Kaksisuuntainen mielialahäiriö on monimuotoinen sairaus – tunnista oireet
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö. Sitä luonnehtivat tavanomaisesta poikkeavat mielialojen vaihtelut: masennus ja mania- tai hypomaniajaksot. Jos tauti sisältää maniajaksoja, kyse on 1 tyypin mielialahäiriöstä, joka on häiriön vaikeampi muoto maniaoireineen. Hypomanian kohdalla puhutaan tyypistä 2, jossa vauhdikkaan vaiheen oireilu on lievempää.
Masennus- ja mania- tai hypomaniajaksojen välillä voi olla täysin oireettomia jaksoja tai jaksoja, jolloin oireet ovat hyvin lieviä. Sekamuotoisessa sairausjaksossa mielialat vaihtelevat tiuhaan tai jopa päivittäin.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet ovat monenlaisia
Masennusjaksojen aikana sairastunut kokee mielialan mataluutta, mielihyvän alenemaa, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita sekä väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta. Myös unihäiriöt ja itsetuhoiset ajatukset ovat tavallisia.
Maniajaksojen aikana mieliala kohoaa liiallisesti tai muuttuu kiihtyneeksi, jolloin oireita ovat
- korostunut itsetunto ja itseluottamus
- seksuaalinen aktiivisuus
- holtiton rahankäyttö, joka voi johtaa velkaantumiseen
- harkintakyvyn puute
- toimeliaisuuden ja puheliaisuuden lisääntyminen
- unen tarpeen vähentyminen
- keskittymiskyvyttömyys
- uhkarohkeus
- vastuuton käyttäytyminen.
Lisäksi voi olla aistiharhoja ja harhaluuloja. Hypomaniassa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä eivätkä yleensä johda merkittäviin ongelmiin.
Tavallisesti oireilun pääpaino on masennuksessa, joka voi kestää useita kuukausia. Mania- ja hypomaniajaksojen kesto vaihtelee joistakin päivistä useisiin viikkoihin. Myös sairausjaksojen määrä elämän aikana vaihtelee yksilöllisesti muutamasta jaksosta jopa useisiin kymmeniin. Toistuviin sairausjaksoihin liittyy suuri ihmissuhdeongelmien ja työkyvyttömyyden sekä toimintakyvyn laskun vaara.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön syyt ovat moninaiset
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on monitekijäinen sairaus, jolle ei ole yhtä yksittäistä selittävää tekijää. Sen taustalla on sekä perinnöllisiä sekä kehityksellisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat sen ilmaantuvuuteen. Perintötekijöiden merkitys on suuri tyypissä 1. Jos ensiasteen sukulainen sairastaa sitä, yksilön sairastumisriski on noin 10-15 prosentin luokkaa.
Kehityksellisillä tekijöillä tarkoitetaan kasvuympäristöä sekä kuormittavia tapahtumia ja elämäntilanteita. Esimerkiksi lapsen kaltoinkohtelu tai laiminlyönti voivat vaikuttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön ilmaantumiseen. Oireilu saattaa alkaa jo lapsuudessa, mutta yleensä kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeaminen tapahtuu vasta nuorena aikuisena. Sairauden laukaisevia tekijöitä ovat muun muassa kuormittavat elämäntapahtumat, stressi ja unettomuus.
Miehillä kaksisuuntainen mielialahäiriö on yleisempi kuin naisilla. Kaikkiaan sitä sairastaa 0,5-0,7 prosenttia väestöstä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö voi lyhentää elinikää
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on taipumusta kärsiä alkoholi- tai muusta päihdeongelmasta. Samanaikainen päihdeongelma voi voimistaa sekä mania- että masennusjaksoja.
Moni sairastaa myös jotain toista mielenterveydenhäiriötä. Noin 45 prosentilla on ahdistuneisuushäiriö ja 40 prosentilla jokin persoonallisuushäiriö. 10-20 prosentilla on ADHD eli tarkkaavuuden häiriö.
Lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy merkittävää somaattista sairastavuutta. Elinajanodote on 10-20 vuotta lyhyempi kuin niillä, joilla ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy myös selvästi kohonnut itsemurhariski.
Diagnoosi syntyy kahdeksan vuoden viiveellä
Jos epäilee, että sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kannattaa ottaa mahdollisimman nopeasti yhteyttä psykiatrian erikoislääkäriin tai mielenterveystoimistoon. Hoitoon tulisi mennä pikaisesti myös, jos on vakavasti masentunut tai tunnistaa itsessään maanisia oireita. Usein manian ja etenkin hypomanian kohdalla ongelmana on se, ettei ihminen koe itseään sairaaksi, vaan päinvastoin – hän tuntee olevansa elämänsä kunnossa.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi syntyy usein viiveellä. Kyse voi olla siitä, että oireilu on yli puolessa tapauksissa alkuun masennuspainotteista. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosia ei voi asettaa ennen ensimmäistä hypo- tai maniajaksoa, joka saattaa ilmaantua vasta myöhemmin. Keskimääräinen diagnoosiviive on noin kahdeksan vuotta.
Epävakaa persoonallisuushäiriö oireilee samaan tapaan
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin tekeminen tapahtuu psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla tai psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Diagnoosin syntyä edeltää elinkaarihaastattelu sekä kaikkien oireiden huolellinen kartoittaminen. Joskus voidaan piirtää elinkaarijana, jotta masennus- ja mania- tai hypomaniajaksojen ilmaantuvuus ja kesto saadaan tarkkaan hahmotettua. Lisäksi apuna voidaan käyttää erilaisia oireseuloja.
Aina ei ole helppo erottaa, johtuuko oireilu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä vai epävakaasta persoonallisuushäiriöstä tai molemmista. Silloin tehdään strukturoituja haastatteluja, joita käytetään epävakaan persoonallishäiriön diagnosoinnissa. On tärkeää erottaa häiriöt toisistaan, koska niitä hoidetaan eri tavalla.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito perustuu lääkkeisiin
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan yleensä mielialaa tasaavilla lääkkeillä ja antipsykooteilla, ahdistusta ja unettomuutta lievittävillä lääkkeillä sekä masennuslääkkeillä. Sopivan lääkeyhdistelmän löytäminen saattaa viedä aikaa, sillä sairauden eri vaiheissa tarvitaan erilaisia lääkkeitä. Vaikeissa masennus- tai maniaoireissa voidaan tarvita välillä sairaalahoitoa.
Koska kyseessä on pitkäaikainen mielenterveyshäiriö, lääkityksenkin on oltava pitkäaikaista, useimmiten elinikäistä. Parhaimmillaan lääkkeillä pystytään tehokkaasti estämään tai lievittämään masennus- ja hypo- tai maniajaksoja.
Lääkityksen rinnalla käytetään psykoedukaatiota ja psykoterapeuttisia menetelmiä. Psykoedukaatiolla pyritään lisäämään tietoa ja ymmärrystä omaa sairauttaan ja sen eri oirejaksoja kohtaan. Kun ymmärtää, millainen sairaus kaksisuuntainen mielialahäiriö on, motivaatio hoitaa itseään sekä hallita arkeaan usein lisääntyy.
Psykoterapia yksin ei riitä oireilun hoidoksi, mutta siitä voi olla hyötyä esimerkiksi ahdistuneisuuden, tunteiden säätelyvaikeuksien tai traumaoireiden hoidossa. Lisäksi psykoterapiassa voidaan työstää kaksisuuntaisen mielialahäiriön aiheuttamia ongelmia elämän eri alueilla, esimerkiksi ihmissuhteissa.
Vakava itsetuhoisuus, psykoottisuus tai alentunut toimintakyky saattavat edellyttää sairaalahoitoa.
Terveellisillä elintavoillakin on merkitystä
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön itsehoidossa on tärkeää oppia tunnistamaan sairausjaksoja edeltävät oireet ja varoitusmerkit. Niitä voivat olla esimerkiksi unen tarpeen, keskittymiskyvyn, energisyyden tai seksuaalisen mielenkiinnon muutokset. Kun tunnistaa muutokset, osaa hakea apua ajoissa.
On myös hyvä opetella stressinhallintakeinoja, sillä kova kuormitus lisää uuden sairausjakson vaaraa. Riittävästä yöunesta ja säännöllisestä unirytmistä huolehtiminen on tärkeää, koska se tukee mielialan hallintaa. Terveellisillä elintavoilla on muutenkin psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille merkitystä. Esimerkiksi alkoholin käytön lopettaminen voi vähentää sairausjaksojen ilmaantuvuutta. Terveet elintavat voivat myös suojata somaattisilta sairauksilta.
Asiantuntijana psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja Tarja Seuri.