Kihti

Kihti on kivulias niveltulehdus, joka johtuu liiallisen virtsahapon kiteytymisestä niveliin. Yleensä ensimmäisenä oirehtii isovarvas. Sairaus on miehillä yleisempi ja sen esiintyvyys on lisääntynyt ylipainon ja alkoholin liikakäytön myötä. Oireita voidaan hallita elämäntapamuutoksilla ja virtsahapon määrää veressä vähentävällä lääkityksellä.

Mikä on kihti?

Kihti on aineenvaihdunnan sairaus, joka johtuu liiallisen uraatin eli virtsahapon kertymisestä niveliin. Virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote, ja kun sitä on liikaa veressä, se voi kiteytyä ja aiheuttaa kihdin oireita. Yleisiä syitä korkealle uraattitasolle ovat puriinipitoisen ruoan, esimerkiksi punaisen lihan runsas nauttiminen, alkoholin liikakäyttö, ylipaino, tietyt lääkkeet, kuten nesteenpoistolääkkeet (diureetit) sekä perinnölliset tekijät.

Lisäksi miessukupuoli, metabolinen oireyhtymä ja munuaisten vajaatoiminta ovat kihdin riskitekijöitä. Naisilla kihti ilmenee usein vasta vaihdevuosien jälkeen, ja se liittyy monesti verenpainetautiin ja sen hoidossa käytettäviin nesteenpoistolääkkeisiin.

Veren uraattipitoisuutta mitataan laboratoriotestillä. Viitearvot vaihtelevat sukupuolen ja iän mukaan.

Normaaliarvojen raja on

  • miehillä 230–480 µmol/l
  • 18–49-vuotiailla naisilla 155–350 µmol/l
  • yli 50-vuotiailla naisilla 155–400 µmol/l​

Kihdin oireet

Kihti alkaa tyypillisesti äkillisestä ja voimakkaasta kipukohtauksesta, yleensä isovarpaan tyvinivelestä. Kihti voi olla myös polvessa tai nilkassa tai jalkaterän muissa nivelissä. Yläraajoissa se on harvinaisempi.  

Muita oireita ovat

  • kipeän nivelen punoitus, turvotus ja kuumotus
  • varvas voi olla niin arka, ettei se kestä astumista
  • uraattikiteet voivat saostua virtsassa muodostaen munuaiskiviä. Niitä on noin 10–20 prosentilla kihtipotilaista. Virtsakivet voivat aiheuttaa kipua ja tukoksia virtsateissä, mikä voi johtaa virtsan virtauksen häiriöihin ja mahdollisiin munuaisvaurioihin. Lisäksi ne voivat aiheuttaa virtsatulehduksia ja lisätä munuaistulehdusten riskiä.

Kihdin alkuvaiheessa oireet kestävät muutamia päiviä tai korkeintaan joitakin viikkoja. Sitten ne katoavat, mutta ilmaantuvat myöhemmin uudestaan. Kihtikohtauksen laukaisijana voi olla esimerkiksi matala lämpötila, rasitus tai vamma, leikkaus, infektiot, nesteenpoistolääkkeet tai runsas puriineja sisältävä ateria, jolla on usein nautittu myös alkoholia.

Ajan kuluessa kohtaukset voivat kestää pidempään ja niitä voi tulla useammin. Joskus kihti kroonistuu, jolloin nivelkipua on myös kohtausten välisenä aikana. Ihon alle voi muodostua uraattikertymiä eli toofeja, eräänlaisia kihtikyhmyjä. Krooninen kihti voi aiheuttaa vakavia ongelmia, kuten munuaistaudin.

Kihdin oireet naisilla ovat samat kuin miehillä, mutta miehillä kihtiä on enemmän ja tauti ilmaantuu yleensä nuorempana kuin naisilla.

Miten kihti todetaan?

Kihti todetaan tyypillisesti potilaan oireiden, kliinisen tutkimuksen ja laboratoriotutkimusten, kuten veren uraattipitoisuuden mittauksen, perusteella. Nivelnesteen mikroskooppitutkimus, jossa nähdään uraattikiteitä, vahvistaa diagnoosin. Tarvittaessa voidaan tehdä myös kuvantamistutkimuksia.

Lääkäriin on syytä hakeutua kihtioireiden vuoksi mahdollisimman varhain, jotta sairaus saadaan kuriin ennen kuin se aiheuttaa vakavampaa haittaa. Länsimaissa kihtiä sairastaa 2–3 prosenttia aikuisista, ja se on selvästi tavallisempi miehillä. Tauti on yleistymässä, mikä selittyy niin ylipainon, alkoholin käytön kuin munuaisten vajaatoiminnan yleistymisellä.

Kihdin hoito

Ensiavuksi kihtikohtauksessa voi käyttää tulehduskipulääkkeitä tai kipeän nivelen päälle toviksi laitettavaa kylmäpussia. Kipeää jalkaa on myös hyvä lepuuttaa. Lisäksi voidaan lääkärin harkinnan mukaan käyttää glukokortikoideja.

Kihdin pitkäaikaisessa hoidossa avainasemassa ovat elintapamuutokset, kuten puriinipitoisten ruokien vähentäminen, alkoholinkäytön rajoittaminen ja painonhallinta. Tarvittaessa käytetään lääkkeitä, jotka vähentävät uraatin tuotantoa kehossa. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi allopurinoli ja febuksostaatti. Hoidon tavoitteena on ehkäistä kihtikohtauksia ja niiden pitkäaikaisvaikutuksia.

Ruokavalion merkitys kihdin hallinnassa

Runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio ja runsas alkoholinkäyttö altistavat kihdille. Tiedetään myös, että esimerkiksi juomien makeuttamiseen käytetty fruktoosi eli hedelmäsokeri kohottaa veren uraattipitoisuutta. Sen sijaan hedelmistä ja marjoista saatu luonnollinen fruktoosi ei vaikuta uraattipitoisuuteen haitallisesti.

Kihdin ruokavaliohoidossa pyritään välttämään puriinipitoisia ruokia ja juomia. Esimerkiksi sisäelimiä, kuten maksaa, koko­naan syötäviä pikkukaloja ja broilerin nahkaa ei tulisi syödä ollenkaan. Puriineja on myös muun muassa lihassa, mädissä, äyriäisissä, herneissä, pavuissa ja sienissä, mutta niitä voi halutessaan syödä satunnaisesti.

Suositeltavia ruokia kihtiä sairastavalle ovat

  • vihannekset, hedelmät ja marjat
  • vähärasvaiset maitotuotteet
  • täysjyväviljat
  • kasviproteiinit.

Alkoholin suhteen kannattaa olla hyvin varovainen, sillä se vähentää uraatin poistumista elimistöstä. Olut on huonoin vaihtoehto, koska siinä on alkoholin lisäksi puriineja. Vettä tulisi juoda pari litraa vuorokaudessa, sillä vesi laimentaa veren uraattipitoisuutta. Myös vähärasvaiset maitotuotteet voivat vähentää uraatin määrää.

Tehokkaalla ruokavaliohoidolla uraattiarvoa voidaan laskea noin 50–100 µmol/l​.

Elämäntapamuutokset kihtikohtausten ehkäisyssä

Vaikka kihti itsessään ei parane, sen oireita voidaan tehokkaasti hallita lääkityksen ja ruokavalion avulla. Myös laihduttamisesta on merkittävää hyötyä. Tutkimusten mukaan se yksin pienentää veren uraattipitoisuutta yhtä tehokkaasti kuin hyvin toteutettu kihdin ruokavaliohoito. Säännöllinen liikunta tukee painonhallintaa.

Saunassa kihtipotilas voi yleensä käydä tavalliseen tapaan. Saunomisen yhteydessä on kuitenkin muistettava korvata hikoilun myötä menetetty neste juomalla vettä riittävästi.

Kihdin hyvä hoito on tärkeää, sillä hoitamaton kihti voi johtaa krooniseen tulehdustilaan, jatkuvien kipukohtausten lisääntymiseen, nivelvaurioihin sekä toofien eli uraattikertymien muodostumiseen ihon alle ja niveliin. Pitkäaikainen hoitamaton kihti voi lisäksi aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa ja lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Terveillä elintavoilla voidaan myös ehkäistä kihdin syntyä.

Ajanvaraus Aavaan

Varaa aika sisätautilääkärin tai reumatologin vastaanotolle nettiajanvarauksestamme tai soittamalla asiakaspalvelunumeroomme 010 380 3838.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan konservatiisen toiminnan ylilääkäri, sisätautien erikoislääkäri Ari Aimolahti. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

FacebookTwitterLinkedIn