Tenniskyynärpää on kivulias kumppani

Tenniskyynärpää tarkoittaa olkaluun nivelnastaan kiinnittyvien ojentajajänteiden kiputilaa. Kivun taustalla ei ole tulehdusreaktio, vaan jännevaurio. Yleisimmin sen syy on toistuva ylirasitus ja lihaskuormitus.

Tenniskyynärpää-nimitys on peräisin jo 1800-luvulta, jolloin olkaluun sivunastan ärtymistila kuvattiin lääketieteessä ensimmäisen kerran tenniksen pelaamisen aiheuttamana. Vaiva onkin ollut mailapelien pelaajilla muita tavallisempi, mutta nykyään sen aiheuttaja on useimmiten työperäinen kuormitus. Staattinen työ, jossa toistetaan samaa asiaa, altistaa sille. Työn ei tarvitse olla fyysisesti raskasta, vaan toimistotyökin voi saada kyynärpään ärtymään.

Tenniskyynärpää on varsin tavallinen vaiva. Jostain syystä se on naisilla yleisempi kuin miehillä. Ikä lisää tenniskyynärpään riskiä. Se johtuu siitä, että jänteissä tapahtuu ikääntyessä muutoksia, jotka altistavat rasitusvammalle. Myös tupakointi on riskitekijä.

Osalla vaiva on lievä ja hoituu nopeasti. Pitkittynyt tenniskyynärpää lisää kroonistumisen riskiä.

Tenniskyynärpään oireet voivat vaikeuttaa arkea

Tenniskyynärpään pääoire on kipu, joka tuntuu tyypillisesti olkaluun ulkopuolisen nivelnastan seudussa. Tämä alue voi olla ihan sormella painaen aristava, ja kipu voi tuntua hyvin pienessäkin rasituksessa. Toinen tyyppioire on se, että ranteen ojentaminen on kivuliasta. Joillakin on myös yöllistä leposärkyä.

Oireet alkavat usein pikkuhiljaa, mutta hankaloituvat sitten. Mitään yksittäistä syytä oireiden alkamiselle on harvoin löydettävissä. Yleensä mikään työnkuvassa, kotiaskareissa tai harrastuksissa ei ole muuttunut.

Myös olkaluun sisäpuolinen nivelnasta voi kipeytyä jokseenkin samalla tavoin rasituksen ja toistuvien liikkeiden vuoksi. Tällöin puhutaan golfkyynärpäästä. Siinä ranteen koukistaminen on kivuliasta.

Tenniskyynärpään hoito tähtää rasituksen siedon parantamiseen

Tenniskyynärpää on hyvänlaatuinen vaiva, joten käden normaali kuormittaminen on edelleen sallittua. Se ei johda mihinkään vakavaan vaurioon. Työpaikalla tulisi tehdä muutoksia, jotka vähentävät työn kyynärpäälle aiheuttamaa kuormitusta. Toimistotyössä työn tauottaminen säännöllisin väliajoin on tärkeää.

Kipua voi lievittää suun kautta otettavilla kipulääkkeillä, ensisijaisesti parasetamolilla. Tulehduskipulääkkeitä suositellaan käyttäväksi vain paikallisesti eli voiteina tai geeleinä.

Tenniskyynärpään omahoitoon on saatavilla myös erilaisia tukisiteitä. Osa hyötyy niistä selkeästi, mutta osa ei lainkaan. Tenniskyynärpään kinesioteippaus voi auttaa joskus, mutta sen tehosta ei ole vakuuttavaa näyttöä.

Aiemmin venytys oli tenniskyynärpään hoidossa ykkösasioita, mutta nykynäyttö sen hyödystä on heppoista. Siksi erilaiset tenniskyynärpään venytysohjeet ovat todennäköisesti turhia. Myöskään hieronta ei tenniskyynärpäässä yleensä auta.

Lepoa saatetaan tarvita aluksi. Se ei kuitenkaan varsinaisesti hoida tenniskyynärpäätä, sillä se huonontaa rasituksen sietoa, jota pitäisi parantaa. Sen sijaan lihaksia tulisi pyrkiä vahvistamaan aktiivisen tekemisen kautta.

Aktiivinen ja aikaisin aloitettu hoito on tärkeää, sillä vaivan pitkittyminen lisää tenniskyynärpään kroonistumisen riskiä.

Muutkin syyt voivat aiheuttaa kyynärpääkipua

Lääkäriin on aiheellista mennä, jos

• kotikonsteista ei ole apua
• kipu on hyvin voimakasta
• kipu pitkittyy eli kestää useampia viikkoja
• kipu estää työnteon

On muitakin syitä, jotka voivat aiheuttaa kyynärpäässä kipua. Niitä ovat esimerkiksi tietynlaiset hermopinteet ja nivelrikko. Niiden pois sulkemiseksi voidaan tarvittaessa tehdä kuvantamis– tai hermoratatutkimuksia.

Mikäli tenniskyynärpää todetaan oireiden aiheuttajaksi, lääkäri saattaa lähettää potilaan fysioterapeutin vastaanotolle. Toki sinne voi hakeutua omin päinkin. Fysioterapeutti laatii yksilöllisen harjoitusohjelman, jolla kyynärpään rasituksen sietoa parannetaan. Se vaatii joskus pitkäaikaistakin jumppaamista kotona. Liikuntaharrastuksia voi jatkaa, mutta välineisiin voidaan joutua tekemään teknisiä muutoksia, mikäli tenniskyynärpää johtuu harrastuksesta.

Kortisonipistos helpottaa kipua hetkellisesti, mutta viimeisten vuosien aikana tutkimuksissa on todettu, että pitkällä aikavälillä se saattaa jopa hidastaa tenniskyynärpään paranemista. Siksi pistoksia ei enää paljoa käytetä. Tutkimukset eivät liioin puolla verihiutaleplasmainjektion käyttöä tenniskyynärpään hoidossa.

Leikkaushoito tulee kyseeseen vain silloin, kun vaiva on kestänyt pitkään eikä mistään muusta ole ollut apua. Leikkaus on aina viimeinen vaihtoehto ja siihen turvaudutaan tenniskyynärpään kohdalla hyvin harvoin.

Hoitamaton tenniskyynärpää ei todennäköisesti johda pahempaan

Valtaosa tenniskyynärpäistä paranee vuoden sisällä. Osalla oireet voivat lievittyä hyvällä hoidolla nopeastikin, jo parissa viikossa. Joillekin vaiva jää kuitenkin krooniseksi. Viimeistään siinä vaiheessa on selvitettävä, voiko taustalla olla jokin muu syy. Psyykkiset tekijät voivat osaltaan pitkittää vaivan kestoa.

Toisaalta tenniskyynärpää voi parantua ilman hoitoakin. Hoitamaton tenniskyynärpää ei todennäköisesti johda mihinkään vakavampaan, mutta se voi johtaa siihen, ettei kättä voi lainkaan käyttää. Edes kahvikuppia ei pysty välttämättä nostamaan. Pahimmillaan vaiva on hyvin invalidisoiva, ja se hankaloittaa elämää monin tavoin. Joskus sen vuoksi voi jopa joutua vaihtamaan ammattia.

Uusiutumisen riski pienenee, kun altistaviin tekijöihin puututaan

Mikäli vääränlaiseen kuormitukseen johtaneet syyt saadaan korjatuksi, tenniskyynärpää uusii harvoin. Työn kohdalla korjausliikkeet tarkoittavat, että yksitoikkoisia työvaiheita monipuolistetaan. Niin ikään työnteossa sekä harrastuksissa käytettäviin välineisiin ja suoritustekniikoihin voidaan tarvita muutoksia.

Vaivan ehkäisemisessä myös lihaskunnon harjoittaminen on tärkeää, etenkin kun ikää tulee lisää ja eritoten fyysistä työtä tekeville. Fyysinen työ itsessään ei riitä treeniksi, vaan sitä tekevän tulisi treenata entistä enemmän. Silloin kestää työn staattista kuormitusta. Lisäksi kannattaa lopettaa tupakointi.

Asiantuntijana lääkärikeskus Aavan käsikirurgian erikoislääkäri, tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastuulääkäri Joakim Lindfors