Jokainen nukkuu välillä huonosti ja joskus huonoja öitä on esimerkiksi stressin vuoksi useampia perätysten. Se on ihan normaalia. Nukkumiseen vaikuttavat myös elintavat, sillä hyvä uni luodaan jo päivän aikana. Kun on silloin aktiivinen, unipaine eli valveen aikana kertyvä unentarve kasvaa, ja illalla väsyttää automaattisesti. Silloin pitää olla valmis nukkumaan eikä touhottaa muita asioita, kuten somettaa tai katsoa telkkaria. Elintapoja korjaamalla uni muuttuu useimmilla paremmaksi.
Mikäli unen kanssa on ollut ongelmaa yli kolme kuukautta, kyseessä on unihäiriö. Unihäiriöt ovat sairauksia, joilla on tautiluokitus. Niitä on lähes sata erilaista ja samalla ihmisellä voi olla monta unihäiriötä päällekkäin. Unihäiriöt aikuisella ovat tavallisempia kuin lapsen unihäiriö. Unihäiriöiden hyvä hoito on tärkeää, koska ne lisäävät monien sairauksien riskiä sekä onnettomuuksien vaaraa.
Unihäiriöiden oireet vaihtelevat häiriön mukaan. Ylivoimaisesti yleisin unihäiriö on unettomuus. Sen tyypillisimmät oireet ovat nukahtamisvaikeudet, heräilyt aamuyöllä, vaikeus pysyä unessa ja huonolaatuinen uni.
Unettomuuden taustalla on usein herkkäunisuus. Siihen viittaa se, että esimerkiksi äänet, valot, lämpötila ja stressi häiritsevät unta. Herkkäuninen ei ole välttämättä aina nukkunut kehnosti, vaan jokin iso elämänmuutos, kuten lapsen syntymä tai avioero, voi laukaista huonon nukkumisen. Vaikka stressi myöhemmin häviää, uni ei palaa ennalleen, koska pitkään jatkunut kuormitus on herkistänyt huonolle unelle. Ajan myötä unettomuus alkaa hallita elämää.
Unettomuuden hoidossa olennaisinta ovat terveelliset elintavat, säännönmukainen unirytmi sekä hyvä unenhuolto. Joskus lisäksi tarvitaan lääkkeitä.
Toiseksi yleisin unihäiriö on uniapnea. Sitä sairastaa yli miljoona suomalaista. Valtaosalla ei kuitenkaan ole diagnoosia.
Uniapnea tarkoittaa unenaikaisia hengityskatkoja, jolloin sisään- ja uloshengitys estyy nukkuessa hetkeksi ylähengitysteiden ahtauden vuoksi. Ahtauden syitä voivat olla muun muassa lihavuus ja rakenteelliset ongelmat. Oireita lisää runsas alkoholin tai rauhoittavien lääkkeiden käyttö. Hengityskatkojen seurauksena uni jää pinnalliseksi ja katkonaiseksi.
Uniapnean tunnetuin oire on voimakas kuorsaus. Kaikki kuorsaajat eivät kuitenkaan sairasta uniapneaa, mutta jokaisen häiritsevästi kuorsaavan kannattaisi varmistaa asia hakeutumalla uniapneatutkimuksiin.
Uniapnean muita oireita ovat
Uniapnean tunnistamista vaikeuttaa se, ettei sairastunut itse koe nukkuvansa huonosti. Hän saattaa nukahtaa nopeasti ja nukkua 7-8 tuntia, mutta unen laatu on huonoa. Sitä hän ei välttämättä tiedosta. Päiväväsymykseenkin tottuu ja joskus siihen havahtuu vasta, kun alkaa nukahdella milloin missäkin.
Taudin varhainen tunnistaminen olisi kuitenkin tärkeää, koska uniapnea altistaa sydän- ja verisuonisairauksille. Uniapneaa hoidetaan elintapamuutoksilla, CPAP- eli ylipainehoidolla sekä uniapneakiskolla.
Levottomilla jaloilla tarkoitetaan alaraajojen epämiellyttävää tuntemusta, joka pakottaa liikuttelemaan jalkoja. Tuntemus voi olla esimerkiksi pistelyä, kutinaa, kipua tai kylmän tai kuuman tunnetta. Käveleminen helpottaa oireita. Sen sijaan jalkojen heiluttelusta ei ole apua. Joskus oireita on käsissäkin.
Oireet tuntuvat levossa ja ilmenevät yleensä nukkumaan mennessä. Se voi haitata pahastikin unen saantia. Sairaus on vahvasti perinnöllinen ja monilla jalat ovat aina olleet jossain määrin levottomat, minkä vuoksi on vaikea ymmärtää, että jokin olisi vialla. Raskausaikana ja ikääntyessä oireet usein korostuvat. Vaiva voi olla yhteydessä myös raudan puutteeseen. Lisäksi jotkut lääkkeet sekä kahvi ja alkoholi voivat voimistaa oireita.
Kaikkiaan levottomia jalkoja sairastaa 5-8 prosenttia suomalaisista. Kyse on kolmanneksi yleisimmästä unihäiriöstä. Levottomia jalkoja voidaan hoitaa keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä tai rautalääkityksellä, mikäli sen taustalla on raudan puute.
Parasomnioilla tarkoitetaan muun muassa unissa kävelemistä, unissa puhumista, yöllisiä kauhukohtauksia ja painajaisia. Painajaiset loppuvat usein heräämiseen, jota ennen nukkuja saattaa huutaa peloissaan. Heräämisen jälkeen hän voi olla ahdistunut.
Parasomniat ovat tyypillisiä varsinkin leikki-ikäisillä lapsilla. Yleensä lihakset muuttuvat syvään uneen vaipuessa veltoiksi, mutta parasomniassa ihmisellä on ominaisuus, jossa lihaksiin jääkin jänteyttä ja ihminen kirjaimellisesti elää omaa untaan. Valtaosalla ominaisuus häviää lapsuuden jälkeen, mutta joillekin se jää aikuisuuteen. Ominaisuus muuttuu haittaavaksi, jos ihminen kävelee tai möykkää koko yön, etenkin jos näin tapahtuu usein. Seurauksena uni muuttuu huonolaatuiseksi.
Tällaisessa tilanteessa on syytä selvitellä, onko kohtausten taustalla tekijöitä, jotka lisäävät niitä. Tavallisin syy on univaje. Toisaalta univajetta kertyy, koska ihmisellä on kohtauksia. Taustalla voi mahdollisesti olla myös jokin toinen unihäiriö tai elintavat, jotka aiheuttavat univajetta. Kun univajetta saadaan korjattua, kohtaukset vähenevät.
Myös uni-valverytmin häiriöt ovat tavallisia. Yleisin niistä on myöhästynyt unijakso, jolloin nukkumaan mennään hyvin myöhään ja nukutaan pitkälle päivään. Tätä häiriötä on eniten nuorilla.
Hoidon tarkoituksena on aikaistaa rytmiä, jolloin luonnollinen väsymys ja nukahtamiselle otollinen hetki ilmaantuvat aiemmin illalla. Tähän pyritään oleskelemalla aamulla kirkasvalossa ja ottamalla illalla melatoniinia sekä vähitellen aikaistamalla päivän menoja.
Muita univalverytmin häiriöitä ovat aikaistunut unijakso, kaamosunettomuus, epäsäännöllinen unirytmi, tahdistumaton unirytmi, vuorotyöunettomuus sekä aikaerorasitus. Uneen perehtynyt lääkäri auttaa kaikkien näiden hoidossa.
Asiantuntijana Aavan unilääkäri, dosentti Henri Tuomilehto.
Valvottaako stressi? 8 vinkkiä tilapäiseen unettomuuteen
10 tapaa parantaa unta – Tässä Aavan unihoitajan parhaiksi havaitut keinot
Kaikki uniapneaa sairastavat eivät kuorsaa – Tunnistatko nämä uniapnean oireet?