ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka vaikuttaa yksilön toimintakykyyn. Ydinoireet liittyvät aktiivisuuteen, tarkkaavuuden haasteisiin ja impulsiivisuuteen sekä toiminnanohjauksen vaikeuksiin.
ADHD voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, kun oireet häiritsevät arkea ja haittaavat useammalla elämän osa-alueella. ADHD:ta voidaan hoitaa tehokkaasti muun muassa psykoedukaatiolla, arjen tukitoimilla ja lääkkeillä.
Kirjainyhdistelmä ADHD tulee englanninkielisistä sanoista attention-deficit hyperactivity disorder.
ADHD:n taustalla on useita erilaisia syitä ja tekijöitä. Tiedetään, että ADHD:ssa tarkkaavuutta, aktiivisuutta ja impulssikontrollia säätelevät aivoalueet toimivat eri tavalla kuin ihmisillä keskimäärin. Myös aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja noradrenaalin, toiminnan poikkeavuudet on yhdistetty ADHD-oireisiin.
Muita ADHD:n ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat:
ADHD:n ydinoireita ovat pitkäkestoiset ja toimintakykyä haittaavat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet sekä impulsiivisuus, jotka poikkeavat ikä- ja kehitystasosta.
Lisäksi usein esiintyy toiminnanohjauksen haasteita eli vaikeutta suunnitella, aloittaa tai ylläpitää toimintaa ja arvioida sitä. Päivittäisten taitojen ja rutiinien omaksuminen voi olla haastavaa.
Häiriötekijät, kuten väsymys ja kiire, aiheuttavat ADHD-oireiselle enemmän haittaa kuin muille. Ympäristötekijät, esimerkiksi melu ja muut ärsykkeet, voivat voimistaa oireita.
Sekä ADHD:hen että epävakaaseen persoonallisuushäiriöön voi liittyä impulsiivisuutta, tunne-elämän vaihtelua ja ihmissuhdevaikeuksia.
Epävakaalle persoonallisuushäiriölle tyypillisiä piirteitä ovat:
Erotusdiagnostiikka on hyvin keskeistä hoidon ja sen suunnittelun vuoksi. ADHD ja epävakaa persoonallisuushäiriö voivat esiintyä myös samanaikaisesti eivätkä siten poissulje toisiaan.
ADHD:stä voidaan tunnistaa kolme ilmenemismuotoa:
ADHD on lapsuudessa alkanut kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että ADHD todetaan vasta aikuisena. ADHD-oireet saattavat alkaa aikuisuudessa haitata arjen työ- ja toimintakykyä, jolloin tutkimuksiin hakeudutaan vasta silloin. Myös lapsen todettu ADHD voi lisätä perustellusti vanhemman tarvetta tutkia omia ADHD-piirteitään.
ADHD-oireilu voi muuttaa myös muotoaan aikuisuudessa. Yliaktiivisuus ja impulsiivisuus voivat vaimentua, mutta tarkkaamattomuusoireet lievenevät hitaammin. Tämä voi tehdä esimerkiksi opintoihin tai töihin sitoutumisesta ja keskittymisestä haastavaa.
ADHD voi tuoda myös haasteita ihmissuhteisiin, kuten parisuhteeseen. ADHD-piirteiset ihmiset ovat usein luonteeltaan spontaaneja, aktiivisia ja kokeilunhaluisia.
ADHD:n esiintyvyys vaihtelee eri tutkimuksissa. ADHD:tä esiintyy noin 6-10 prosentilla lapsista ja nuorista sekä 2,2-3,4 prosentilla aikuisista. Ikääntymisen myötä ADHD:n esiintyvyys hieman laskee.
Pojilla ja miehillä ADHD on yleisempää kuin tytöillä ja naisilla. Tytöillä ei ole välttämättä esiinny ylivilkkautta, mikä voi vaikeuttaa häiriön tunnistamista.
Naisilla on saatettu hoitaa ahdistusta ja masennusta asianmukaisesti, mutta taustalla olevat ADHD-oireet ovat jääneet tutkimatta. Neuropsykiatrista diagnoosia voi viivästyttää myös se, että monet naiset oppivat tiedostamattaan piilottamaan oireitaan ja niihin liittyviä vaikeuksia. Tästä puhutaan kansankielellä ”maskaamisena”.
Epäily ADHD:stä saattaa herätä aikuisella itsellään tai hänen läheisillään. Myös oman lapsen ADHD-diagnoosi voi ohjata vanhempaa hakeutumaan ADHD-selvittelyihin. Vanhempi havaitsee kärsineensä itse lapsena samanlaisista haasteista kuin lapsensa tai kärsivänsä niistä edelleen. ADHD-oirekysely voi antaa lisätietoa oireista.
Kun syntyy perusteltu epäily ADHD-oireista, laaditaan yleinen ja systemaattinen diagnostinen arvio. Arvioon tarvitaan tietoa muun muassa:
Jos kokonaistilanteen arvion perusteella oireet viittaavat ADHD:hen, aloitetaan ADHD-oireisiin kohdentuva tarkennettu arviointi. Siihen tarvitaan tietoa oireiden haittaavuudesta kotona, opiskelupaikassa tai työpaikassa. Hyötyä voi olla myös läheisten antamista tiedoista.
Keskeistä on lisäksi psykiatrinen erotusdiagnostiikka ja muiden mielenterveydenhäiriöiden poissulku tai samanaikaisuus. On myös tärkeää sulkea pois fyysiset sairaudet sekä kartoittaa mahdollinen päihteiden käyttö.
Neuropsykologisella tutkimuksella saadaan kuntoutuksen ja tukitoimien suunnittelun kannalta tärkeää lisätietoa kognitiivisista taidoista ja samanaikaisista ongelmista sekä niiden vaikutuksista opiskelussa ja työssä suoriutumiseen. Tutkimus ei kuitenkaan ole välttämätön diagnoosin tekemistä varten.
ADHD:hen liittyy usein muita neurologisia ja psykiatrisia häiriöitä tai sairauksia. Silloin puhutaan samanaikaissairastamisesta. Niiden selvittely on keskeinen osa ADHD:n diagnostiikkaa.
ADHD-oireisilla aikuisilla
Päihteiden käytön riski on 2-3-kertainen ADHD-oireisella. Päihteet, kuten alkoholi, voivat pahentaa ADHD:n oireita. ADHD voi altistaa myös peliriippuvuudelle.
Aikuisen ADHD-diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatri tai neurologi laadittujen kattavien selvitysten jälkeen. Oireiden tulee aiheuttaa merkittävää haittaa usealla eri elämänalueella.
ADHD:n hoito keskittyy oireiden ja niistä aiheutuvien ongelmien helpottamiseen. Hoitona on psykoedukaatio eli tiedollinen ohjaus ja neuvonta sekä erilaiset tukitoimet. Myös yleisesti hyvinvointiin vaikuttaviin elintapoihin, kuten uneen, liikuntaan, päivärytmiin ja ravitsemukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Aikuisten kohdalla hoito voi olla
Lääkehoito voi olla tarpeen osana hoidon kokonaisuutta, etenkin jos muut tuki- ja hoitomuodot osoittautuvat riittämättömiksi, tai jos oireet ovat hyvin vaikeita.
Hoitoon yhdistetään muiden mahdollisten samanaikaisten häiriöiden tai sairauksien hoito.
Jos epäilet itselläsi ADHD:tä, varaa aika Mielen ensikäynnille, työterveyslääkärille, yleislääkärille tai psykiatrille asian selvittelyä varten internetajanvarauksen kautta tai soittamalla asiakaspalvelunumeroomme 010 380 3838.
Harkitsetko psykologin juttusille tuloa
Epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa kärsimystä ja heikentää toimintakykyä
Miten aikuisiän ADHD eroaa lapsuuden ADHD:stä? 7 kysymystä lääkärille
