1. Papilloomavirustartunta on erittäin yleinen – ja paranee yleensä itsestään

Papilloomavirus eli HPV (human papilloma virus) on yleisin sukupuoliteitse tarttuva virusinfektio, joka tarttuu helposti iho- ja limakalvokontaktissa. Se tarttuu siis yhdynnän lisäksi esimerkiksi suuseksissä. Tarttuminen on mahdollista myös sormista sukuelimiin.

HPV on hyvin tavallinen, sillä noin 80 prosenttia yhdynnässä olleista on saanut tartunnan. HPV-infektio paranee lähes aina itsestään.

2. Papilloomavirus ja kohdunkaulan syöpä – Seulontojen avulla syövän esiasteet saadaan ajoissa kiinni

Sukuelimiin tarttuvia papilloomaviruksia on noin 40. Ne jaetaan matalan ja korkean riskin viruksiin sen mukaan, miten vahva yhteys niillä on kohdunkaulan syöpään.

• Matalan riskin papilloomavirukset aiheuttavat kondyloomia eli visvasyyliä, jotka ovat harmittomia ja paranevat yleensä itsestään.
• Korkean riskin papilloomavirukset voivat saada aikaan muutoksia limakalvojen pintasolujen lisääntymisessä. Noin 90 prosenttia näistä muutoksista paranee itsestään parin vuoden sisällä. Joskus ne saattavat kuitenkin kehittyä kohdunkaulan, emättimen tai ulkosynnyttimien syöväksi tai miehillä penis- tai peräaukon syöväksi.

Korkean riskin HPV-tartunta on yleensä oireeton, eli se ei aiheuta kondyloomia, kipua, valkovuotoa eikä juuri muitakaan oireita. Useimmiten korkean riskin papilloomavirukset viihtyvät kohdunkaulalla, mutta ne saattavat tarttua myös ulkosynnyttimiin, emättimen limakalvolle, nielun limakalvoille tai esimerkiksi penikseen tai peräaukkoon.

HPV-infektio ei vielä tarkoita, että syöpään sairastumisen riski on kovin suuri. Kohdunkaulan syöpä kehittyy hyvin hitaasti eli noin 7–10 vuoden kuluessa HPV-infektiosta. Tämän takia meillä on kattava seulontajärjestelmä: sen avulla syövän esiasteet saadaan ajoissa kiinni ja tarvittaessa hoidettua, eikä syöpä ehdi kehittyä.

3. HPV-testi – Lievät muutokset häviävät itsestään lähes aina

HPV testataan kohdunkaulan syövän seulonnoissa, joihin kutsutaan 30–65-vuotiaat naiset viiden vuoden välein. Joissain kunnissa seulontoihin kutsutaan myös 25-vuotiaat.

Kohdunkaulan syöpä kehittyy niin hitaasti, että viiden vuoden välein tehtävällä seulonnalla ehditään yleensä löytää syövän esiasteet ennen kuin ne kehittyvät syöväksi.

HPV-testi tehdään ottamalla näyte kohdunkaulalta. Jos HPV-testi on positiivinen, tutkitaan myös kohdunkaulalta samassa yhteydessä otettu papanäyte. Tässä tutkimuksessa patologi määrittelee mahdolliset solumuutokset kohdunkaulan soluissa.

Mikäli muutoksia on, niiden paranemista seurataan. Lievät muutokset häviävät lähes aina itsestään. Siksi ne testataan uudestaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Näin elimistö saa aikaa parantaa ne.

Alle 30-vuotiaita ei seulota HPV:n osalta, koska heidän testinsä ovat niin usein positiivisia, että siitä syntyy vain turhaa huolta. Heiltä tutkitaan papanäyte esiasteiden varalta. Positiivinen HPV-testitulos ei siis sinänsä ole huolestuttava, jos HPV ei ole aiheuttanut vahvoja solumuutoksia kohdunkaulalla.

Jos asia kuitenkin mietityttää, meiltä Aavasta löytyy apua.

4. Kondylooma ei lisää kohdunkaulan syövän riskiä

Kondyloomiksi kutsutaan papilloomaviruksen aiheuttamia syylämäisiä muutoksia, joita voi ilmaantua sukuelinten tai peräaukon limakalvoille ja niiden ympärille.

Kondyloomien syöpäriski huolestuttaa monia, mutta kondylooma eivät ole yhteydessä kohdunkaulan syöpään, eli siitä ei tarvitse murehtia.

Kondyloomia tarvitsee muutenkin hoitaa vain harvoin. Yleensä elimistö parantaa ne aikanaan itse, eivätkä ne aiheuta yleensä muuta kuin ulkonäköharmia. Kondyloomat eivät yleensä kutise tai vuoda verta.

Jos kondyloomat ovat kovin häiritseviä, niitä on kovin runsaasti ja ne aiheuttavat ongelmia esimerkiksi virtsatessa tai ulostaessa, niitä voidaan poistaa laserilla. Yleensä näin voi käydä, jos ihmisen immuunivasteessa on ongelmia eli hän on sairas tai hänellä on vastustuskykyä alentava lääkitys. Terveillä ihmisillä toimenpiteitä tarvitaan harvoin.

Kondyloomien hoitamiseen on myös erilaisia paikallishoitotuotteita, liuoksia ja voiteita. Ne eivät välttämättä ole kovin tehokkaita, ja niitä voi joutua käyttämään pitkään. Nämä lääkkeet eivät myöskään paranna papilloomaviruksen aiheuttamaa infektiota, joten kondyloomat voivat uusiutua, kunnes elimistö on häätänyt viruksen.

5. HPV-rokote on paras ehkäisy papilloomavirukseen

Paras papilloomaviruksen ehkäisykeino HPV-rokotus.

Kansallisessa rokoteohjelmassa HPV-rokote annetaan 10–12-vuotiaille lapsille. Tyttöjen rokotukset aloitettiin vuonna 2013 ja poikien vuonna 2020. Parhaiten rokote suojaa, kun seksielämää ei ole vielä aloitettu. Rokotteen voi kuitenkin halutessaan ottaa myös aikuisena.

Papilloomavirus on niin yleinen ja tarttuu niin herkästi, että sen välttäminen ilman rokotusta on hyvin hankalaa. Kondomi auttaa jonkin verran, mutta käytännössä viruksen ehkäisy on vaikeaa, jos harrastaa seksiä.

Kohdunkaulansyövän kehittymistä voi kuitenkin ehkäistä käymällä seulonnoissa ja välttämällä tupakoimista. Tupakointi pitkittää HPV-infektiota, jolloin papilloomaviruksella on enemmän aikaa tehdä tuhojaan kohdunkaulalla.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Heidi Sarajuuri-Scheperjans.

1. Onko herpes yleinen?

Kyllä, huuliherpes ja genitaaliherpes ovat varsin yleisiä: jopa noin puolet suomalaisista kantaa herpesvirusta.

Suurin osa heistä on kuitenkin oireettomia, eikä tiedä kantavansa herpestä.

2. Herpes iholla tai herpes silmässä – millaisia herpesviruksia on olemassa?

Huuliherpes ja genitaaliherpes johtuvat useimmiten Herpes simplex -viruksesta, jota on kahta tyyppiä: HSV-1 ja HSV-2.

Aiemmin HSV-1 aiheutti enemmän huuliherpestä eli yskänrokkoa ja HSV-2 genitaaliherpestä, mutta nykyisin ne ovat sekoittuneet. Kolmannes genitaaliherpestartunnoista on nykyään HSV-1:n aiheuttamia.

Herpes vaivaa useimmiten huulia ja sukuelimiä. Joskus se voi kuitenkin olla myös muualla ihossa tai esimerkiksi silmässä.

3. Herpes – oireet?

• Ensimmäisen herpestartunnan oireet ovat genitaalialueen tai huulen kuumotus, kirveleminen, haavaumat ja rakkulat.

• Herpestartuntaan voi liittyä myös yleisoireita: päänsärkyä, kuumetta, lihaskipua ja sairauden tunnetta.

• Oireet voivat kestää 2–3 viikkoa.

• Herpestartunta voi olla myös oireeton.

4. Herpeksen hoito?

• Jos herpes on lievä, sitä ei tarvitse välttämättä hoitaa, vaan se menee parissa viikossa itsestään ohi.

• Suun kautta otettava, lääkärin määräämä viruslääke lieventää kuitenkin herpeksen oireita ja lyhentää niiden kestoa. Lääkettä kannattaa ottaa heti, kun huulessa tai sukupuolielimissä kihelmöi tai kuumottaa.

• Ajoissa aloitettu lääkitys voi estää kivuliaiden rakkuloiden puhkeamisen, vähentää herpeksen tarttuvuutta ja lyhentää oireiden kestoa.

• Lääke kannattaa ottaa mukaan myös matkalle, sillä monilla herpes puhkeaa silloin, kun ympäristö muuttuu tai vietetään aikaa auringossa.

• Jos herpes uusiutuu usein, viruslääkettä voidaan käyttää myös herpeksen estolääkkeenä. Lääke on siis sama, mutta sitä otetaan pidempään.

• Herpeksen hoitoon on olemassa myös paikallisvoiteita, mutta niiden tehosta ei ole näyttöä.

5. Herpeksen uusiutuminen?

Kun herpes on kerran tarttunut, siitä ei valitettavasti pääse koskaan täysin eroon. Herpesvirus jää nimittäin piileskelemään elimistön hermosolmukkeisiin. Toisilla herpes uusiutuu jopa kerran kuukaudessa, toisilla ei koskaan.

Uusiutuvan herpeksen oireet ovat onneksi selvästi lievemmät kuin ensimmäisen herpestartunnan oireet. Uusiutunut herpes ei liioin yleensä aiheuta yleisoireita, vaan pelkkiä rakkuloita.

Oireet menevät yleensä ohi itsestään viikossa tai parissa.

6. Herpeksen tarttuminen?

Herpes tarttuu pisaratartuntana tai ihokontaktissa.

Helpoiten herpes tarttuu silloin, kun iholla on rikkinäinen rakkula. Herpes voi kuitenkin tarttua jo ennen kuin rakkula puhkeaa, eli kun iholla tuntuu vasta kuumotusta tai kihelmöintiä.

Herpes tarttuu helpommin miehestä naiseen kuin toisinpäin.

Oireeton herpes tarttuu erittäin huonosti.

7. Voiko herpes tarttua huulesta sukuelimiin?

Kyllä. Suussa oleva herpes voi tarttua genitaaleihin esimerkiksi suuseksin välityksellä ja toisinpäin.

Huuliherpes tarttuu myös suudellessa tai esimerkiksi juodessa samasta pullosta.

Genitaaliherpes voi tarttua suusta tai genitaalialueelta muualle kehoon tai toiseen ihmiseen myös sormien välityksellä.

8. Mikä aktivoi herpeksen?

Herpes uusiutuu usein silloin, kun elämässä tai ympäristössä tapahtuu muutos.

Herpes voi aktivoitua esimerkiksi auringosta, stressistä, kovasta fyysisestä ponnistelusta tai kuukautisista. On hyvin yksilöllistä, milloin herpes uusiutuu.

9. Herpes – milloin lääkäriin?

Varaa aika gynekologilta, ihotautilääkäriltä tai yleislääkäriltä, jos herpes

• aiheuttaa rajut oireet
• kestää monta viikkoa
• uusiutuu usein
• häiritsee muuten elämää tai
• on silmässä, sillä tällöin voi aiheuttaa sarveiskalvon tulehduksen ja heikentää näköä.

Herpeksen toteamiseen riittää lääkärissä usein kliininen tutkimus. Tuoreesta rakkulasta voidaan kuitenkin tarvittaessa ottaa laboratorionäyte.

10. Genitaaliherpes ja raskaus – mitä täytyy tietää?

Jos olet raskaana ja sinulla on joskus ollut genitaaliherpes, on tärkeää, että kerrot siitä lääkärille. Genitaaliherpes voi nimittäin tarttua vauvaan synnytyksen yhteydessä, ja silloin vauva saattaa sairastua pahasti.

Mikäli genitaaliherpes oireilee raskauden aikana, sen tarttuminen vauvaan pystytään estämään äidille suun kautta annettavalla herpeksen estolääkityksellä. Se aloitetaan raskausviikolla 36 tai 38.

Joskus synnytyksen yhteydessä joudutaan käyttämään myös suonensisäistä herpeksen estolääkitystä.

11. Täytyykö genitaaliherpeksestä kertoa seksikumppanille?

Genitaaliherpeksestä ei ole ilmoitusvelvollisuutta, joten siitä ei ole pakko kertoa seksikumppanille.

Kondomi estää herpeksen tarttumista hyvin, muttei kuitenkaan täysin. Riski on siis olemassa.

Oireettoman herpeksen kohdalla tartuntariski on erittäin pieni.

Jokaisen pitää siis tehdä päätös omalla kohdallaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että herpes on erittäin yleinen, eikä siitä kertomista tarvitse hävetä.

Asiantuntija Lääkärikeskus Aavan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Heidi Sarajuuri-Scheperjans.

1. Milloin alkuraskauden verenvuoto voi olla merkki varhaisesta keskenmenosta?

Varhaisen keskenmenon tunnistaa siitä, että verenvuoto on silloin runsasta. Verta voi vuotaa enemmän kuin kuukautisten aikana ja kivut olla kuukautiskipuja pahemmat. Alkuraskauden verenvuoto, jossa on hyytymiä, voi myös kertoa keskenmenosta.

Muista, ettet voi estää uhkaavaa tai käynnissä olevaa, varhaista keskenmenoa mitenkään. Se ei parane eikä pahene levolla, eikä lääkärikään pysty pysäyttämään sitä.

Jos epäilet saaneesi keskenmenon, lääkäriin on silti syytä mennä. Hän tekee sinulle ultraäänitutkimuksen ja selvittää sen jälkeen tarvittaessa verikokeella raskaushormonisi tason. Näin varmistutaan, että kaikki on kunnossa oman terveytesi kannalta.

Varaa tällöin aika Lääkärikeskus Aavan naistentautien ja synnytysten erikoislääkärille. Tutustu myös Raskausklinikan palveluihimme.

2. Alkuraskauden verenvuoto – milloin lääkäriin?

Raskauden aikaisen verenvuodon syy kannattaa aina selvittää, jos kyse ei ole nopeasti ohi menevästä, niukasta kiinnittymisvuodosta. Raskauden aikainen verenvuoto on tavallista, muttei normaalia. Verenvuoto ei myöskään tarkoita välttämättä keskenmenoa.

Asiaa ei kannata jäädä murehtimaan yksin, sillä meiltä Aavasta saat apua.

Lääkäri voi tehdä oireistasi riippuen monenlaisia tutkimuksia, kuten normaalin gynekologisen tutkimuksen, ultraäänitutkimuksen, papakokeen ja verikokeita, joiden avulla verenvuodon syy selviää.

3. Kiinnittymisvuoto vai kuukautiset – mitä eroa?

Verenvuoto raskauden alussa on usein kiinnittymisvuotoa. Se on melko yleistä ja koskettaa noin 10–15 prosenttia raskauksista.

Näistä merkeistä erotat, onko alkuraskauden verenvuoto kiinnittymisvuotoa vai kuukautiset:

• Ajankohta: kiinnittymisvuoto tulee noin kuukautiskierron puolivälissä eli muutama päivä ovulaation jälkeen, kun munasolu on hedelmöittynyt ja kiinnittyy kohdun limakalvoon.

• Veren määrä: kiinnittymisvuoto on hyvin niukkaa.

• Veren väri: kiinnittymisvuoto on väriltään vaaleanpunaista toisin kuin kuukautisvuoto, joka on kirkasta tai tummanpunaista.

• Kesto: kiinnittymisvuoto kestää vain yhdestä kahteen päivää, kun taas kuukautiset kestävät usein kauemmin.

4. Alkuraskauden verenvuoto – mistä muista syistä se voi johtua?

Alkuraskauden verenvuoto voi johtua myös kohdunulkoisesta raskaudesta. Niitä on 1,5 prosenttia raskauksista. Kohdunulkoisessa raskaudessa munasolu on kiinnittynyt jonnekin muualle kuin kohtuun, yleensä munatorveen.

Suuri osa kohdunulkoisista raskauksista aiheuttaa joko verenvuotoa tai vatsakipuja tai molempia.

Kohdunulkoinen raskaus voi keskeytyä itse tai se täytyy keskeyttää joko lääkkeillä tai leikkauksen avulla.

Jos tiedät, että olet raskaana ja sinulla on verenvuotoa, kannattaakin aina käydä lääkärissä selvittämässä syy.

5. Raskaus – mistä kertoo verenvuoto yhdynnän jälkeen?

• Melko harvinainen syy raskauden aikaiseen verenvuotoon on kohdunkaulan polyyppi eli hyvälaatuinen limakalvon paksuuntuma. Se voi alkaa vuotaa joko spontaanisti tai yhdynnän jälkeen.

• HPV eli papilloomavirus voi myös aiheuttaa kohdunkaulalle muutoksia ja verenvuotoa. Nämä muutokset ovat nuorella naisella vain harvoin vakavia, joten niistä ei kannata huolestua. Asia tutkitaan papakokeella. Papakoe ei ole haitaksi raskaudelle.

• Klamydia voi aiheuttaa verenvuotoa raskauden aikana. Klamydia todetaan klamydiatestillä.

6. Keskiraskauden verenvuoto – mistä se johtuu?

• Tavanomaisin syy keskiraskauden verenvuodolle on etinen istukka. Silloin istukka peittää kohdun kaulakanavan sisäsuun kokonaan tai osittain. Valtaosa etisistä istukoista todetaan jo rakenneultrassa. Etinen istukka aiheuttaa usein verenvuotoa viikoilla 28–30. Verenvuotoon ei liity kipua.

• Keskiraskauden verenvuoto voi kertoa myös uhkaavasta ennenaikaisesta synnytyksestä. Se tarkoittaa synnytystä ennen 37. raskausviikkoa. Jos verenvuoto johtuu ennenaikaisesta synnytyksestä, siihen liittyy lähes poikkeuksetta supistuksia ja tuntemuksia alavatsalla.

• Loppuraskaudessa yleisin verenvuodon syy on käynnissä oleva synnytys.

7. Keskiraskauden ja loppuraskauden verenvuoto – milloin lääkäriin?

Verenvuoto raskauden aikana on aina syy mennä lääkäriin.

Mitä pidemmällä raskaus on, sitä pikaisemmin lääkäriin on hyvä ottaa yhteyttä. Vaikka varhaiselle keskenmenolle ei voida tehdä mitään, niin myöhäisemmässä vaiheessa ennenaikainen synnytys voidaan yrittää estää sitomalla kohdunkaula kiinni langalla.

Sikiö voi olla elinkelpoinen jo viikolla 24. Joskus sektio voidaan tehdä jo silloin, jos raskauden jatkaminen uhkaa sikiön tai äidin terveyttä.

8. Verenvuoto raskauden keskeytyksen jälkeen – onko syytä huolestua?

Raskauden keskeytyksen jälkeen verenvuoto voi loppua jo sairaalassa, mutta tiputteluvuoto saattaa jatkua jopa kaksi viikkoa.

Lohduttava tieto on, että raskauden keskeytyksen jälkeen verenvuoto loppuu yleensä itsestään ja kaavinta joudutaan tekemään vain erittäin harvoin. Jos verenvuoto on runsasta tai huolettaa, ota kuitenkin aina yhteys lääkäriin.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, dosentti Vedran Stefanovic.

Matkaripulin oireet?

Matkaripulin (ent. turistiripuli) tärkein oire ovat löysät tai vetiset ulosteet, joita voi tulla kerrasta pariin kymmeneen kertaan päivässä. Lisäksi voi olla vatsakipuja, pahoinvointia, kuumetta ja lihaskipuja.

Ilman hoitoa matkaripuli kestää keskimäärin kolmesta viiteen päivää, mutta sen kestoa voi lyhentää lääkityksellä.

Hyvällä hoidolla ikävästä lomaseuralaisesta voikin päästä eroon päivässä tai parissa.

Matkaripulin hoito?

• Kun matkaripuli iskee, tärkein hoito on levätä ja juoda tarpeeksi, sillä ripulin mukana menettää paljon nestettä. Se täytyy korvata, ettei olo heikkene entisestään.
• Lisäksi tarvittaessa voi käyttää ripulijuomaa, joka sisältää suoloja ja auttaa ylläpitämään elimistön nestetasapainoa ja ehkäisemään kuivumista. Ripulijuomaa myydään jauheena, ja sitä voi halutessaan pakata varmuuden vuoksi mukaan matka-apteekkiin. Sitä saa toki paikallisista apteekeistakin. Maailmalla se tunnetaan nimellä ORS (oral rehydration salt).
• Mukaan reissuun kannattaa ottaa loperamidia, jota myydään apteekissa ilman reseptiä. Se kiinteyttää ulosteita ja pelastaa tilanteen, jos matkaripuli jyllää suolistossa ja edessä on esimerkiksi pitkä lentomatka kotiin. Sitä ei tule kuitenkaan antaa alle 12-vuotiaille lapsille. Se ei liioin sovellu korkeakuumeisille, eikä silloin, jos ripuli on selvästi veristä. Tällaisissa tilanteissa on syytä lähteä lääkäriin.

Matkaripulin tarttuminen?

Matkaripulin aiheuttajia ovat ripulibakteerit, ripulivirukset ja harvemmin loiset. Niitä saadaan yleensä epäpuhtaan ruuan tai juoman mukana, joskus myös käsien välityksellä.

Lyhyesti sanottuna matkaripuli tarttuu, kun ulostepöpöjä kulkeutuu suuhun.

Missä maissa on suuri matkaripulin riski?

Riski sairastua matkaripuliin on suurin huonon hygieniatason maissa. Esimerkiksi Ruotsiin tai Yhdysvaltoihin matkustaessa matkaripuliin tuskin sairastuu.

Jos taas matka suuntautuu tropiikkiin, matkaripulin saa jopa lähes 70 prosenttia matkailijoista. Erityisen suuri sairastumisriski on monissa Aasian ja Afrikan maissa.

Mitä ruokia varoa matkalla?

Matkalla kannattaa välttää:

• majoneesipohjaisia salaatteja ja kananmunaa sisältäviä ruokia
• kylmänä tai haaleana tarjottua tai riittämättömästi kypsennettyä lihaa, kalaa tai mereneläviä
• kylmiä leikkeleitä
• hedelmiä ja vihanneksia, joita ei voi itse pestä tai kuoria
• kylmiä jälkiruokia
• pakkaamatonta maitoa, kermaa, jäätelöä, voita ja tuorejuustoja
• juomia, joissa on jääpaloja
• vesijohtovettä

Matkaripulin ehkäisy?

Matkaripulia ei voi täysin ehkäistä, vaikka noudattaisi täydellisesti kaikkia hygieniaohjeita. Huonon hygieniatason maissa pöpöjä on kaikkialla – myös hyvissä hotelleissa.

Riskiä voi kuitenkin pienentää valitsemalla ohjeiden mukaisesti ruoat ja juomat sekä pitämällä hyvää huolta käsihygieniasta.

Kylmäketjun katkeaminen ja ruoan pitkä seisomisaika lisäävät riskiä. Matkalla kannattaakin syödä mahdollisimman tuoretta ja hyvin kuumennettua ruokaa. Katukeittiöiden antimien nauttimista on viisasta harkita tarkoin.

Ruokavalinnoissa on syytä käyttää tervettä järkeä. Turvallisia elintarvikkeita ovat muun muassa kuivat viljatuotteet, itse kuoritut hedelmät, kypsennetyt ja kuumana tarjoillut kasvikset ja liharuoat sekä pullotetut ja hiilihapolliset juomat.

Matkaripuli – milloin lääkäriin?

Lääkäriin kannattaa mennä, jos:

• ripuliin liittyy kuumetta
• ripuli on veristä
• ripuli pitkittyy eli kestää yli viikon
• ripuli heikentää yleistilaa
• sinulla on vakava perussairaus
• olet raskaana
• ripuli on pienellä lapsella

Millaisilla lääkkeillä matkaripulia hoidetaan?

Antibiootti ei kuulu matkaripulin perushoitoon. Jos lääkehoitoa tarvitaan, suositetaan tavallisesti ripulilääkkeitä, kuten loperamidia. Valtaosassa tapauksista tällä pärjää hyvin.

Turhia antibioottihoitoja halutaan välttää, koska ne altistavat samalla käyttäjänsä kantamaan resistenttejä suolistobakteereita. Yleensä näitä kannetaan oireettomasti, ja ne katoavat kotiin palattua muutamassa kuukaudessa. Joskus ne kuitenkin voivat aiheuttaa esimerkiksi virtsatieinfektion. Lääkäri voi kuitenkin määrätä vaikeaan matkaripuliin antibiootteja, jos tilanne sitä vaatii.

Mikrobilääkettä käytetään myös usein silloin, jos ihmisellä on vakava perussairaus, jolloin ripuli voi siksi olla erityisen haitallinen. Jos sairastat esimerkiksi vaikeaa sydämen vajaatoimintaa, reaktiivista artriittia tai immuunipuolustuksesi on puutteellinen, tropiikinmatkalle kannattaa usein ottaa varmuuden vuoksi mukaan mikrobilääke.

Jos ripuli johtuu loisesta, sen tunnistamiseksi tehdään lisätutkimuksia. Sen jälkeen loinen häädetään lääkityksellä.

Mikä matkaripulia aiheuttaa?

• Matkaripulin aiheuttaja on useimmiten bakteeri. 50–80 prosenttia kaikista matkaripuleista johtuu bakteerista. Yleisin syyllinen matkaripuliin on E. coli-bakteeri. Joskus asialla voi myös olla kampylobakteeri tai salmonella.
• 5–25 prosenttia matkaripuleista johtuu viruksesta. Yleisimmät ripulia aiheuttavat virukset ovat rotavirus, norovirus, adenovirus ja A-hepatiittivirus. A-hepatiittivirukselta voi suojautua ottamalla A-hepatiittirokotuksen.
• Joskus ripulitauti voi johtua myös loisesta. Loisen aiheuttamia matkaripuleita on kuitenkin alle 10 prosenttia kaikista ripulitaudeista. Loistartunnasta voi olla kyse, jos ripulitauti pitkittyy. Loisen häätämiseen tarvitaan usein lääkärin apua, joten jos epäilet loistartuntaa, varaa aika vastaanotolle.

Asiantuntijana Aavan Matkailuklinikan lääkäri Katri Turunen.

LUE LISÄÄ: Matkailijan terveys

1. Yksityinen sairaala keskellä Helsinkiä

Aavan sairaala sijaitsee Helsingin Kampissa keskeisellä paikalla. Sairaalamme vierestä kulkee metro ja raitiovaunu, ja Kampin linja-autoasema on vain kivenheiton päässä. Helsingin päärautatieasemalta kävelymatkaa sairaalallemme kertyy muutaman minuutin verran.

2. Kokeneet lääkärimme edustavat yli 40 eri erikoisalaa – Osallistumme myös lääketieteellisiin tutkimuksiin

Helsingin Aavan sairaalassa on tarjolla monipuolinen valikoima leikkauksia ja toimenpiteitä. Lääkärimme edustavat yli 40 eri erikoisalaa – eli osaamista on laidasta laitaan.

Saat sairaalastamme apua niin liikuntaelinvammoihin, silmäongelmiin kuin esimerkiksi rintasyövän hoitoon. Myös plastiikkakirurgia, ortopedia, tyrä– ja sappileikkaukset, suolistotähystykset, gynekologiset ja urologiset leikkaukset ja toimenpiteet sekä käsikirurgia kuuluvat valikoimaamme.

Sairaalamme osallistuu myös suomalaisiin ja kansainvälisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Olemme tällä hetkellä mukana muun muassa kansainvälisessä keliakiatutkimuksessa sekä Alzheimer-tutkimuksessa.

Potilaalle tutkimukset tarjoavat pääsyn uusimpien hoitomuotojen pariin, millä voi parhaassa tapauksessa olla merkittävä vaikutus potilaan hyvinvoinnille. Isossa kuvassa tutkimustoiminta on myös osa Aavan visiota: haluamme olla alaa uudistava terveyden ja hyvinvoinnin edelläkävijä.

Sairaalamme tekee yhteistyötä HUSin sekä Helsingin, Vantaan ja Keravan kaupunkien kanssa.

3. Sairaalamme laitteet ovat huipputeknologiaa

Asiantuntijamme pystyvät tarjoamaan sairaalamme moderneilla laitteilla laadullisesti korkeatasoista hoitoa.

Sinut voidaan esimerkiksi kuvantaa leikkauspöydällä, tai melanooma löytää varhaisessa vaiheessa koko kehon skannauksen avulla. Myös ihotautilääkäreidemme vastaanotolla käyttämät laserit edustavat huipputeknologiaa.

Erittäin tarkan tuloksen antava ja potilaalle miellyttävä ohutsuolen kapselikameratutkimus on saatavilla tällä hetkellä Suomessa yksityisellä puolella ainoastaan Aavassa.

4. Aavasta ajan saa aina ja hoitoon pääsee nopeasti

Aavassa hoitoon pääsyä ei tarvitse odotella, vaan saat ajan nopeasti.

Kun leikkauksesta on päätetty, leikkauskoordinaattorimme ottaa sinuun yhteyttä, vahvistaa leikkausajan ja käy kanssasi läpi tarvittavat esitiedot. Hän myös antaa sinulle ohjeet leikkaukseen valmistautumista ja saapumista varten.

5. Perheyrityksen lämmin ilmapiiri välittyy asiakkaille

Perheyrityksen arvot näkyvät Aavan organisaation rakenteessa. Meillä vallitsee matala hierarkia, eikä yrityksen takana ole kasvottomia sijoittajia. Se luo lääkärikeskuksiimme ja sairaalaamme lämminhenkisen ilmapiirin.

6. Leikkauspelko on meille tuttua ja osaamme lievittää sitä

Meille on tärkeää, että kokemuksesi Aavassa on mahdollisimman myönteinen. Se on toiminta-ajatuksemme ydin myös leikkausosastolla.

Yli puolet potilaistamme jännittää leikkaukseen tuloa. Jos leikkaus huolettaa, et ole yksin pelkosi kanssa.

Pelosta kannattaa kertoa hoitohenkilökunnallemme, jotta he osaavat varautua ja huojentaa huoltasi.

Ennen leikkausta tapaat kirurgin, ja nukutuksessa tehtävässä toimenpiteessä myös anestesialääkärin. Pääset esittämään mahdolliset mieltäsi painavat kysymykset heille.

Mikäli leikkauksesi tehdään puudutuksessa, sinulla on myös mahdollisuus kuunnella leikkaussalissa lempimusiikkiasi, mikäli koet sen rauhoittavan oloasi.

7. Et jää yksin – lääkäri seuraa toipumistasi

Kun heräät leikkauksen jälkeen sairaalan heräämössä, sinulle varataan heti aika jälkitarkastukseen ja mahdolliseen fysioterapiaan. Näin varmistetaan, ettet jää yksin, vaan lääkäri seuraa toipumistasi.

8. Yhteistyö vakuutusyhtiöiden kanssa

Suurella osalla suomalaisista on nykyisin sairausvakuutus. Vakuutus mahdollistaa hakeutumisen yksityiseen sairaalaan ja on monelle iso helpotus.

Aava tekee yhteistyötä kaikkien suurten suomalaisten vakuutusyhtiöiden kanssa. Meille pääsee hoitoon myös vakuutusyhtiön maksusitoumuksella.

Vakuutusasiakkaana Aavassa – lue lisää.

Lähes 60-vuotias suomalainen perheyritys – Tiesitkö tämän Aavasta?

• Aava on suomalainen perheyritys, joka perustettiin jo vuonna 1964. Olemme huolehtineet suomalaisten terveydestä yli 50 vuotta ja maksamme veromme Suomeen.
• Aava sai alkunsa, kun kolme nuorta lääkäriä aloitti yhteisvastaanoton. Nämä lääkärit olivat Jussi Aho, Eero Vaheri ja Matti Aro. Jussi Ahon vaimo Eila Aho tuli myös mukaan osakkeenomistajaksi.
• Alkujaan yrityksen nimi oli Helsingin lääkärikeskus, mutta vuonna 2012 se muutettiin Aavaksi. Nimi tulee perustajajäsenien nimien alkukirjaimista: Aho, Aho, Vaheri ja Aro.
• Nykyisin Aavan omistaa Ahon perhe, ja yhtiön hallitusta johtaa Jussin ja Eilan poika Antti Aho. Hän on näkyvästi läsnä toiminnassa, ja häneen voi törmätä Aavan käytävillä.

Asiantuntijana Aavan sairaalapalveluiden palvelujohtaja Minna Erävaara.

1. Ikä ja tapaturmat haurastuttavat rustoa

Rusto on tukikudosta, jolla kaikki ihmisen nivelet on päällystetty. Rustoa on siis niin polvissa, lantiossa, sormissa kuin varpaissa. Sen tehtävä on vaimentaa niveleen kohdistuvaa painetta ja toimia liukupintana.

Iän myötä rusto haurastuu ja siihen voi syntyä vaurio. Rustovauriot ovatkin tyypillisesti yli viisikymppisten vaiva.

Rustovaurioita voi kuitenkin syntyä myös nuorille. Tyypillisesti rusto vaurioituu, kun esimerkiksi polven tai nilkan niveleen kohdistuu voimakas vääntövamma. Jos vamman seurauksena syntyy niveleen ulottuva murtuma, on rustovaurion todennäköisyys erittäin suuri.

2. Rustovaurio saattaa saada alkunsa pienestä toistuvasta vammasta

Rustovamma voi saada alkunsa esimerkiksi pahasta kaatumisesta, jonka tähden luu murtuu tai polvi vääntyy.

Toisaalta rustovamma voi syntyä myös toistuvien pienten vääntymisten seurauksena. Ei siis ihme, että ammattiurheilijoilla on muita enemmän rustovammoja.

Esimerkiksi jalkapallossa polvi saattaa vääntyä useasti. Huono juttu on se, että rusto on kudos, joka ei kerran vahingoituttuaan enää täysin parane. Siksi toistuvat vääntymiset haurastuttavat rustoa. Kun vääntymiä tulee riittävästi, seurauksena on rustovaurio polvessa.

3. Liikkuessa tuntuva kipu voi kertoa, että rusto on vaurioitunut

Rustovaurion ensimmäinen oire on yleensä kuormitukseen liittyvä kipu. Nivel voi myös turvota, ja joskus vaurioitunutta rustoa saattaa särkeä myös levossa.

Kivun voimakkuus vaihtelee eri ihmisillä. Toisen polvea voi särkeä niin kovasti, ettei käveleminen onnistu, toinen taas ei tunne juuri lainkaan kipua, vaikka rustovaurio olisi pahakin. Kivun voimakkuus ei siis kerro, kuinka pahasta rustovauriosta on kyse.

Jos nivelen kipu ei helpota muutamassa viikossa selvästi, kannattaa käydä tutkituttamassa tilanne lääkärissä.

Varaa aika ortopedian erikoislääkäriltä – hän on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinvammojen hoitoon ja kirurgiaan.

4. Rustovaurio voi edetä nivelrikoksi

Aluksi rustovaurio saattaa olla pieni, mutta ajan kuluessa se usein pahenee. Kun rustovaurio oireilee jatkuvasti, puhutaan nivelrikosta. Nivelrikko on siis aina rustovaurio.

Nivelrikolle on tyypillistä, että oireet aaltoilevat: välillä on viikkojen tai kuukausienkin hyviä jaksoja, välillä kivut pahenevat.

Nivelrikon todennäköisyys lisääntyy iän myötä. Yli 50-vuotiailla se on nivelkivun tavallisin syy. Nivelrikko voi kuitenkin tulla myös nuorelle ihmiselle, jos rusto on vaurioitunut esimerkiksi urheiluvammojen seurauksena.

5. Röntgenkuva paljastaa nivelrikon muttei kerro oireiden asteesta

Rustovaurio diagnosoidaan kliinisen tutkimusten ja nivelen kuvantamisen kautta. Ensimmäinen kuvantamistutkimus on yleensä nivelen röntgenkuvaus. Röntgenkuvasta nähdään, jos rustovaurio on edennyt jo merkittäväksi nivelrikoksi.

Lievät rustovauriot eivät kuitenkaan näy röntgenkuvassa. Jos lääkäri epäilee, että rusto on vaurioitunut, vaikkei vaurio näy röntgenissä, nivelestä voidaan ottaa magneettikuva. Siitä näkyvät myös varhaiset rustovauriot ja muut pehmytkudosmuutokset, jotka voivat olla kivun takana.

6. Elämäntapojen muutos voi ehkäistä rustovaurion pahenemista

Rustovaurioon ei ole aina tepsivää parannuskeinoa, mutta onneksi elämäntavoilla voi merkittävästi hidastaa sen etenemistä nivelrikoksi tai nivelrikon pahenemista.

On ihmisiä, joille on jo varattu polven tekonivelleikkaus, mutta jotka ovat sitten pudottaneet painoa ja innostuneet liikunnasta. Silloin nivelrikon oireet ovat lievittyneet, eikä leikkausta olekaan tarvittu.

Jos on ylipainoa ja rustovaurio sijaitsee alaraajan nivelessä, painon pudotus onkin tärkeä hoitokeino. Kun paino putoaa, nivel kuormittuu vähemmän.

Rustovaurioiden kohdalla liike on lääke. Vaikka niveltä särkisi, niin sohvalle ei siis pidä jäädä makaamaan. Liikkuminen pitää nivelen mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Rustovauriolle hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi pyöräily, uinti ja vesijuoksu. Niissä niveleen ei kohdistu iskuja, jotka voivat pahentaa kipua.

Liikkumalla ja pitämällä painon normaalina voi myös jonkin verran ehkäistä rustovaurioiden syntyä. Nivelrikko on kuitenkin usein perinnöllinen, joten täysin sen syntyyn ei voi vaikuttaa.

7. Rustovaurion hoito: pistoksia tai leikkaus

• Rustovaurion ensimmäinen hoito on yleensä lyhyt tulehduskipulääkekuuri. Se vie kivun ja turvotuksen pois.
• Jos tulehduskipulääke ei riitä, niveleen voidaan pistää kortisonia tai hyaluronaattia. Kortisoni on tehokkain tulehduksen sammuttaja. Se poistaa kivun ja turvotuksen joksikin aikaa. Hyaluronaatti taas on kuin nivelen voiteluöljyä. Kun nivel on hyvin voideltu, se liikkuu paremmin ja kipu vähenee.
• Jos rustovaurion on aiheuttanut niveleen asti ulottuva murtuma, nivel voidaan leikata niin, että nivelpinta saadaan jälleen oikeaan asentoon. Tämä vähentää ennenaikaisen nivelrikon riskiä.
• Joskus harvoin nivelpinnan rusto voidaan korjata rustosiirteellä. Rustosiirre on ainoa rustovamman parantava hoito. Se ei kuitenkaan onnistu kaikissa tapauksissa.
• Jos rustovaurio johtuu nivelen virheasennosta, asennon korjaava toimenpide voi vähentää nivelrikon oireilua.
• Käden alueen nivelrikkoja hoidetaan jäykistämällä niveltä tai tekemällä siihen leikkaamalla lisää tilaa.
• Tekonivelleikkausta pidettiin ennen vihoviimeisenä hoitokeinona. Nykyisin tekonivelleikkauksesta on tutkittua näyttöä, joka kertoo, että se on äärettömän tehokas hoitokeino. Tekonivelleikkauksessa vaurioitunut osa nivelestä korvataan tekonivelellä. Kun leikkauksesta on toipunut, voi päästä palaamaan esimerkiksi rakkaan golf- tai tennisharrastuksen pariin, jonka on nivelrikon tähden joutunut lopettamaan.
• Kun rustovaurion kuntoutus on ajankohtaista, fysioterapia voi auttaa. Kun nivelen liikkuvuus fysioterapian seurauksena paranee, nivelrikon aiheuttama kipu lievittyy.

Asiatuntijana käsikirurgian erikoislääkäri sekä Aavan tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastuulääkäri Joakim Lindfors.

Poskiontelotulehduksen oireet – mistä tunnistan vaivan?

Äkillisen poskiontelotulehduksen oireet ovat:

• tukkoinen nenä ja räkäisyys
• paineen tunne ja mahdollinen kipu poskionteloissa
• päänsärky
• rajussa poskiontelotulehduksessa voi nousta kuume ja kipu olla kova

Pitkittynyt poskiontelotulehdus eroaa äkillisestä siinä, että sen oireet ovat lievemmät.

Pitkittyneen poskiontelotulehduksen oireita ovat:

• pitkittynyt nenän tukkoisuus ja lisääntynyt limaisuus
• limaa tuntuu valuvan kurkkuun
• pitkittyneeseen poskiontelotulehdukseen liittyy harvemmin kipuilua

Mikä on sivuontelotulehdus eli sinuiitti?

Poskiontelo on itse asiassa vain yksi nenän sivuonteloista. Niitä on yhteensä neljä kummallakin puolella nenää: poskiontelot, otsaontelot, seulalokerot ja kitaluun ontelot.

Poskiontelot tulehtuvat yleisimmin. Jos poskiontelotulehdus pitkittyy tai on raju, muutkin sivuontelot voivat tulehtua. Tällöin käytetään poskiontelotulehduksen sijaan nimikettä useamman nenän sivuontelon tulehdus.

Mistä poskiontelotulehdus johtuu?

Poskiontelotulehdus alkaa useimmiten flunssasta. Se syntyy, kun nenän limakalvot ja nenän ja poskionteloiden välissä sijaitsevien ”ilmastointikanavien” limakalvot tulehtuvat. Vähitellen tulehdus leviää poskionteloiden limakalvoille.

Keski-iän ylittäneillä sivuontelotulehduksen syyksi voi paljastua myös hammasjuuritulehdus. Silloin oireet ovat usein toispuoleisia, suussa voi maistua pahalta ja myös nenässä tuntua ikävä tuoksu.

Pitkittynyt poskiontelotulehdus – mistä se johtuu?

Poskiontelotulehdus saattaa pitkittyä ensinnäkin sen takia, että sitä luullaan vain pitkittyneeksi flunssaksi, eikä sitä siksi hoideta. Tavallinen flunssa paranee kuitenkin yleensä noin viikossa.

Jos oireesi jatkuvat yli kaksi viikkoa, niiden syy on syytä selvittää.

Pitkittyneen poskiontelotulehduksen taustalla on myös usein poskiontelotulehdukselle altistavia tekijöitä. Poskiontelotulehdukselle altistavat:

• toistuvat flunssat, joiden välissä ylähengitystiet eivät ehdi kunnolla parantua
• allergiat ja astma
• nenän rakenne: ahtautuneet sivuonteloiden ilmastointikanavat ja muut poikkeavat rakenteet nenässä
• nenäpolyyppi
• sisäilmaongelmat

Voiko poskiontelotulehdus parantua itsestään?

Kyllä voi. Moni ei edes huomaa sairastavansa lievää poskiontelotulehdusta, vaan ajattelee, että kyseessä on pelkkä pitkittynyt flunssa.

Hoitamaton poskiontelotulehdus voi kuitenkin myös kroonistua ja aiheuttaa jatkuvaa tukkoisuutta, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä. Yleiskuntokin saattaa huonontua, jos tulehdus jatkuu pitkään.

Näistä oireista ei kannata kärsiä turhaan.

Poskiontelotulehdus – milloin lääkäriin?

Lääkärille kannattaa varata aika, jos:

• poskiontelotulehduksen oireet ovat rajut ja sinulla on kuumetta ja kipua
• poskiontelotulehdus ei mene ohi parissa viikossa, flunssaoireet jatkuvat tai poskiontelotulehdukset toistuvat usein varaa aika korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriltä.

Miten poskiontelotulehdus todetaan?

Korvalääkäri toteaa poskiontelotulehduksen oireiden ja limakalvomuutosten perusteella.

Tarvittaessa tehdään kuvantamistutkimus eli kartiokeilakuvaus. Näin voidaan varmistaa diagnoosi epäselvissä tapauksissa tai jos oireet edellyttävät sitä. Kartiokeilakuvaus antaa yksityiskohtaista tietoa sivuonteloiden ja ilmastointikanavien tulehdustilasta.

Poskiontelotulehduksen hoito?

• Poskiontelotulehdusta hoidetaan ensisijaisesti limakalvon turvotusta ja tulehdusta rauhoittavalla lääkityksellä. Näitä lääkkeitä ovat kortisoninenäsuihke ja limakalvoja supistavat eli nenää avaavat lääkkeet, jotka helpottavat oloa.
• Jos poskiontelotulehdus on paha, voidaan määrätä myös antibioottikuuri.

Punktio – sattuuko se?

Jos poskiontelot ovat pahasti tukossa, niin poskiontelopunktio helpottaa oireita. Moni kammoaa toimenpidettä, mutta turhaan.

Ennen poskiontelopunktiota nenän seinämä poskiontelon ja nenän välissä puudutetaan, joten punktio ei ole kivulias. Yleensä potilaat lähtevät hymyillen ja hämmästelevät, miten helppo toimenpide se olikaan.

Poskionteloleikkaus – milloin se kannattaa tehdä?

Aikuisten poskionteloita ei yleensä juuri koskaan leikata silloin, kun poskiontelotulehdus on akuutissa vaiheessa.

Poskionteloleikkaus voidaan tehdä, jos:

• poskiontelotulehdus kestää yli kolme kuukautta
• lähes jokainen flunssa äityy poskiontelotulehdukseksi, poskiontelotulehduksia on vuodessa vähintään kolme tai neljä, niistä seuraa toistuvia antibioottikuureja ja usein useamman viikon sairausloma.

Poskionteloleikkaus tehdään paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Menetelmiä on kaksi:

• Nykyisin poskiontelot hoidetaan usein pallolaajennuksella. Se on verisuonikirurgiasta lainattu menetelmä, jossa nenän sivuonteloiden tukkeutuviin ilmastointikanaviin asetetaan nesteellä täytetty pallo, joka paineistetaan. Kun pallo laajenee, samalla laajenee myös ahdas kanava. Tämä menetelmä säästää nenän luonnolliset rakenteet.
• Toinen leikkausmenetelmä on FESS eli nenän sivuonteloiden tähystysleikkaus. Siinä ilmastointikanavaa laajennetaan leikkaamalla rakenteita pois sen ympäriltä.

Kuinka pitkä sairausloma poskiontelotulehduksesta tulee?

• Jos poskiontelotulehdus on äkillinen ja raju, keho tarvitsee lepoa parantuakseen. Tällöin sairauslomaa tulee noin kolme päivää.
• Pallolaajennusleikkauksesta sairauslomaa saa 4–7 päivää riippuen siitä, kuinka monta kanavaa on laajennettu.
• FESS-leikkauksesta toipuminen on hitaampaa. Siitä seuraa 7–10 päivän sairausloma.
  

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Marianne Hovi

Luomitarkastus – milloin luomi on hyvä tarkistaa?

Jokaisen aikuisen olisi hyvä käydä luomitarkastuksessa. Siinä ihotautien erikoislääkäri tarkistaa koko ihon päästä jalkapohjiin.

Koko ihon tutkiminen on tärkeää, sillä pahanlaatuista luomea ei välttämättä itse huomaa. Sellainen voi piileskellä vaikkapa korvien takana, varpaiden välissä tai kainalossa.

Erityisen tärkeä luomitarkastus on silloin, jos:

• luomia on paljon eli yli sata
• yli 5–6 millimetrin kokoisia luomia on runsaasti
• sinulta on aiemmin poistettu poikkeavia luomia
• lähisuvussasi on ihosyöpää
• olet altistunut elämässäsi paljon auringolle
• ihosi on palanut useasti etenkin lapsena ja nuorena
• käytössäsi on immuunipuolustuksen toimintaa laskeva lääkitys, jollaisella hoidetaan esimerkiksi tulehduksellisia suolistosairauksia tai reumatauteja

Luomitarkastukseen kannattaa toki varata aika myös silloin, jos haluat poistattaa luomen. Näin ihotautilääkäri voi tutkia luomen ennakkoon ja päättää, miten se kannattaa poistaa. Samalla tulee tutkittua ihon muutkin muutokset. Moni melanooma on löytynyt näin sivulöydöksenä.

Miksi luomitarkastus kannattaa?

• Luomitarkastuksen tärkein tarkoitus on vaarallisimman ihosyövän eli melanooman mahdollisimman varhainen tunnistaminen. Mitä aiemmin melanooma löydetään, sen paremmin se voidaan hoitaa.
• Luomitarkastuksessa iho tarkastetaan myös muiden ihosyöpien eli tyvisolusyövän ja okasolusyövän sekä okasolusyövän esiasteiden eli aurinkokeratoosien varalta. Niiden riski kasvaa keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla ihmisillä. Tyvisolusyöpä on valtavan yleinen: se on valkoihoisten ihmisten yleisin pahanlaatuinen kasvain.
• Tyvisolusyöpä ja oksasolusyöpä eivät itse asiassa kehity luomiin, mutta ne voivat näyttää luomilta. Itse niitä on vaikea erottaa tavallisista luomista.

Epäilyttävä luomi – eli millainen luomi kannattaa poistaa?

• Varmin tapa saada selville, onko luomi epäilyttävä, on varata aika ihotautien erikoislääkärin tekemään luomitarkastukseen. Jos lääkäri epäilee, että luomi on poikkeava, se poistetaan.
• Pahanlaatuista luomea on usein vaikea itse huomata. Jos luomi on kuin ”ruma ankanpoikanen”, eikä sovi muiden luomien joukkoon, sitä kannattaa aina tulla näyttämään ihotautilääkärille. Pahanlaatuinen luomi voi olla erivärinen kuin muut, epäsymmetrinen tai se saattaa kasvaa nopeasti.
• Myös hyvänlaatuinen luomi kannattaa poistaa, jos se aiheuttaa vaivaa, hankautuu tai rikkoutuu. Niin se ei häiritse elämääsi.
• Luomia poistetaan paljon myös esteettisistä syistä. Jos luomi on näkyvällä paikalla tai häiritsee sinua muuten, älä turhaan kärsi, sillä useimmiten luomi voidaan poistaa.

Miten luomen poisto tapahtuu?

Luomenpoistomenetelmiä on kolme: kirurginen luomen poisto, luomen poisto laserilla ja luomen poisto jäädyttämällä. Luomenpoistomenetelmä valitaan luomen mukaan.

• Jos ihotautilääkäri epäilee, että luomi on poikkeava, se poistetaan aina kirurgisesti ja lähetetään sen jälkeen patologille analysoitavaksi. Kirurginen luomenpoisto on hieman hitaampaa kuin luomen poisto laserilla, sillä sen jälkeen haava ommellaan kiinni. Mahdollisesti pahanlaatuisia luomia ei kuitenkaan koskaan poisteta laserilla, sillä laser tuhoaa luomen, eikä sitä silloin voida tutkia.
• Hyvänlaatuiset koholuomet poistetaan joskus laserilla sen tähden, että esteettinen lopputulos on usein parempi. Laser polttaa luomen pois.
• Ikääntymiseen liittyviä rasvaluomia poistetaan muun muassa jäädyttämällä. Luomi tippuu pois 1–2 viikon kuluessa.

Sattuuko luomen poisto?

Iho puudutetaan paikallisesti ennen kuin luomi poistetaan kirurgisesti tai laserilla. Puudute vaikuttaa sekunneissa.

Jäädytystä varten ihoa ei yleensä puuduteta. Jäädytys voi tuntua pienenä nipistelynä.

Luomen poisto on hyvin yleinen ja yleensä nopea juttu, eikä toimenpidettä kannata jännittää. Jos sinua kuitenkin pelottaa, kerro ihmeessä lääkärillemme etukäteen.

Jääkö luomen poistosta arpi?

Aina, kun ihoa leikataan, syntyy pieni arpi. Ihotautilääkäri pyrkii kuitenkin suunnittelemaan luomen poiston niin, että luomen poiston arpi on mahdollisimman pieni ja kaunis.

Kun luomi poistetaan laserilla tai jäädyttämällä, esteettinen tulos on yleensä erittäin hyvä.

Kirurgisesta luomen poistosta voi joskus jäädä hieman näkyvämpi arpi. Arven muodostumiseen vaikuttaa aina myös ihon yksilöllinen arpitaipumus.

Luomen poisto – hoito-ohjeet?

Ihon hoito luomen poiston jälkeen vaihtelee sen mukaan, millä menetelmällä luomi on poistettu.

• Kun luomi on poistettu kirurgisesti, hikiliikuntaa, uintia ja saunomista pitää välttää 7–14 päivän ajan. Suihkussa saa kuitenkin käydä normaalisti. Joskus kirurgisen luomen poiston jälkeen arvelle suositellaan myös tukiteippauksia tai silikonigeeliä.
• Luomen poisto laserilla on siitä helpompi, että nämä rajoitukset kestävät vain pari päivää toimenpiteen jälkeen.
• Jäädytyksen jälkeen voi yleensä jatkaa elämää heti täysin normaalisti, eikä rajoituksia tule.
• Kaikkien toimenpiteiden jälkeen iho pitää suojata hyvin auringolta muutaman viikon ajan vielä senkin jälkeen, kun se on parantunut. Parhaat keinot suojata iho ovat peittävä vaatetus ja aurinkovoide, jonka suojakerroin on 50+.
  

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ihotautien erikoislääkäri Ville Kiiski.

1. Miten polvikipu oireilee?

• Polvi voi oireilla monella tavalla. Polvi voi olla paitsi kipeä myös turvota, muljahdella, pettää alta, mennä lukkoon tai sen liike saattaa rajoittua.
• Polvikipu voi tuntua vain ajoittain, rasituksessa tai koko ajan. Polvikivut levossa ja polvikipu yöllä kertoo usein polven nivelrikosta. Tällöin kipu voi olla jatkuvaa.

2. Miksi polvi kipeytyy?

• Polvikipu johtuu usein tapaturmasta, kuten urheiluvammasta, liukastumisesta tai kompastumisesta, joiden seurauksena polvi saattaa tärähtää tai vääntyä tai siihen voi kohdistua iskuja.

Tyypillisesti polven urheiluvammoja tapahtuu kontaktilajeissa, joissa sattuu törmäyksiä. Näitä lajeja ovat muun muassa itsepuolustuslajit ja joukkuepelit, kuten jalkapallo, jääkiekko, salibandy, koripallo ja käsipallo.

• Polvikivun syy voi olla myös polven rasitusvamma. Rasitusvamma liittyy yleensä urheilun, liikunnan tai raskaan työn aiheuttamaan ylikuormitukseen ja voi tuntua pehmytkudosärsytyksenä. Polven alueelle voi ilmaantua myös rasitusmurtuma tai sen esiaste rasitusosteopatia.
• Mitä vanhempi olet, sen todennäköisemmin polvikipusi taustalla voi olla polven nivelrikko. Nivelrikossa polven nivelrustoa tuhoutuu, ja siitä seuraa polven kipua, turvotusta, liikerajoitusta ja vähitellen kehittyvä polven virheasento.

Polvinivelrikon syntymisen perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta sille altistavia tekijöitä ovat ikääntyminen, lihavuus, naissukupuoli ja polvivammat.

Nuorelle tai keski-ikäiselle voi kehittyä polvinivelrikko esimerkiksi toistuvien polvivammojen seurauksena.

• Tulehdukselliset nivelsairaudet, kuten nivelreuma, selkärankareuma ja kihti, saattavat nekin aiheuttaa polven kipeytymistä ja turvottelua.
• Harvinaisia mutta vakavia polvikivun aiheuttajia ovat polvinivelen bakteerin aiheuttama niveltulehdus ja polven alueen pahanlaatuiset pehmytkudos- ja luukasvaimet.

3. Äkillinen polvikipu ilman vammaa – mistä se johtuu?

Kun polvi kipeytyy yllättäen ilman tapaturmaa, kyseessä on yleisimmin polven nivelrikko tai polven rasitusvamma.

Ne kehittyvät pitkän ajan kuluessa, mutta eivät välttämättä anna pitkään aikaan oireita itsestään. Siksi kipu voi alkaa hyvin yllättäen kuin tyhjästä.

Tulehduksellisen nivelsairauden oireilu voi sekin alkaa äkillisesti.

4. Milloin polvikipua voi hoitaa kotona?

• Kotihoito voi riittää, jos kipu on lievää ja turvotus maltillista, polven liikerata palautuu nopeasti ja polvi tuntuu tukevalta kävellessä.
• Hoida silloin polvea kylmällä, kipugeelillä, parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä sekä levolla.
• Liikunnan pariin voit palata, kun se sujuu kivuttomasti. Pahasti kipeän ja turvonneen polven kanssa liikuntaharrastuksiin ei kannata lähteä. Silloin tarvitaan lepoa, ei rasitusta.

5. Polvikipu – milloin lääkäriin?

Jos polvi on kovin kipeä, turvonnut, pettää alta, ei kestä painoa tai ei ojennu suoraksi, kannattaa varata aika ortopedian erikoislääkäriltä.

Ortopedi tutkii polven ja arvioi sen näkyvät vauriot, turvotuksen, liikeradat, tukevuuden ja virheasennot.

Tarvittaessa polvesta otetaan röntgen- tai magneettikuva tai molemmat. Röntgenkuvasta arvioidaan luurakenteen muutokset, nivelrikon aste ja mahdolliset murtumat ja nivelen virheasennot. Magneettikuvasta nähdään polven nivelruston ja kierukoiden ja nivelsiderakenteiden mahdolliset vauriot.

Tulehduksellista nivelsairautta epäiltäessä saatetaan tarvita laboratoriotutkimuksia verestä ja nivelnesteestä.

6. Polvikipu – hoito?

Osa polvivammoista hoidetaan leikkauksella, osaan riittää muu hoito.

Murtumakirurgiaa lukuun ottamatta polvivammojen leikkaukset tehdään nykyään tähystyksellisesti, eikä isoja leikkaushaavoja tai pitkää sairaalassa oloa tarvita, vaan leikkaus suoritetaan melkein aina päiväkirurgisesti.

Polven kuntoutus alkaa heti leikkauksen jälkeen, ja siinä on apuna fysioterapeutti. Urheilun ja liikunnan pariin palaaminen onnistuu vähitellen viikkojen ja kuukausien kuluttua.

Polven rasitusvammoja hoidetaan rasitusta keventämällä. Liikunnan pariin palataan fysioterapeutin ohjaamana vähitellen.

Polven nivelrikkoon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta sen oireilua voi vähentää kehittämällä alaraajojen lihaskuntoa ja pitämällä painon kurissa.

Lisäksi oireita voidaan hoitaa kipulääkkeillä, kortisoni- ja hyaluronaattipistoksilla, fysioterapialla ja polvituella. Tarvittaessa ylimääräinen nivelneste voidaan myös poistaa polvesta.

Jos hoito ei riitä, harkitaan tekonivelleikkausta.

Tulehduksellisten nivelsairauksien hoito on keskitetty reumasairauksien erikoislääkäreille, joilla on ajantasainen tieto näiden sairauksien lääke- ja muusta hoidosta.

7. Polvikivun ehkäisy?

• Hyvä lihaskunto suojaa polvea kivuilta. Liikunta ja lihaskuntoharjoittelu voi siis ehkäistä kipuja.
• Ylipaino rasittaa polvea ja lisää polven nivelrikon riskiä ja sen oireilua. Siksi paino kannattaa pitää normaalina. 

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ortopedian, kirurgian ja traumatologian erikoislääkäri Nina Voutilainen.