Migreenin ja päänsäryn tutkiminen ja hoito

Auraoireisiin ei valitettavasti ole olemassa tehokkaaksi osoitettua täsmähoitoa. Aura johtuu aivoissa tapahtuvasta sähköisen toiminnan muutoksesta, eikä sitä pystytä luotettavasti pysäyttämään nykyisillä kohtauslääkkeillä.

On myös hyvä huomioida, että triptaaneja ei suositella otettavaksi auran aikana, vaan vasta auraoireiden väistyttyä ja päänsäryn alettua, sillä niiden tehoa auraoireisiin ei ole osoitettu. Jos aurat ovat toistuvia tai erityisen hankalia, migreenin estohoito voi joissakin tapauksissa vähentää myös aurallisten kohtausten määrää.

Hormonaalisen migreenin hoito perustuu kohtaus- ja tarvittaessa estohoitoon. Oireet liittyvät usein estrogeenitason laskuun, erityisesti kuukautisten yhteydessä. Kohtauksessa käytetään tulehduskipulääkkeitä ja tarvittaessa triptaaneja. Joillekin sopii myös lyhyt ennaltaehkäisevä lääkitys kuukautisten ympärille. Toistuvissa ja hankalissa oireissa voidaan harkita estohoitoa, kuten hormonaalista ehkäisyä tai migreenin estolääkitystä yksilöllisesti.

Kyllä, pitkittyneeseen migreenikohtaukseen on olemassa katkaisuhoitoja. Tavoitteena on rauhoittaa pitkittynyt kipujakso. Hoidossa voidaan käyttää esimerkiksi kortisonia, migreenikohtauslääkkeitä, pahoinvointilääkkeitä ja tarvittaessa nesteytystä, joskus myös yhdistelmähoitoja. Lisäksi voidaan joissain tapauksissa tehdä takaraivohermon puudutus, joka voi helpottaa pitkittynyttä tai hankalaa kiputilannetta.

Imetyksen aikana parasetamolin, ibuprofeenin ja ketoprofeenin käyttö on turvallista, koska ne erittyvät vain vähäisessä määrin äidinmaitoon. Täsmälääkkeistä sumatriptaania voidaan käyttää kohtaushoitoon imetettäessä, koska erittyminen rintamaitoon on vähäistä eikä sen ole todettu aiheuttavan haittaa imeväiselle. Lääkitys valitaan aina yksilöllisesti oireiden vaikeusasteen ja kokonaistilanteen mukaan, ja tarvittaessa voidaan suunnitella myös estohoitoa.

Vestibulaarinen migreeni voi olla haastava diagnosoida, koska huimaus voi johtua monista muistakin syistä. Diagnoosi perustuu oirekuvaan, migreenitaustaan ja muiden huimausta aiheuttavien sairauksien poissulkuun.

Hyvä uutinen on, että vestibulaariseen migreeniin voivat auttaa samat lääkkeet kuin muuhunkin migreeniin, mukaan lukien kohtaus- ja estohoidot. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti oirekuvan mukaan.

Migreenin Botox-hoito tehdään ensisijaisesti lääketieteellisin perustein, mutta samalla huomioidaan myös kasvojen anatomia ja ilmeet. Hoidon toteuttava lääkäri tai hoitaja arvioi pistoskohdat yksilöllisesti, jotta hoito olisi mahdollisimman tehokas eikä kulmakarvojen asento tai ilmeet muuttuisi tarpeettomasti. Kulmien laskeutumisen riski on yleensä pieni, mutta siitä kannattaa aina kertoa etukäteen, jos se huolestuttaa tai jos sinulla on aiemmin ollut tällaisia haittavaikutuksia.

Biologiset migreenilääkkeet ovat kokonaisuutena hyvin siedettyjä ja suurin osa käyttäjistä ei saa merkittäviä haittavaikutuksia. Yleisimmät haitat ovat pistoskohdan oireet, ummetus ja erilaiset lievät yleisoireet. Jos lääkityksen aloittamisen jälkeen ilmenee uusia oireita, niistä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, sillä taustalla voi olla myös muita syitä kuin itse lääkitys.

Triptaaneja on useita erilaisia, joten yhden valmisteen saatavuusongelma ei yleensä tarkoita, että joutuisit pärjäämään pelkillä peruskipulääkkeillä. Lääkäri voi tarvittaessa vaihtaa toiseen triptaaniin tai arvioida muita kohtaushoidon vaihtoehtoja. Jos oma lääkkeesi on loppu eikä kohtaushoito toimi riittävästi, ole yhteydessä hoitavaan lääkäriin uuden hoitosuunnitelman tekemiseksi.

Migreenidiagnoosin voi useimmiten saada terveyskeskuksessa. Diagnoosi perustuu oirekuvaan ja lääkärin haastatteluun. Jos oireet sopivat migreeniin, yleislääkäri pystyy tavallisesti tekemään diagnoosin ja aloittamaan hoidon. Tarvittaessa voidaan konsultoida tai ohjata neurologille, erityisesti jos oirekuva on poikkeava, diagnoosi epäselvä tai migreeni vaikeahoitoinen.

Migreeni diagnosoidaan oirekuvan ja haastattelun perusteella. Lääkäri selvittää esimerkiksi päänsäryn keston, voimakkuuden, sijainnin sekä siihen liittyvät oireet, kuten pahoinvoinnin sekä valo- ja ääniherkkyyden.

Migreenille on olemassa kansainväliset diagnostiset kriteerit, joiden täyttyessä diagnoosi voidaan tehdä. Kuvantamistutkimuksia, kuten magneettikuvausta, ei yleensä tarvita, ellei oirekuvassa ole jotain poikkeavaa tai huolestuttavaa.

Kyllä, nuorten ja lasten vastaanottoja tehdään Pikkujätissä, joka kuuluu Aavaan, mikä helpottaa hoidon jatkuvuutta ja sujuvaa siirtymää ikäryhmästä toiseen. Aikuisten neurologit ottavat yleensä vastaan 16 vuotta täyttäneitä, ja sitä nuoremmat ohjautuvat tavallisesti lastenneurologin arvioon. Ikärajat voivat kuitenkin vaihdella lääkärikohtaisesti.

Hormonikierukka ei yleensä pahenna aurallista migreeniä ja sitä pidetään turvallisena ehkäisyvaihtoehtona myös aurallista migreeniä sairastaville. Toisin kuin yhdistelmäehkäisyvalmisteet, hormonikierukka ei sisällä estrogeenia, joka voi lisätä aivoverenkiertohäiriöiden riskiä aurallisessa migreenissä. Vaikutus migreenioireisiin on kuitenkin yksilöllinen: osalla migreeni pysyy ennallaan, osalla se voi helpottua ja osalla oirekuva voi muuttua kierukan asettamisen jälkeen.

Tuikkiva tai sähköiskumainen kipu kaulan alueella ei ole migreenin tyypillisin oire. Migreeni voi kuitenkin aiheuttaa niska-hartiaseudun kipua ja jäykkyyttä jo ennen päänsäryn alkua tai kohtauksen aikana. Sähköiskumainen kipu voi viitata myös esimerkiksi hermoperäiseen kipuun tai takaraivohermon ärsytykseen. Jos oire on uusi, poikkeava tai toistuva, sen syy kannattaa selvittää terveydenhuollossa.

Tähän ei valitettavasti ole tarkkaa ennustetta. Raskaus muuttaa hormonitasapainoa merkittävästi ja osalla migreeni alkaa ensimmäistä kertaa juuri raskauden aikana. Joillakin oireet helpottavat synnytyksen jälkeen tai imetyksen päätyttyä, kun taas toisilla migreeni jatkuu myös raskauden jälkeen. Tilannetta on yleensä mahdollista arvioida paremmin vasta ajan myötä sen perusteella, miten oireet käyttäytyvät synnytyksen ja hormonimuutosten jälkeen.

Kyllä. Migreenin estohoidoissa hyvänä hoitovasteena pidetään yleensä sitä, että migreenipäivien määrä vähenee vähintään 50 % lähtötilanteeseen verrattuna. Tämä on myös monien tutkimusten ja hoitosuositusten käyttämä tavoite. Käytännössä merkitystä on kuitenkin myös sillä, ovatko jäljelle jäävät kohtaukset lievempiä, lyhyempiä ja helpommin hoidettavia sekä paraneeko toimintakyky arjessa.

Jos liikunta laukaisee migreenin, kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti nesteytykseen, riittävään energiansaantiin ja liikunnan kuormittavuuden asteittaiseen lisäämiseen. Myös liian kova teho tai äkilliset sykenousut voivat altistaa kohtaukselle.

Moni hyötyy pitkästä alkulämmittelystä ja siitä, että harjoittelun intensiteettiä nostetaan vähitellen. Jos liikunta laukaisee migreenin toistuvasti, asiasta kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, sillä myös kohtaus tai estohoitoa voidaan joskus räätälöidä tilanteeseen.

Näkövirhe ei aiheuta migreeniä, mutta korjaamaton näkövirhe voi lisätä silmien rasittumista ja päänsärkyä, mikä voi joillakin altistaa migreenikohtauksille. Jos näkeminen tuntuu kuormittavalta, silmälasien voimakkuudet on hyvä tarkistuttaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että migreeni on neurologinen sairaus, eikä sen perimmäinen syy yleensä löydy silmistä tai silmälaseista.

Migreeniä voi esiintyä jo varhaislapsuudessa ja sitä voidaan epäillä sekä tutkia kaikenikäisillä lapsilla oirekuvan perusteella. Tutkimusten mukaan noin 7–8 % lapsista kärsii päänsäryistä ja arvioiden mukaan 10–20 % kouluikäisistä ja nuorista voi kärsiä migreenistä tai pitkittyneestä migreenityyppisestä päänsärystä. Varhaislapsuudessa ja ennen murrosikää migreeniä esiintyy pojilla ja tytöillä yhtä paljon, mutta murrosiässä se yleistyy selvästi tytöillä.

Aamuyöllä alkava migreeni on melko tyypillistä, ja silloin nopea hoito heti herätessä on tärkeää. Usein auttaa, jos kohtauslääkitys on helposti saatavilla sängyn vieressä. Moni hyötyy siitä, että kipu hoidetaan mahdollisimman varhain, ennen kuin kohtaus käynnistyy kunnolla. Jos yö- tai aamuyömigreeni toistuu, kannattaa lääkärin kanssa arvioida estohoitoa tai lääkityksen ajoitusta. Annostelun muutos tai estohoito voi vähentää kohtauksia.

Jos migreeni pysyy hallinnassa ja kohtauslääkitys toimii hyvin, riittää usein harvempi seuranta, mutta satunnainen tilannearvio voi silti olla hyödyllinen. Migreeni on elävä sairaus: sen luonne, tiheys ja hoidon tarve voivat muuttua vuosien aikana. Lääkärin arviota suositellaan erityisesti, jos kohtaukset tihenevät, muuttuvat selvästi, lääkkeen teho heikkenee tai käyttöä alkaa olla usein.

CGRP-valmisteista ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä, että jokin niistä toimisi selvästi paremmin silloin, kun kipu ei ole migreenin pääoire. Kaikki käytössä olevat CGRP-lääkkeet vähentävät migreenipäiviä keskimäärin samalla tasolla ja tutkimukset keskittyvät enemmän kokonaismigreenitaakkaan kuin yksittäisiin oireprofiileihin. Käytännössä valinta tehdään yksilöllisesti sen mukaan, miten lääke annostellaan ja miten se sopii arkeen sekä mahdollisten haittavaikutusten perusteella.

Migreenilääkitystä ei tarvitse käydä säännöllisesti tarkistuttamassa, jos hoito toimii hyvin ja tilanne pysyy ennallaan. Hoitoa arvioidaan uudelleen, jos kohtauskuva muuttuu, kohtauksia tulee selvästi useammin, lääkkeen teho heikkenee tai lääkityksen tarve kasvaa arjessa. Myös elämäntilanteen muutokset (esim. raskaus, hormonimuutokset tai uudet lääkitykset) voivat olla syy tarkistaa hoito. Reseptit vanhenevat yleensä 1–2 vuoden välein, joten ne täytyy uusia säännöllisesti, vaikka itse hoito muuten toimisi hyvin.

Kyllä, hormonikorvaushoito voi joillakin lisätä migreenioireita, mutta vaikutus on yksilöllinen. Migreeni on herkkä erityisesti estrogeenitason vaihteluille. Siksi osa saa helpotusta tasaisesta hormonitasosta, kun taas toisilla hormonikorvaushoito voi pahentaa tai laukaista migreeniä, etenkin jos hormonitasot vaihtelevat tai estrogeeniannos on korkea. Jos migreeni selvästi muuttuu hoidon aloituksen jälkeen, kannattaa hoitoa ja annostusta arvioida yhdessä lääkärin kanssa.