipua voi helpottaa tulehduskipulääkkeillä, esimerkiksi ibuprofeenilla.  Lääkkeet myös laskevat kuumetta ja voivat vähentää turvotusta ja helpottaa syömistä ja juomista.

Kuumeen hoidossa tärkeää on niin ikään lepo. Aluksi tarvitaan vuodelepoa, mutta kunhan vointi paranee kevyestä liikuskelusta ei ole haittaa. Lisäksi riittävä nesteytys on kuumeisena tärkeää. Olisi hyvä juoda parisen litraa vettä, mehuja tai muita alkoholittomia juomia vuorokaudessa. Kurkkukipua voi helpottaa suolavedellä kurlaamalla.

Mononukleoosin oireet lievittyvät pääosin kymmenessä päivässä, mutta täydellinen toipuminen vie 3-6 viikkoa, joskus jopa muutaman kuukauden. Tauti kestää huomattavasti pitempään kuin tavallinen hengitystieinfektio.

Töihin tai opintoihin voi palata heti voinnin salliessa, koska mononukleoosin tarttuminen tapahtuu vain syljen välityksellä, lähinnä suutelemalla. Tosin on mahdollista saada tartunta myös suussa olleiden esineiden, kuten hammasharjan, kautta. Siksi hammasharjan tulisi aina olla vain henkilökohtaisessa käytössä.

Angiina oirehtii samalla tavalla

Pusutauti paranee yleensä ajan myötä itsekseen. Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos

  • nielun kipu tai turvotus haittaa syömistä tai vaikeuttaa hengitystä
  • yleisvointi on hyvin huono
  • kuume on korkea eikä laske kotikonstein
  • silmänvalkuaiset muuttuvat keltaisiksi
  • oireet pitkittyvät

Noin joka viideskymmenes mononukleoosipotilas joudutaan ottamaan sairaalaan nesteytystä varten. On myös mahdollista, että nielussa on samaan aikaan angiinaa aiheuttava streptokokki A -bakteeri. Sen hoidoksi tarvitaan antibioottia.

Kyse voi olla pelkästä angiinastakin, jonka oireet ovat samankaltaisia kuin mononukleoosin. Maallikon voi olla vaikea erottaa, kummasta taudista on kyse. Asia on hyvä varmistaa lääkäriltä, jotta hoito on asianmukaista.

Ei voi sairastua uudestaan

Lääkärille mononukleoosin diagnosoiminen on yleensä helppoa, jos oireet ovat taudille tyypilliset. Tarvittaessa apuna voidaan käyttää mononukleoosin pikatestiä. Se tunnistaa valtaosan aikuisten tapauksista.

Pienillä lapsilla ja yli 30-vuotiailla testitulos on kuitenkin usein virheellisesti negatiivinen. Tällaisessa tilanteessa voidaan tehdä EBV-vasta-ainetesti, jonka tulos on varsin luotettava. Se näyttää myös, jos on sairastanut mononukleoosin aiemmin.

Täsmälääkettä mononukleoosiin ei ole, joten lääkärillä ei ole keinoja paranemisen jouduttamiseen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei oireiseen mononukleoosiin voi sairastua uudelleen, vaikka EBV-virus pysyttelee elimistössä loppuiän.

Mononukleoosin jälkitaudit ovat harvinaisia

Yleensä mononukleoosista paranee muutamassa viikossa, mutta joskus sen jälkeen voi jäädä voimakas uupumustila muutamaksi kuukaudeksi. Uupumuksen syy on tuntematon.

Tautiin voi myös joskus harvoin liittyä aivokalvotulehdus, aivotulehdus tai sydänlihastulehdus. Niitä esiintyy lähinnä, jos saa mononukleoosin tavanomaista myöhemmin, yli 25-vuotiaana.

Hälyttäviä merkkejä ovat muun voimakas päänsärky, niskajäykkyys, keskushermosto-oireet, kuten sekavuus ja tajunnan häiriöt, sekä rintakipu, hengenahdistus ja rytmihäiriöt.

Pernan repeäminen mononukleoosin yhteydessä on hyvin harvinaista. Koska se on kuitenkin mahdollista, rajua liikuntaa, kuten kontaktilajeja, on syytä välttää 3-4 viikkoa. Pernan repeäminen vaatii aina välitöntä sairaalahoitoa.

Asiantuntijana korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Jarkko Korpi.