Epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa kärsimystä ja heikentää toimintakykyä

epävakaa-persoonallisuus/
Epävakaa persoonallisuushäiriö ilmenee mielialan ja tunnetilojen sekä käyttäytymisen haitallisena epävakaisuutena, joka vaikuttaa omaan toimintaan ja vuorovaikutukseen muiden kanssa. Psykiatrian erikoislääkäri Tarja Seuri kertoo häiriön synnystä, erityispiirteistä sekä hyvän hoidon tärkeydestä. Yli puolella oireet lievittyvät viidessä vuodessa niin, etteivät diagnostiset kriteerit enää täyty.
FacebookTwitterLinkedIn

Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi yleisimmistä persoonallisuushäiriöiden muodoista. Sitä esiintyy noin 0,7 prosentilla aikuisista. Kaikkiaan erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsii arviolta 5–15 prosenttia aikuisista.

Persoonallisuushäiriö liittyy aina tiettyihin tapoihin suhtautua, havainnoida ja ymmärtää itseään sekä ympäristöään. Erityisesti epävakaassa persoonallisuushäiriössä minäkäsitys on jäykkä ja rajoittunut. Minuuden rajat ovat myös hauraat, minkä vuoksi toisten tunnetilat saattavat sekoittua omiin tunteisiin. Monet asiat saattavat tuntua sietämättömän voimakkaasti.

Mieliala ja tunnetilat muuttuvat herkästi

Epävakaalle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä emotionaalinen negatiivisuus. Ärtyneisyyden, vihan, epätoivon, ahdistuksen ja masentuneisuuden tunteet korostuvat. Kiukkua ja vihanpurkauksia voi olla vaikea kontrolloida. Toisaalta ongelma voi olla päinvastainenkin: vihaisuutta on vaikea ilmaista silloin, kun se olisi asianmukaista ja pitäisi toimia jämäkästi.

Epävakaan persoonallisuuden toiminta ja käyttäytyminen on usein harkitsematonta, impulsiivista ja riskialtista. Impulsiivisuus saattaa ilmetä esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttönä, kiihkeinä ihmissuhteina, riitaisuutena, toimimisena hetken mielijohteesta tai itsetuhoisuutena.

Mieliala ja tunnetilat voivat muuttua hyvinkin nopeasti ja monta kertaa päivässä. Tunnetilan muutoksia laukaisevat tyypillisesti ihmissuhteisiin liittyvät, joskus mitättömätkin tapahtumat, jotka epävakaa persoona mieltää esimerkiksi torjunnaksi tai hylkäämiseksi.

Korostunut hylätyksi tulemisen kokemus tai pelko ovat tavallisia. Ne voivat jopa johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Itsemurhan riski on epävakaassa persoonallisuushäiriössä merkittävä.

Myös tyhjyyden kokemus liittyy epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Se voi saada epäilemään, onko ylipäätään olemassa.

Epävakaan persoonallisuushäiriön oireet alkavat nuorena

Epävakaan persoonallisuushäiriön syntymekanismia on selitetty kahdella tavalla. Niin sanotussa altistusmallissa sen taustalla nähdään erilaisia altistavia tekijöitä ja niihin liittyviä vuorovaikutuksia. Altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi

  • perintötekijät, raskauden ajan riskitekijät sekä vanhempien mielenterveydenhäiriöt
  • emotionaalinen sekä fyysinen, myös seksuaalinen, kaltoinkohtelu lapsena tai nuorena
  • muut psykiatriset häiriöt ja ruumiilliset sairaudet
  • traumaattiset kokemukset lapsuudessa.

Niin sanotussa komplikaatiomallissa ajatellaan, että tunne-elämän epävakaus olisi seurausta ensisijaisesti muusta lapsuuden tai nuoruuden psykiatrisesta häiriöstä.

Molemmissa malleissa oireilu alkaa jo lapsena tai nuorena. Epävakaa persoonallisuushäiriö -diagnoosiasetetaan kuitenkin yleensä vasta aikuisiällä. Lapsen tunne-elämän epävakaus ja häiriökäytös voivat johtua monista muistakin syistä ja korjaantua hoidolla tai lapsen kasvaessa.

Joissakin tutkimuksissa epävakaan persoonallisuushäiriön taustalla on myös nähty neurofysiologisia muutoksia tai poikkeavuuksia aivotoiminnassa. Selitystä on haettu niin ikään serotoniinijärjestelmän toiminnan häiriintymisestä.

Onko minulla epävakaa persoonallisuushäiriö?

Epävakaa persoonallisuus tottuu siihen, millainen hän on eikä välttämättä koe omaa käytöstään häiritsevänä. Muut ihmiset sen sijaan voivat häiriintyä impulsiivisuudesta ja mielialan vaihteluista, etenkin yllykkeiden hallinnan puutteesta ja vihaisuudesta. Toki moni oivaltaa itsekin, ettei ole ihan sopivaa huutaa toisille ja riidellä jatkuvasti.

Jotkut myös osaavat epäillä, että voisivat kärsiä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, koska ovat lukeneet tai kuulleet siitä ja tunnistaneet itsensä. Ei ole tavatonta, että psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle tullaan varmistamaan, onko omissa epäilyksissä perää. Useimmiten lääkäriin hakeudutaan kuitenkin ahdistuneisuuden, masennuksen tai työkyvyn heikentymisen takia, mutta niiden taustalta voi muun psyykkisen oireilun lisäksi tai sen sijaan paljastua epävakaa persoonallisuushäiriö.

Lääkärin näkökulmasta apua kannattaa hakea aina, jos kärsii psyykkisestä oireilusta tai se haittaa omaa arkea ja työntekoa – tai muut ihmiset kokevat sen häiritsevänä. Etenkin toistuvat raivokohtaukset voivat saada ihmissuhteet kariutumaan. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä kokee myös herkästi, ettei hänestä välitetä eikä läheinen ole riittävästi läsnä ja anna hänelle tarpeeksi. Lisäksi hän saattaa takertua toiseen, mikä johtaa helposti ristiriitoihin.

Samanaikaisesti voi olla muita psyykkisiä häiriöitä

Epävakaa persoonallishäiriö -diagnoosia edeltää huolellinen elinkaarihaastattelu. Lisäksi käydään strukturoidusti valmiilla haastattelulomakkeilla läpi potilaan oireita sekä muita persoonallisuuden piirteitä. Yhdellä ihmisellä voi olla samanaikaisesti useita persoonallisuushäiriöitä.

Peräti 70 prosentilla epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä esiintyy samanaikaisesti myös muita psyykkisiä häiriöitä. Kyse voi olla esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöstä, masennuksesta, päihteiden haitallisesta käytöstä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, syömishäiriöstä tai tarkkaavuuden häiriöstä eli ADHD:stä. Myös somaattinen sairastavuus on muuta väestöä yleisempää.

Hoitotulokset ovat hyviä

Keskeistä epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa ovat erilaiset psykoterapeuttiset menetelmät. Niiden avulla epävakaan persoonallisuushäiriön oireista kärsivä oppii tunnistamaan omia piirteitään ja löytää keinoja säädellä ja hallita tunteitaan.

Lisäksi voidaan tarvita lääkehoitoa, riippuen oireiden kirjosta ja voimakkuudesta. Parantavaa lääkettä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ei ole, mutta siihen liittyviä oireita, kuten masennusta ja ahdistusta, voidaan lääkkeillä lievittää. Yleensä hoito tapahtuu avohoitona, mutta vaikeimmissa tapauksissa sairaalahoito voi olla joskus tarpeen.

Hoitotulokset ovat hyviä. Noin puolet potilaista ei täytä enää viiden vuoden kuluttua epävakaa persoonallisuushäiriö -diagnoosin kriteerejä. Nopeimmin oireista lievittyvät itsetuhoisuus ja identiteetin häilyvyys ja hitaammin tunne-elämän ailahtelevaisuus, epävakaus ja impulsiivisuus.

Ikäkin tekee tehtävänsä. Epävakaan persoonallisuuden oireet ilmenevät usein rajuimmin 20-30-vuotiaana, mutta monen kohdalla oireilu laimenee ikääntyessä. Yli 80-vuotiailla epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys on enää 0,3 prosenttia.

Läheiset voivat tukea toipumista

Epävakaan persoonallisuuden toipumista tukee läheisiltä saatu kunnioitus sekä turvallisuuden tunne. Läheisten on hyvä ymmärtää, ettei epävakaasta persoonallisuushäiriöstä johtuva käyttäytyminen ole sairastuneen oma vika. Hän kärsii suuresti tunteidensa ja ajatustensa ailahtelevaisuudesta itsekin.

Myös terveelliset elintavat, kuten säännöllinen uni-valverytmi, liikunta sekä päihteettömyys, voivat jouduttaa toipumista. Siksi elintapojen korjaaminen on tärkeä osa hoitoa.

Asiantuntijana psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja Tarja Seuri.