Sokerirasituskoe (glukoosirasituskoe)

Sokerirasituskoe on yleinen tutkimus, jolla selvitetään elimistön kykyä käsitellä glukoosia eli sokeria. Tämä laboratoriotesti on erityisen tärkeä diagnosoitaessa diabetesta tai esidiabetesta. Sitä käytetään myös raskausdiabeteksen toteamisessa.

• Mikä on sokerirasituskoe ja milloin se on tarpeen?
• Sokerirasituskokeeseen valmistautuminen
• Miten sokerirasituskoe tehdään?
• Sokerirasituskokeen tulosten tulkinta
• Raskaus ja sokerirasituskoe
• Pitkä sokerirasituskoe
• Ajanvaraus Aavaan

Mikä on sokerirasituskoe ja milloin se on tarpeen?

Sokerirasituskoe mittaa, kuinka hyvin elimistö pystyy käsittelemään glukoosia. Koe tehdään yleensä henkilöille, joilla on kohonnut riski sairastua diabetekseen. Heitä ovat:

• Ylipainoiset, joiden lähisuvussa on diabetesta, tai joilla itsellään on metabolinen oireyhtymä (MBO) ilman todettua diabetesta
• Raskaana olevat naiset (raskausdiabeteksen riskiarvio)
• Henkilöt, joilla on todettu esidiabetes tai heikentynyt glukoosinsieto​

Esidiabeteksessa havaitaan kohonnut paastosokeri (IFG-prediabetes) ja/tai heikentynyt glukoosinsieto (IGT-prediabetes), mikä lisää merkittävästi riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen lähivuosina. Sokerirasituskokeella esidiabetes voidaan todeta ajoissa, ja elintapamuutoksilla, kuten ruokavalion ja liikunnan lisäämisellä, voidaan estää diabeteksen puhkeaminen​.

Sokerirasituskokeeseen valmistautuminen

Sokerirasituskokeeseen tuleva saa yleensä seuraavat ohjeet, jotta koe sujuu luotettavasti:

1. Paasto: Paasto tulee aloittaa 10–12 tuntia ennen koetta. Tämä tarkoittaa, että edellisestä illasta lähtien ei saa syödä mitään, mutta vettä voi juoda.
2. Ruokavalio ennen koetta: Kokeen onnistumiseksi on tärkeää syödä normaalisti, mutta riittävästi hiilihydraatteja sisältäviä ruokia koetta edeltävänä päivänä.
3. Alkoholi ja tupakka: Alkoholia ei saa juoda edellisenä vuorokautena. Myös tupakointi tai nikotiinivalmisteiden käyttö on kielletty ennen koetta.
4. Fyysinen rasitus: Raskasta liikuntaa tulisi välttää vuorokauden ajan ennen koetta, koska se voi vaikuttaa verensokeriarvoihin.
5. Lääkkeet: Välttämättömät lääkkeet voi ottaa normaalisti, mutta tietyt lääkkeet, kuten kortisoni, otetaan vasta kokeen jälkeen lääkärin ohjeiden mukaan.

Sokerirasituskokeen tekemistä sairaana, esimerkiksi flunssassa, ei suositella. Akuutit sairaudet voivat vaikuttaa kehon glukoosinsäätelyyn ja siten vääristää testituloksia.

Miten sokerirasituskoe tehdään?

Sokerirasituskoe suoritetaan yleensä aamulla. Testin alussa otetaan verinäyte, jolla mitataan paastoverensokeri. Sen jälkeen juodaan sokeriliuosta, joka sisältää 75 grammaa glukoosia. Kahden tunnin kuluttua otetaan toinen verinäyte, joka mittaa verensokerin nousun ja elimistön kyvyn palauttaa sokeriarvot normaalille tasolle​.

Sokerirasituskokeen kesto kokonaisuudessaan on noin 2–3 tuntia. Kokeen jälkeen joillakin voi olla hieman huono olo. Se johtuu siitä, että keho reagoi äkilliseen sokerin määrän nousuun, erityisesti jos elimistön glukoosinsieto on heikentynyt.

Sokerirasituskokeen tulosten tulkinta

Paastoverensokerin ja heikentyneen sokerinsiedon raja-arvot liittyvät siihen, miten hyvin elimistö pystyy säätelemään verensokeria. Sokerirasituskokeen tulokset kertovat, onko glukoosinsieto normaali, heikentynyt vai viittaako se diabetekseen.

• Normaali tulos (normaalit raja-arvot): Paastoarvo alle 6,1 mmol/l ja kahden tunnin arvo alle 7,8 mmol/l.
• Esidiabetes (kohonnut paastoverensokeri, IFG ja heikentynyt sokerinsieto, IGT): Paastoarvo 6,1–6,9 mmol/l, kahden tunnin arvo on välillä 7,8–11,0 mmol/l.
• Diabetes: Paastoarvo on yli 7,0 mmol/l tai kahden tunnin arvo yli 11,1 mmol/l​.

Kun sokerirasituskokeessa havaitaan diabetekseen viittaavat arvot, lääkäri tekee virallisen diagnoosin. Diagnoosin varmistamiseksi voidaan tarvittaessa tehdä muitakin verensokeritestejä tai toistaa sokerirasitus. Esimerkiksi HbA1c-mittaus antaa pitkäaikaisen kuvan verensokeritasoista.

Diabeteksen hoidossa keskeisiä ovat elintapamuutokset, kuten terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja painonhallinta. Lisäksi usein tarvitaan lääkkeitä ja joskus insuliinihoitoa.

Raskaus ja sokerirasituskoe

Sokerirasituskoetta käytetään yleisesti myös raskausdiabeteksen toteamisessa. Tämä koe tehdään lähes kaikille raskaana oleville raskauden puolivälin jälkeen, yleensä viikoilla 24–28. Raskausdiabetekselle altistavat muun muassa ylipaino, perinnöllinen taipumus diabetekseen sekä aiempi raskaus, jossa syntyi yli 4,5 kiloinen lapsi​.

Raskausdiabeteksessa glukoosirasituskokeen raja-arvot ovat tiukemmat kuin muilla:

• Paastoverensokeri ≥ 5,3 mmol/l
• Yhden tunnin verensokeri ≥ 10,0 mmol/l
• Kahden tunnin verensokeri ≥ 8,6 mmol/l​

Raskausdiabetes on usein ohimenevä, mutta se kertoo kuitenkin heikentyneestä sokerinsiedosta. Noin 50 prosenttia naisista, joilla on ollut raskausdiabetes (GDM), sairastuu tyypin 2 diabetekseen myöhemmin elämässä. Riski on erityisen suuri, jos raskausdiabeteksen jälkeen verensokeriarvoja ei seurata säännöllisesti tai tarvittavia elämäntapamuutoksia ei tehdä.

Pitkä sokerirasituskoe

Pitkä sokerirasituskoe tarkoittaa laajempaa testiä, jossa sokeriaineenvaihduntaa seurataan useamman tunnin ajan ja useammilla verinäytteillä kuin tavallisessa sokerirasituskokeessa. Tyypillinen sokerirasituskoe kestää pari tuntia, mutta pitkässä versiossa seuranta voi jatkua jopa neljän tunnin ajan.

Tällainen laajennettu koe voi olla tarpeen erityistilanteissa, kuten silloin, kun halutaan saada tarkempaa tietoa insuliinin erityksestä tai epäillään poikkeuksellisia häiriöitä glukoosinsäätelyssä.

Ajanvaraus Aavaan

Jos epäilet sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, varaa aika lääkärille nettiajanvarauksessamme tai soittamalla asiakaspalveluumme 010 380 3838. Saat lääkäriltä tarvittaessa lähetteen sokerirasituskokeeseen.

Periaatteessa sokerirasitukseen voi hakeutua ilman lääkärin lähetettäkin, mutta olisi suositeltavaa käydä ensin lääkärissä. Näin tarvittavat tutkimukset arvioidaan lääketieteellisin perustein. Lääkärikäynnillä sovitaan myös vastausten kuuleminen ja arviointi jatkohoidon suhteen.

Tekstin on tarkistanut ylilääkäri, sisätautien erikoislääkäri, diabetologi Ari Aimolahti. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.