Tunnista sydänlihastulehdus: puristavaa rintakipua, väsymystä ja hengenahdistusta

rintakipu-sydänlihastulehdus-
Sydänlihastulehdus voi iskeä flunssan jälkeen. Laukaisijana on usein kuntourheilu puolikuntoisena. Siksi treenikielto flunssaisena on aina aiheellinen. Kardiologian erikoislääkäri Anna-Mari Hekkala kertoo, millaiset oireet on syytä ottaa vakavasti.
FacebookTwitterLinkedIn

Sydänlihastulehdus eli myokardiitti on tavallisimmin viruksen aiheuttama. Kyseessä on yleensä jokin flunssavirus, mutta sydänlihastulehdus voi joskus johtua myös ripulitautiviruksesta. Usein sydänpussiin tulee tulehdus samanaikaisesti. Silloin puhutaan perimyokardiitista.

Harvemmin sydänlihastulehduksen voi aiheuttaa esimerkiksi yliherkkyysreaktio, jonka voi laukaista vaikea yleissairaus tai lääkeaine.

Riskiryhmässä nuoret miehet

Sydänlihastulehdus on miehillä, etenkin nuorilla, yleisempi kuin naisilla. Taustalla saattaa ehkä olla se, että nuoret miehet eivät malta pysytellä flunssaisina poissa urheiluharrastuksista, vaan ryhtyvät treenaamaan puolikuntoisina. Se voi laukaista sydänlihastulehduksen.

Myös perintötekijät saattavat vaikuttaa vielä toistaiseksi tuntemattomalla tavalla. On arvioitu, että noin 1-2 prosentilla flunssapotilaista on jonkinasteista sydänlihasärsytystä.

Sydänlihastulehdus voi olla oireeton

Sydänlihastulehdus tuntuu puristavana rintakipuna. Jos tällaista kipua ilmaantuu flunssan yhteydessä tai jälkeen, tulee hakeutua heti lääkäriin.

Muita vakavia sydänlihastulehduksen oireita ovat

  • rytmihäiriötuntemukset, kuten tavallista runsaammat lisälyönnit
  • poikkeavan voimakas pitkään kestävä väsymys
  • hengenahdistus

Aika usein sydänlihasärsytys on kuitenkin niin lievää, että moni sairastaa sydänlihastulehduksen tietämättään. Oireet voivat myös sekoittua flunssan oireisiin.

Silti urheilukielto flunssaisena on aina aiheellinen. Se on paras tapa välttää sydänlihastulehdus. Urheilukielto ei tarkoita vuodelepoa, vaan kevyt liikuskelu, kuten kävely, on omaa vointia kuunnellen sallittua. Rasittavampaa liikuntaa, esimerkiksi kuntosaliharjoittelua, kannattaa välttää, kunnes flunssa on selvästi parantunut.

Sydäninfarkti voi oireilla samalla tapaa

Jos epäillään sydänlihastulehdusta, potilas lähetetään sydänfilmiin eli EKG:hen. Lisäksi tehdään verikokeita, joissa voidaan todeta tulehdusarvojen nousua. Myös sydänlihaksen merkkiaine, troponiini, voi nousta. Tarvittaessa tehdään sydämen ultraäänitutkimus, jossa nähdään mahdollisesti ärtynyt sydänpussi, jonne on voinut kertyä nestettä.

Yli 40-vuotiaalla potilaalla, jolla on sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, on huomioitava myös sydäninfarktin mahdollisuus, sillä se voi oireilla samalla tavalla kuin sydänlihastulehdus. Sepelvaltimotaudin tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi, diabetes, kohonnut verenpaine ja kohonnut kolesteroli. Joskus esimerkiksi influenssa voi laukaista infarktin.

Mikäli oireilun syy on epäselvä, potilaalle tehdään sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Se paljastaa, jos kyse onkin sepelvaltimon tukoksesta.

Sydänlihastulehduksen hoidossa avainsana on lepo

Sydänlihastulehdus, vaikeaoireinenkin, paranee usein täydellisesti itsestään. Mitään omaa lääkettä siihen ei ole, vaan hoito on oireenmukaista. Olennaisinta on lepo. Silloin sydän­lihas ­ehtii toipua, eikä siihen tule peruuttamattomia vaurioita. Rintakipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä. Rytmihäiriöitä lievitetään beetasalpaajilla.

Paraneminen ei tapahdu käden käänteessä, vaan saattaa viedä viikkoja. Silloin urheilukielto voi olla 2-3 kuukautta, joskus enemmänkin. Tilanne arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Paranemista voidaan seurata ainakin sydänfilmillä vielä muutamia viikkoja akuutin sairauden jälkeen.

Joskus jopa hengenvaarallinen

Vaikeimmat sydänlihastulehdukset voivat vaatia sairaalahoitoa ja johtaa jopa sydämenvajaatoimintaan tai hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin. Siksi sairauteen on aina suhtauduttava vakavasti.

Arviolta noin 300 potilasta joutuu vuosittain sairaalaseurantaan sydänlihastulehduksen vuoksi. Heistäkin suurin osa paranee.

Onneksi sydänlihastulehduksen saa yleensä vain kerran elämänsä aikana. On harvinaista, että sama ihminen sairastaisi sen useammin.

Asiantuntijana kardiologian erikoislääkäri Anna-Mari Hekkala.