1. Yksityinen sairaala keskellä Helsinkiä

Aavan sairaala sijaitsee Helsingin Kampissa keskeisellä paikalla. Sairaalamme vierestä kulkee metro ja raitiovaunu, ja Kampin linja-autoasema on vain kivenheiton päässä. Helsingin päärautatieasemalta kävelymatkaa sairaalallemme kertyy muutaman minuutin verran.

2. Kokeneet lääkärimme edustavat yli 40 eri erikoisalaa – Osallistumme myös lääketieteellisiin tutkimuksiin

Helsingin Aavan sairaalassa on tarjolla monipuolinen valikoima leikkauksia ja toimenpiteitä. Lääkärimme edustavat yli 40 eri erikoisalaa – eli osaamista on laidasta laitaan.

Saat sairaalastamme apua niin liikuntaelinvammoihin, silmäongelmiin kuin esimerkiksi rintasyövän hoitoon. Myös plastiikkakirurgia, ortopedia, tyrä– ja sappileikkaukset, suolistotähystykset, gynekologiset ja urologiset leikkaukset ja toimenpiteet sekä käsikirurgia kuuluvat valikoimaamme.

Sairaalamme osallistuu myös suomalaisiin ja kansainvälisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Olemme tällä hetkellä mukana muun muassa kansainvälisessä keliakiatutkimuksessa sekä Alzheimer-tutkimuksessa.

Potilaalle tutkimukset tarjoavat pääsyn uusimpien hoitomuotojen pariin, millä voi parhaassa tapauksessa olla merkittävä vaikutus potilaan hyvinvoinnille. Isossa kuvassa tutkimustoiminta on myös osa Aavan visiota: haluamme olla alaa uudistava terveyden ja hyvinvoinnin edelläkävijä.

Sairaalamme tekee yhteistyötä HUSin sekä Helsingin, Vantaan ja Keravan kaupunkien kanssa.

3. Sairaalamme laitteet ovat huipputeknologiaa

Asiantuntijamme pystyvät tarjoamaan sairaalamme moderneilla laitteilla laadullisesti korkeatasoista hoitoa.

Sinut voidaan esimerkiksi kuvantaa leikkauspöydällä, tai melanooma löytää varhaisessa vaiheessa koko kehon skannauksen avulla. Myös ihotautilääkäreidemme vastaanotolla käyttämät laserit edustavat huipputeknologiaa.

Erittäin tarkan tuloksen antava ja potilaalle miellyttävä ohutsuolen kapselikameratutkimus on saatavilla tällä hetkellä Suomessa yksityisellä puolella ainoastaan Aavassa.

4. Aavasta ajan saa aina ja hoitoon pääsee nopeasti

Aavassa hoitoon pääsyä ei tarvitse odotella, vaan saat ajan nopeasti.

Kun leikkauksesta on päätetty, leikkauskoordinaattorimme ottaa sinuun yhteyttä, vahvistaa leikkausajan ja käy kanssasi läpi tarvittavat esitiedot. Hän myös antaa sinulle ohjeet leikkaukseen valmistautumista ja saapumista varten.

5. Perheyrityksen lämmin ilmapiiri välittyy asiakkaille

Perheyrityksen arvot näkyvät Aavan organisaation rakenteessa. Meillä vallitsee matala hierarkia, eikä yrityksen takana ole kasvottomia sijoittajia. Se luo lääkärikeskuksiimme ja sairaalaamme lämminhenkisen ilmapiirin.

6. Leikkauspelko on meille tuttua ja osaamme lievittää sitä

Meille on tärkeää, että kokemuksesi Aavassa on mahdollisimman myönteinen. Se on toiminta-ajatuksemme ydin myös leikkausosastolla.

Yli puolet potilaistamme jännittää leikkaukseen tuloa. Jos leikkaus huolettaa, et ole yksin pelkosi kanssa.

Pelosta kannattaa kertoa hoitohenkilökunnallemme, jotta he osaavat varautua ja huojentaa huoltasi.

Ennen leikkausta tapaat kirurgin, ja nukutuksessa tehtävässä toimenpiteessä myös anestesialääkärin. Pääset esittämään mahdolliset mieltäsi painavat kysymykset heille.

Mikäli leikkauksesi tehdään puudutuksessa, sinulla on myös mahdollisuus kuunnella leikkaussalissa lempimusiikkiasi, mikäli koet sen rauhoittavan oloasi.

7. Et jää yksin – lääkäri seuraa toipumistasi

Kun heräät leikkauksen jälkeen sairaalan heräämössä, sinulle varataan heti aika jälkitarkastukseen ja mahdolliseen fysioterapiaan. Näin varmistetaan, ettet jää yksin, vaan lääkäri seuraa toipumistasi.

8. Yhteistyö vakuutusyhtiöiden kanssa

Suurella osalla suomalaisista on nykyisin sairausvakuutus. Vakuutus mahdollistaa hakeutumisen yksityiseen sairaalaan ja on monelle iso helpotus.

Aava tekee yhteistyötä kaikkien suurten suomalaisten vakuutusyhtiöiden kanssa. Meille pääsee hoitoon myös vakuutusyhtiön maksusitoumuksella.

Vakuutusasiakkaana Aavassa – lue lisää.

Lähes 60-vuotias suomalainen perheyritys – Tiesitkö tämän Aavasta?

• Aava on suomalainen perheyritys, joka perustettiin jo vuonna 1964. Olemme huolehtineet suomalaisten terveydestä yli 50 vuotta ja maksamme veromme Suomeen.
• Aava sai alkunsa, kun kolme nuorta lääkäriä aloitti yhteisvastaanoton. Nämä lääkärit olivat Jussi Aho, Eero Vaheri ja Matti Aro. Jussi Ahon vaimo Eila Aho tuli myös mukaan osakkeenomistajaksi.
• Alkujaan yrityksen nimi oli Helsingin lääkärikeskus, mutta vuonna 2012 se muutettiin Aavaksi. Nimi tulee perustajajäsenien nimien alkukirjaimista: Aho, Aho, Vaheri ja Aro.
• Nykyisin Aavan omistaa Ahon perhe, ja yhtiön hallitusta johtaa Jussin ja Eilan poika Antti Aho. Hän on näkyvästi läsnä toiminnassa, ja häneen voi törmätä Aavan käytävillä.

Asiantuntijana Aavan sairaalapalveluiden palvelujohtaja Minna Erävaara.

1. Ikä ja tapaturmat haurastuttavat rustoa

Rusto on tukikudosta, jolla kaikki ihmisen nivelet on päällystetty. Rustoa on siis niin polvissa, lantiossa, sormissa kuin varpaissa. Sen tehtävä on vaimentaa niveleen kohdistuvaa painetta ja toimia liukupintana.

Iän myötä rusto haurastuu ja siihen voi syntyä vaurio. Rustovauriot ovatkin tyypillisesti yli viisikymppisten vaiva.

Rustovaurioita voi kuitenkin syntyä myös nuorille. Tyypillisesti rusto vaurioituu, kun esimerkiksi polven tai nilkan niveleen kohdistuu voimakas vääntövamma. Jos vamman seurauksena syntyy niveleen ulottuva murtuma, on rustovaurion todennäköisyys erittäin suuri.

2. Rustovaurio saattaa saada alkunsa pienestä toistuvasta vammasta

Rustovamma voi saada alkunsa esimerkiksi pahasta kaatumisesta, jonka tähden luu murtuu tai polvi vääntyy.

Toisaalta rustovamma voi syntyä myös toistuvien pienten vääntymisten seurauksena. Ei siis ihme, että ammattiurheilijoilla on muita enemmän rustovammoja.

Esimerkiksi jalkapallossa polvi saattaa vääntyä useasti. Huono juttu on se, että rusto on kudos, joka ei kerran vahingoituttuaan enää täysin parane. Siksi toistuvat vääntymiset haurastuttavat rustoa. Kun vääntymiä tulee riittävästi, seurauksena on rustovaurio polvessa.

3. Liikkuessa tuntuva kipu voi kertoa, että rusto on vaurioitunut

Rustovaurion ensimmäinen oire on yleensä kuormitukseen liittyvä kipu. Nivel voi myös turvota, ja joskus vaurioitunutta rustoa saattaa särkeä myös levossa.

Kivun voimakkuus vaihtelee eri ihmisillä. Toisen polvea voi särkeä niin kovasti, ettei käveleminen onnistu, toinen taas ei tunne juuri lainkaan kipua, vaikka rustovaurio olisi pahakin. Kivun voimakkuus ei siis kerro, kuinka pahasta rustovauriosta on kyse.

Jos nivelen kipu ei helpota muutamassa viikossa selvästi, kannattaa käydä tutkituttamassa tilanne lääkärissä.

Varaa aika ortopedian erikoislääkäriltä – hän on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinvammojen hoitoon ja kirurgiaan.

4. Rustovaurio voi edetä nivelrikoksi

Aluksi rustovaurio saattaa olla pieni, mutta ajan kuluessa se usein pahenee. Kun rustovaurio oireilee jatkuvasti, puhutaan nivelrikosta. Nivelrikko on siis aina rustovaurio.

Nivelrikolle on tyypillistä, että oireet aaltoilevat: välillä on viikkojen tai kuukausienkin hyviä jaksoja, välillä kivut pahenevat.

Nivelrikon todennäköisyys lisääntyy iän myötä. Yli 50-vuotiailla se on nivelkivun tavallisin syy. Nivelrikko voi kuitenkin tulla myös nuorelle ihmiselle, jos rusto on vaurioitunut esimerkiksi urheiluvammojen seurauksena.

5. Röntgenkuva paljastaa nivelrikon muttei kerro oireiden asteesta

Rustovaurio diagnosoidaan kliinisen tutkimusten ja nivelen kuvantamisen kautta. Ensimmäinen kuvantamistutkimus on yleensä nivelen röntgenkuvaus. Röntgenkuvasta nähdään, jos rustovaurio on edennyt jo merkittäväksi nivelrikoksi.

Lievät rustovauriot eivät kuitenkaan näy röntgenkuvassa. Jos lääkäri epäilee, että rusto on vaurioitunut, vaikkei vaurio näy röntgenissä, nivelestä voidaan ottaa magneettikuva. Siitä näkyvät myös varhaiset rustovauriot ja muut pehmytkudosmuutokset, jotka voivat olla kivun takana.

6. Elämäntapojen muutos voi ehkäistä rustovaurion pahenemista

Rustovaurioon ei ole aina tepsivää parannuskeinoa, mutta onneksi elämäntavoilla voi merkittävästi hidastaa sen etenemistä nivelrikoksi tai nivelrikon pahenemista.

On ihmisiä, joille on jo varattu polven tekonivelleikkaus, mutta jotka ovat sitten pudottaneet painoa ja innostuneet liikunnasta. Silloin nivelrikon oireet ovat lievittyneet, eikä leikkausta olekaan tarvittu.

Jos on ylipainoa ja rustovaurio sijaitsee alaraajan nivelessä, painon pudotus onkin tärkeä hoitokeino. Kun paino putoaa, nivel kuormittuu vähemmän.

Rustovaurioiden kohdalla liike on lääke. Vaikka niveltä särkisi, niin sohvalle ei siis pidä jäädä makaamaan. Liikkuminen pitää nivelen mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Rustovauriolle hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi pyöräily, uinti ja vesijuoksu. Niissä niveleen ei kohdistu iskuja, jotka voivat pahentaa kipua.

Liikkumalla ja pitämällä painon normaalina voi myös jonkin verran ehkäistä rustovaurioiden syntyä. Nivelrikko on kuitenkin usein perinnöllinen, joten täysin sen syntyyn ei voi vaikuttaa.

7. Rustovaurion hoito: pistoksia tai leikkaus

• Rustovaurion ensimmäinen hoito on yleensä lyhyt tulehduskipulääkekuuri. Se vie kivun ja turvotuksen pois.
• Jos tulehduskipulääke ei riitä, niveleen voidaan pistää kortisonia tai hyaluronaattia. Kortisoni on tehokkain tulehduksen sammuttaja. Se poistaa kivun ja turvotuksen joksikin aikaa. Hyaluronaatti taas on kuin nivelen voiteluöljyä. Kun nivel on hyvin voideltu, se liikkuu paremmin ja kipu vähenee.
• Jos rustovaurion on aiheuttanut niveleen asti ulottuva murtuma, nivel voidaan leikata niin, että nivelpinta saadaan jälleen oikeaan asentoon. Tämä vähentää ennenaikaisen nivelrikon riskiä.
• Joskus harvoin nivelpinnan rusto voidaan korjata rustosiirteellä. Rustosiirre on ainoa rustovamman parantava hoito. Se ei kuitenkaan onnistu kaikissa tapauksissa.
• Jos rustovaurio johtuu nivelen virheasennosta, asennon korjaava toimenpide voi vähentää nivelrikon oireilua.
• Käden alueen nivelrikkoja hoidetaan jäykistämällä niveltä tai tekemällä siihen leikkaamalla lisää tilaa.
• Tekonivelleikkausta pidettiin ennen vihoviimeisenä hoitokeinona. Nykyisin tekonivelleikkauksesta on tutkittua näyttöä, joka kertoo, että se on äärettömän tehokas hoitokeino. Tekonivelleikkauksessa vaurioitunut osa nivelestä korvataan tekonivelellä. Kun leikkauksesta on toipunut, voi päästä palaamaan esimerkiksi rakkaan golf- tai tennisharrastuksen pariin, jonka on nivelrikon tähden joutunut lopettamaan.
• Kun rustovaurion kuntoutus on ajankohtaista, fysioterapia voi auttaa. Kun nivelen liikkuvuus fysioterapian seurauksena paranee, nivelrikon aiheuttama kipu lievittyy.

Asiatuntijana käsikirurgian erikoislääkäri sekä Aavan tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastuulääkäri Joakim Lindfors.

Poskiontelotulehduksen oireet – mistä tunnistan vaivan?

Äkillisen poskiontelotulehduksen oireet ovat:

• tukkoinen nenä ja räkäisyys
• paineen tunne ja mahdollinen kipu poskionteloissa
• päänsärky
• rajussa poskiontelotulehduksessa voi nousta kuume ja kipu olla kova

Pitkittynyt poskiontelotulehdus eroaa äkillisestä siinä, että sen oireet ovat lievemmät.

Pitkittyneen poskiontelotulehduksen oireita ovat:

• pitkittynyt nenän tukkoisuus ja lisääntynyt limaisuus
• limaa tuntuu valuvan kurkkuun
• pitkittyneeseen poskiontelotulehdukseen liittyy harvemmin kipuilua

Mikä on sivuontelotulehdus eli sinuiitti?

Poskiontelo on itse asiassa vain yksi nenän sivuonteloista. Niitä on yhteensä neljä kummallakin puolella nenää: poskiontelot, otsaontelot, seulalokerot ja kitaluun ontelot.

Poskiontelot tulehtuvat yleisimmin. Jos poskiontelotulehdus pitkittyy tai on raju, muutkin sivuontelot voivat tulehtua. Tällöin käytetään poskiontelotulehduksen sijaan nimikettä useamman nenän sivuontelon tulehdus.

Mistä poskiontelotulehdus johtuu?

Poskiontelotulehdus alkaa useimmiten flunssasta. Se syntyy, kun nenän limakalvot ja nenän ja poskionteloiden välissä sijaitsevien ”ilmastointikanavien” limakalvot tulehtuvat. Vähitellen tulehdus leviää poskionteloiden limakalvoille.

Keski-iän ylittäneillä sivuontelotulehduksen syyksi voi paljastua myös hammasjuuritulehdus. Silloin oireet ovat usein toispuoleisia, suussa voi maistua pahalta ja myös nenässä tuntua ikävä tuoksu.

Pitkittynyt poskiontelotulehdus – mistä se johtuu?

Poskiontelotulehdus saattaa pitkittyä ensinnäkin sen takia, että sitä luullaan vain pitkittyneeksi flunssaksi, eikä sitä siksi hoideta. Tavallinen flunssa paranee kuitenkin yleensä noin viikossa.

Jos oireesi jatkuvat yli kaksi viikkoa, niiden syy on syytä selvittää.

Pitkittyneen poskiontelotulehduksen taustalla on myös usein poskiontelotulehdukselle altistavia tekijöitä. Poskiontelotulehdukselle altistavat:

• toistuvat flunssat, joiden välissä ylähengitystiet eivät ehdi kunnolla parantua
• allergiat ja astma
• nenän rakenne: ahtautuneet sivuonteloiden ilmastointikanavat ja muut poikkeavat rakenteet nenässä
• nenäpolyyppi
• sisäilmaongelmat

Voiko poskiontelotulehdus parantua itsestään?

Kyllä voi. Moni ei edes huomaa sairastavansa lievää poskiontelotulehdusta, vaan ajattelee, että kyseessä on pelkkä pitkittynyt flunssa.

Hoitamaton poskiontelotulehdus voi kuitenkin myös kroonistua ja aiheuttaa jatkuvaa tukkoisuutta, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä. Yleiskuntokin saattaa huonontua, jos tulehdus jatkuu pitkään.

Näistä oireista ei kannata kärsiä turhaan.

Poskiontelotulehdus – milloin lääkäriin?

Lääkärille kannattaa varata aika, jos:

• poskiontelotulehduksen oireet ovat rajut ja sinulla on kuumetta ja kipua
• poskiontelotulehdus ei mene ohi parissa viikossa, flunssaoireet jatkuvat tai poskiontelotulehdukset toistuvat usein varaa aika korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriltä.

Miten poskiontelotulehdus todetaan?

Korvalääkäri toteaa poskiontelotulehduksen oireiden ja limakalvomuutosten perusteella.

Tarvittaessa tehdään kuvantamistutkimus eli kartiokeilakuvaus. Näin voidaan varmistaa diagnoosi epäselvissä tapauksissa tai jos oireet edellyttävät sitä. Kartiokeilakuvaus antaa yksityiskohtaista tietoa sivuonteloiden ja ilmastointikanavien tulehdustilasta.

Poskiontelotulehduksen hoito?

• Poskiontelotulehdusta hoidetaan ensisijaisesti limakalvon turvotusta ja tulehdusta rauhoittavalla lääkityksellä. Näitä lääkkeitä ovat kortisoninenäsuihke ja limakalvoja supistavat eli nenää avaavat lääkkeet, jotka helpottavat oloa.
• Jos poskiontelotulehdus on paha, voidaan määrätä myös antibioottikuuri.

Punktio – sattuuko se?

Jos poskiontelot ovat pahasti tukossa, niin poskiontelopunktio helpottaa oireita. Moni kammoaa toimenpidettä, mutta turhaan.

Ennen poskiontelopunktiota nenän seinämä poskiontelon ja nenän välissä puudutetaan, joten punktio ei ole kivulias. Yleensä potilaat lähtevät hymyillen ja hämmästelevät, miten helppo toimenpide se olikaan.

Poskionteloleikkaus – milloin se kannattaa tehdä?

Aikuisten poskionteloita ei yleensä juuri koskaan leikata silloin, kun poskiontelotulehdus on akuutissa vaiheessa.

Poskionteloleikkaus voidaan tehdä, jos:

• poskiontelotulehdus kestää yli kolme kuukautta
• lähes jokainen flunssa äityy poskiontelotulehdukseksi, poskiontelotulehduksia on vuodessa vähintään kolme tai neljä, niistä seuraa toistuvia antibioottikuureja ja usein useamman viikon sairausloma.

Poskionteloleikkaus tehdään paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Menetelmiä on kaksi:

• Nykyisin poskiontelot hoidetaan usein pallolaajennuksella. Se on verisuonikirurgiasta lainattu menetelmä, jossa nenän sivuonteloiden tukkeutuviin ilmastointikanaviin asetetaan nesteellä täytetty pallo, joka paineistetaan. Kun pallo laajenee, samalla laajenee myös ahdas kanava. Tämä menetelmä säästää nenän luonnolliset rakenteet.
• Toinen leikkausmenetelmä on FESS eli nenän sivuonteloiden tähystysleikkaus. Siinä ilmastointikanavaa laajennetaan leikkaamalla rakenteita pois sen ympäriltä.

Kuinka pitkä sairausloma poskiontelotulehduksesta tulee?

• Jos poskiontelotulehdus on äkillinen ja raju, keho tarvitsee lepoa parantuakseen. Tällöin sairauslomaa tulee noin kolme päivää.
• Pallolaajennusleikkauksesta sairauslomaa saa 4–7 päivää riippuen siitä, kuinka monta kanavaa on laajennettu.
• FESS-leikkauksesta toipuminen on hitaampaa. Siitä seuraa 7–10 päivän sairausloma.
  

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Marianne Hovi

Luomitarkastus – milloin luomi on hyvä tarkistaa?

Jokaisen aikuisen olisi hyvä käydä luomitarkastuksessa. Siinä ihotautien erikoislääkäri tarkistaa koko ihon päästä jalkapohjiin.

Koko ihon tutkiminen on tärkeää, sillä pahanlaatuista luomea ei välttämättä itse huomaa. Sellainen voi piileskellä vaikkapa korvien takana, varpaiden välissä tai kainalossa.

Erityisen tärkeä luomitarkastus on silloin, jos:

• luomia on paljon eli yli sata
• yli 5–6 millimetrin kokoisia luomia on runsaasti
• sinulta on aiemmin poistettu poikkeavia luomia
• lähisuvussasi on ihosyöpää
• olet altistunut elämässäsi paljon auringolle
• ihosi on palanut useasti etenkin lapsena ja nuorena
• käytössäsi on immuunipuolustuksen toimintaa laskeva lääkitys, jollaisella hoidetaan esimerkiksi tulehduksellisia suolistosairauksia tai reumatauteja

Luomitarkastukseen kannattaa toki varata aika myös silloin, jos haluat poistattaa luomen. Näin ihotautilääkäri voi tutkia luomen ennakkoon ja päättää, miten se kannattaa poistaa. Samalla tulee tutkittua ihon muutkin muutokset. Moni melanooma on löytynyt näin sivulöydöksenä.

Miksi luomitarkastus kannattaa?

• Luomitarkastuksen tärkein tarkoitus on vaarallisimman ihosyövän eli melanooman mahdollisimman varhainen tunnistaminen. Mitä aiemmin melanooma löydetään, sen paremmin se voidaan hoitaa.
• Luomitarkastuksessa iho tarkastetaan myös muiden ihosyöpien eli tyvisolusyövän ja okasolusyövän sekä okasolusyövän esiasteiden eli aurinkokeratoosien varalta. Niiden riski kasvaa keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla ihmisillä. Tyvisolusyöpä on valtavan yleinen: se on valkoihoisten ihmisten yleisin pahanlaatuinen kasvain.
• Tyvisolusyöpä ja oksasolusyöpä eivät itse asiassa kehity luomiin, mutta ne voivat näyttää luomilta. Itse niitä on vaikea erottaa tavallisista luomista.

Epäilyttävä luomi – eli millainen luomi kannattaa poistaa?

• Varmin tapa saada selville, onko luomi epäilyttävä, on varata aika ihotautien erikoislääkärin tekemään luomitarkastukseen. Jos lääkäri epäilee, että luomi on poikkeava, se poistetaan.
• Pahanlaatuista luomea on usein vaikea itse huomata. Jos luomi on kuin ”ruma ankanpoikanen”, eikä sovi muiden luomien joukkoon, sitä kannattaa aina tulla näyttämään ihotautilääkärille. Pahanlaatuinen luomi voi olla erivärinen kuin muut, epäsymmetrinen tai se saattaa kasvaa nopeasti.
• Myös hyvänlaatuinen luomi kannattaa poistaa, jos se aiheuttaa vaivaa, hankautuu tai rikkoutuu. Niin se ei häiritse elämääsi.
• Luomia poistetaan paljon myös esteettisistä syistä. Jos luomi on näkyvällä paikalla tai häiritsee sinua muuten, älä turhaan kärsi, sillä useimmiten luomi voidaan poistaa.

Miten luomen poisto tapahtuu?

Luomenpoistomenetelmiä on kolme: kirurginen luomen poisto, luomen poisto laserilla ja luomen poisto jäädyttämällä. Luomenpoistomenetelmä valitaan luomen mukaan.

• Jos ihotautilääkäri epäilee, että luomi on poikkeava, se poistetaan aina kirurgisesti ja lähetetään sen jälkeen patologille analysoitavaksi. Kirurginen luomenpoisto on hieman hitaampaa kuin luomen poisto laserilla, sillä sen jälkeen haava ommellaan kiinni. Mahdollisesti pahanlaatuisia luomia ei kuitenkaan koskaan poisteta laserilla, sillä laser tuhoaa luomen, eikä sitä silloin voida tutkia.
• Hyvänlaatuiset koholuomet poistetaan joskus laserilla sen tähden, että esteettinen lopputulos on usein parempi. Laser polttaa luomen pois.
• Ikääntymiseen liittyviä rasvaluomia poistetaan muun muassa jäädyttämällä. Luomi tippuu pois 1–2 viikon kuluessa.

Sattuuko luomen poisto?

Iho puudutetaan paikallisesti ennen kuin luomi poistetaan kirurgisesti tai laserilla. Puudute vaikuttaa sekunneissa.

Jäädytystä varten ihoa ei yleensä puuduteta. Jäädytys voi tuntua pienenä nipistelynä.

Luomen poisto on hyvin yleinen ja yleensä nopea juttu, eikä toimenpidettä kannata jännittää. Jos sinua kuitenkin pelottaa, kerro ihmeessä lääkärillemme etukäteen.

Jääkö luomen poistosta arpi?

Aina, kun ihoa leikataan, syntyy pieni arpi. Ihotautilääkäri pyrkii kuitenkin suunnittelemaan luomen poiston niin, että luomen poiston arpi on mahdollisimman pieni ja kaunis.

Kun luomi poistetaan laserilla tai jäädyttämällä, esteettinen tulos on yleensä erittäin hyvä.

Kirurgisesta luomen poistosta voi joskus jäädä hieman näkyvämpi arpi. Arven muodostumiseen vaikuttaa aina myös ihon yksilöllinen arpitaipumus.

Luomen poisto – hoito-ohjeet?

Ihon hoito luomen poiston jälkeen vaihtelee sen mukaan, millä menetelmällä luomi on poistettu.

• Kun luomi on poistettu kirurgisesti, hikiliikuntaa, uintia ja saunomista pitää välttää 7–14 päivän ajan. Suihkussa saa kuitenkin käydä normaalisti. Joskus kirurgisen luomen poiston jälkeen arvelle suositellaan myös tukiteippauksia tai silikonigeeliä.
• Luomen poisto laserilla on siitä helpompi, että nämä rajoitukset kestävät vain pari päivää toimenpiteen jälkeen.
• Jäädytyksen jälkeen voi yleensä jatkaa elämää heti täysin normaalisti, eikä rajoituksia tule.
• Kaikkien toimenpiteiden jälkeen iho pitää suojata hyvin auringolta muutaman viikon ajan vielä senkin jälkeen, kun se on parantunut. Parhaat keinot suojata iho ovat peittävä vaatetus ja aurinkovoide, jonka suojakerroin on 50+.
  

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ihotautien erikoislääkäri Ville Kiiski.

1. Miten polvikipu oireilee?

• Polvi voi oireilla monella tavalla. Polvi voi olla paitsi kipeä myös turvota, muljahdella, pettää alta, mennä lukkoon tai sen liike saattaa rajoittua.
• Polvikipu voi tuntua vain ajoittain, rasituksessa tai koko ajan. Polvikivut levossa ja polvikipu yöllä kertoo usein polven nivelrikosta. Tällöin kipu voi olla jatkuvaa.

2. Miksi polvi kipeytyy?

• Polvikipu johtuu usein tapaturmasta, kuten urheiluvammasta, liukastumisesta tai kompastumisesta, joiden seurauksena polvi saattaa tärähtää tai vääntyä tai siihen voi kohdistua iskuja.

Tyypillisesti polven urheiluvammoja tapahtuu kontaktilajeissa, joissa sattuu törmäyksiä. Näitä lajeja ovat muun muassa itsepuolustuslajit ja joukkuepelit, kuten jalkapallo, jääkiekko, salibandy, koripallo ja käsipallo.

• Polvikivun syy voi olla myös polven rasitusvamma. Rasitusvamma liittyy yleensä urheilun, liikunnan tai raskaan työn aiheuttamaan ylikuormitukseen ja voi tuntua pehmytkudosärsytyksenä. Polven alueelle voi ilmaantua myös rasitusmurtuma tai sen esiaste rasitusosteopatia.
• Mitä vanhempi olet, sen todennäköisemmin polvikipusi taustalla voi olla polven nivelrikko. Nivelrikossa polven nivelrustoa tuhoutuu, ja siitä seuraa polven kipua, turvotusta, liikerajoitusta ja vähitellen kehittyvä polven virheasento.

Polvinivelrikon syntymisen perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta sille altistavia tekijöitä ovat ikääntyminen, lihavuus, naissukupuoli ja polvivammat.

Nuorelle tai keski-ikäiselle voi kehittyä polvinivelrikko esimerkiksi toistuvien polvivammojen seurauksena.

• Tulehdukselliset nivelsairaudet, kuten nivelreuma, selkärankareuma ja kihti, saattavat nekin aiheuttaa polven kipeytymistä ja turvottelua.
• Harvinaisia mutta vakavia polvikivun aiheuttajia ovat polvinivelen bakteerin aiheuttama niveltulehdus ja polven alueen pahanlaatuiset pehmytkudos- ja luukasvaimet.

3. Äkillinen polvikipu ilman vammaa – mistä se johtuu?

Kun polvi kipeytyy yllättäen ilman tapaturmaa, kyseessä on yleisimmin polven nivelrikko tai polven rasitusvamma.

Ne kehittyvät pitkän ajan kuluessa, mutta eivät välttämättä anna pitkään aikaan oireita itsestään. Siksi kipu voi alkaa hyvin yllättäen kuin tyhjästä.

Tulehduksellisen nivelsairauden oireilu voi sekin alkaa äkillisesti.

4. Milloin polvikipua voi hoitaa kotona?

• Kotihoito voi riittää, jos kipu on lievää ja turvotus maltillista, polven liikerata palautuu nopeasti ja polvi tuntuu tukevalta kävellessä.
• Hoida silloin polvea kylmällä, kipugeelillä, parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä sekä levolla.
• Liikunnan pariin voit palata, kun se sujuu kivuttomasti. Pahasti kipeän ja turvonneen polven kanssa liikuntaharrastuksiin ei kannata lähteä. Silloin tarvitaan lepoa, ei rasitusta.

5. Polvikipu – milloin lääkäriin?

Jos polvi on kovin kipeä, turvonnut, pettää alta, ei kestä painoa tai ei ojennu suoraksi, kannattaa varata aika ortopedian erikoislääkäriltä.

Ortopedi tutkii polven ja arvioi sen näkyvät vauriot, turvotuksen, liikeradat, tukevuuden ja virheasennot.

Tarvittaessa polvesta otetaan röntgen- tai magneettikuva tai molemmat. Röntgenkuvasta arvioidaan luurakenteen muutokset, nivelrikon aste ja mahdolliset murtumat ja nivelen virheasennot. Magneettikuvasta nähdään polven nivelruston ja kierukoiden ja nivelsiderakenteiden mahdolliset vauriot.

Tulehduksellista nivelsairautta epäiltäessä saatetaan tarvita laboratoriotutkimuksia verestä ja nivelnesteestä.

6. Polvikipu – hoito?

Osa polvivammoista hoidetaan leikkauksella, osaan riittää muu hoito.

Murtumakirurgiaa lukuun ottamatta polvivammojen leikkaukset tehdään nykyään tähystyksellisesti, eikä isoja leikkaushaavoja tai pitkää sairaalassa oloa tarvita, vaan leikkaus suoritetaan melkein aina päiväkirurgisesti.

Polven kuntoutus alkaa heti leikkauksen jälkeen, ja siinä on apuna fysioterapeutti. Urheilun ja liikunnan pariin palaaminen onnistuu vähitellen viikkojen ja kuukausien kuluttua.

Polven rasitusvammoja hoidetaan rasitusta keventämällä. Liikunnan pariin palataan fysioterapeutin ohjaamana vähitellen.

Polven nivelrikkoon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta sen oireilua voi vähentää kehittämällä alaraajojen lihaskuntoa ja pitämällä painon kurissa.

Lisäksi oireita voidaan hoitaa kipulääkkeillä, kortisoni- ja hyaluronaattipistoksilla, fysioterapialla ja polvituella. Tarvittaessa ylimääräinen nivelneste voidaan myös poistaa polvesta.

Jos hoito ei riitä, harkitaan tekonivelleikkausta.

Tulehduksellisten nivelsairauksien hoito on keskitetty reumasairauksien erikoislääkäreille, joilla on ajantasainen tieto näiden sairauksien lääke- ja muusta hoidosta.

7. Polvikivun ehkäisy?

• Hyvä lihaskunto suojaa polvea kivuilta. Liikunta ja lihaskuntoharjoittelu voi siis ehkäistä kipuja.
• Ylipaino rasittaa polvea ja lisää polven nivelrikon riskiä ja sen oireilua. Siksi paino kannattaa pitää normaalina. 

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ortopedian, kirurgian ja traumatologian erikoislääkäri Nina Voutilainen.

Ahdistus – mistä sen tunnistaa?

Ahdistus on yleinen tunne, ja lähes jokainen kokee sitä joskus elämässään. Yleensä se liittyy pelkoon. Ahdistus voi olla ohimenevä, hetkellinen tunne. Toisinaan se voi kestää päiviä, viikkoja tai kuukausia.

• Ahdistusta voi aiheuttaa selkeä uhka – yhtä lailla vastaan kävelevä karhu kuin työpaikan yt:t.
• Se voi myös kohdistua tiettyyn tilanteeseen, kuten korkeisiin tai ahtaisiin paikkoihin tai sosiaaliseen kanssakäymiseen.
• Usein pelon kohde on kuitenkin tiedostamaton. Silloin ihminen ennakoi vaaraa, muttei oikein tiedä, mistä pelko johtuu.
• Jos ahdistus on jatkuva seuralainen, se alkaa usein laskea elämänlaatua ja toimintakykyä. Tällöin kyseessä on ahdistuneisuushäiriö, johon kannattaa hakea apua.

Ahdistuksen oireet?

Ahdistus aiheuttaa monenlaista haittaa. Siitä voi seurata:

• keskittymisvaikeuksia
• unihäiriöitä
• jatkuvaa huolta
• levottomuutta sekä vaikeuksia rauhoittua tai olla aloillaan
• pelon, kauhun tai paniikin tunteita
• lamautuminen ahdistavassa tilanteessa
• pakko-oireita

Ahdistus voi tuntua myös fyysisinä oireina, kuten:

• puristavana tunteena rinnalla
• sydämen tykytyksenä
• hikoiluna
• pahoinvointina ja vatsavaivoina
• tukehtumisen tunteena
• hengenahdistuksena

Ahdistus saattaa ottaa vallan mielestä ja estää ajattelemasta järkevästi ja toimimasta normaalisti. Se voi saada välttelemään ahdistavia tilanteita ja näin rajoittaa elämää.

Jos ahdistus jatkuu pitkään ja aiheuttaa myös unihäiriöitä, mieli saattaa alkaa vähitellen masentua. Siksi on tärkeää, ettei ahdistuksen kanssa jää taistelemaan yksin. Apua on tarjolla.

Ahdistuskohtaus – mikä se on?

Joskus ahdistuskohtaus iskee yllättäen ja äkillisesti. Silloin puhutaan paniikkikohtauksesta. Ahdistuskohtauksen merkkejä ovat:

• epämiellyttävä ja pelottava tunne, joka syntyy muutamassa minuutissa ennakoimattomasti tilanteissa, joihin ei yleensä liity pelkoa tai huolta 
• voimakkaat fyysiset oireet, kuten sydämen tykyttely, hengenahdistus, pahoinvointi, hikoilu, tukehtumisen tunne, pyörryttävä olo ja kuoleman pelko

Ahdistuskohtauksen iskiessä on hyvä rauhoitella itseään esimerkiksi keskittymällä tasapainoiseen ja rauhalliseen hengitykseen sekä ympäristön yksityiskohtiin, kuten näyteikkunan sisältöön, kännykän viestiin tai valokuvaan.

Ahdistus – syyt?

Pitkittynyt ahdistus ei yleensä johdu vain yhdestä asiasta, vaan usein taustalla on monen tekijän summa.

• Kuormittava elämäntilanne voi olla ahdistuksen taustalla. Tällainen voi olla vaikkapa iso elämänmuutos, työ- tai opiskelupaineet, stressi tai esimerkiksi koronapandemia ja sen aiheuttama eristyneisyys.
• Geneettisillä tekijöillä on osansa paletissa. Ne selittävät ahdistuneisuushäiriöiden sairastumisriskistä 30–60 prosenttia. Jos suvussa on ahdistuneisuushäiriötä, siitä ei kuitenkaan kannata huolestua: geenit yksin eivät sairastuta.
• Kasvuympäristö ja elämänkokemukset vaikuttavat nekin ahdistuksen syntyyn. Jos kotona on ollut murheen tai huolen sävyttämä ilmapiiri, on joutunut koulukiusatuksi tai muuten kaltoinkohdelluksi, saattaa ahdistua helpommin kuin jos on kasvanut vakaassa ja turvallisessa ympäristössä.
• Päihteiden käyttö ja tupakointi voivat suurentaa ahdistuneisuushäiriön riskiä.  Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivistä 20–40 prosentilla on elinaikanaan samanaikainen päihdeongelma. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä 30–40 prosenttia tupakoi päivittäin.
• Fyysiset sairaudet, kuten sydän- ja verenkiertoelimistön häiriöt, syöpä, Parkinsonin tauti ja keuhkoahtaumatauti voivat altistaa ahdistukselle ja ahdistuneisuushäiriölle.
• Myös raskaus ja synnytys nostavat ahdistuneisuusoireilun riskiä.

Ahdistaa – milloin lääkäriin?

Ahdistukseen on hyvä hakea apua matalalla kynnyksellä. Jos ahdistuneisuus heikentää omaa hyvinvointia ja toimintakykyä, kannattaa viimeistään hakeutua avun pariin. Ahdistuneisuushäiriöstä voi parantua, eikä sen pidä antaa viedä iloa elämästä.

• Ensimmäinen aika kannattaa usein varata yleislääkärille tai työterveyslääkärille. Hän kartoittaa myös mahdolliset fyysiset tekijät ahdistuksen taustalla. Sen jälkeen he ohjaavat tarpeen mukaan psykologille tai psykiatrian erikoislääkärille.
• Voit varata ajan suoraan myös psykologille tai psykiatrian erikoislääkärille.

Ahdistuksen hoito?

Ahdistuksen hoidossa yhdistetään erilaisia hoitomuotoja sen mukaan, millaisia oireita ja ongelmia se aiheuttaa.

• Itsehoito, eli hyvät elämäntavat, päihteettömyys ja mielenhallintakeinojen opettelu, ovat tärkeä osa hoitoa. Ne auttavat suitsimaan ahdistusta.
• Erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot, kuten psykoedukaatio eli koulutuksellinen terapia, lyhytterapia, ryhmäterapia, psykoterapia ja nettiterapia auttavat käsittelemään ahdistusta. Terapiassa voidaan työstää ahdistuksen taustoja ja opetella mielen joustavuutta sekä uusia ajattelumalleja, joiden avulla ahdistus helpottaa. 
• Lääkehoidolla voidaan myös tehokkaasti hoitaa ahdistushäiriöitä. Lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti masennuslääkkeitä. Ahdistuksen alkuvaiheessa apua voi saada myös rauhoittavista lääkkeistä. Niitä määrätään kuitenkin vain lyhyeksi ajaksi, sillä ne saattavat aiheuttaa riippuvuutta. Usein lääkehoito yhdistetään muuhun hoitoon.

Ahdistuneisuus vaivaa – millaiset elämäntavat voisivat auttaa?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus: kun keho voi huonosti, se saattaa vaikuttaa mieleen ja toisinpäin. Siksi ahdistusta hoidetaan monin eri keinoin, myös hyvillä elämäntavoilla.

• Puhuminen auttaa aina. Puhua voi ammattilaiselle, ystävälle tai puolisolle, riippuen siitä, millainen oma tilanne on.
• Stressiä on hyvä suitsia, mikäli mahdollista. Siinä voivat auttaa esimerkiksi hengitysharjoitukset, metsäkävelyt tai netistä löytyvät rentoutusharjoitukset. On hyvä myös miettiä, vaatiiko itseltään liikoja töissä tai elämässä yleensä ja aiheuttaako se stressiä. Itseään voi opettaa armollisemmaksi.
• Uni auttaa jaksamaan ja liian vähäiset unet kuormittavat. Nukkumisesta ei kannata tinkiä, ja uniongelmiin on hyvä hakea apua.
• Liikunta auttaa purkamaan niin stressiä kuin ahdistusta. Liikkumattomuus suurentaa monien sairauksien riskiä ja saattaa lisätä myös ahdistusta.
• Päihteitä kannattaa välttää, sillä ne ovat ahdistuksen riskitekijä.
• Painon pitäminen kurissa on hyvä teko niin kehoa kuin mieltä kohtaan. Ylipaino altistaa kansansairauksille ja saattaa viedä voimia. Silloin ei aina jaksa liikkua eikä pitää itsestään huolta, ja ahdistuskin voi syntyä helpommin.
• Monipuolinen ravinto auttaa pysymään terveenä ja ehkäisee myös sairauksia, jotka voivat vaikuttaa ahdistukseen. On tärkeää syödä oikeassa suhteessa kulutukseensa nähden: liian runsas ja liian vähäinen syöminen ovat kumpikin haitallisia kehon ja mielen hyvinvoinnille.

Miten ahdistunutta läheistä voi auttaa?

Jos läheinen vaikuttaa ahdistuneelta, on tärkeää kysyä hänen vointiaan ja tukea, kuunnella tai ohjata avun pariin.

Häntä voi myös pyytää mukaan vaikkapa kävelylle tai kahville sekä kuulostella hienotunteisesti ja varovaisesti, mikä hänen tilanteensa on.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan psykiatrian erikoislääkäri, vastuupsykiatri ja psykoterapeutti Tarja Seuri.

Stressivatsa – mitä sillä tarkoitetaan?

Stressivatsa on toiminnallinen vatsavaiva, joka aiheutuu stressistä.

Se on yksi ärtyvän suolen oireyhtymän alatyyppi, eikä ole sairaus. Stressivatsasta kärsivän suolisto on siis terve.

Ärtyvä suoli vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista. Toisilla sen aiheuttavat tietyt ruoat, toisilla stressi.

Miten stressi vaikuttaa suoliston toimintaan?

• Stressi vaikuttaa autonomiseen hermostoon, eli hermostoon, johon ei voi tahdolla vaikuttaa.  Autonominen hermosto säätelee mahan ja suoliston toimintaa. Kun ihminen on stressaantunut, paksusuoli supistelee tavallista enemmän.

Paksusuolen supistelun tarkoitus on viedä ulostetta ja suolikaasuja eteenpäin suolen sisällä. Kun suoli kouristelee normaalia vilkkaammin, seurauksena on vatsavaivoja.

• Stressi myös herkistää kehon tuntemuksille. Stressaantunut aistii siis suoliston ja vatsan liikkeet rentoutunutta ihmistä paremmin. Siksi suolen supistelu tuntuu ikävämmältä stressin kourissa kuin mukavassa mielentilassa.

Miksi stressivatsa vaivaa etenkin naisia?

Totta, stressivatsasta kärsivät useimmiten nuoret naiset. Yksi syy voi olla se, että naisen suolen anatomia on monimutkaisempi kuin miehellä.

Onneksi stressivatsa usein asettuu iän myötä – ehkä osin siksi, että vanhetessa ihminen monesti rauhoittuu ja stressi vähenee.

Stressivatsan oireet?

Stressivatsalle on tyypillistä, että suolen toiminta vaihtelee. Välillä on ripulia, toisinaan ummetusta ja toisinaan vatsa voi hyvin.

Stressivatsan oireita ovat:

• turvotus
• vatsan möyrinä ja kurina
• löysävatsaisuus
• ripuli
• äkillinen ulostamisentarve
• ummetus
• vatsakipukohtaukset, joiden paikka vaihtelee, eli kipu voi tuntua ympäri vatsaa, ylävatsalla, alavatsalla tai kyljissä

Mikä auttaa stressivatsaan?

• Stressivatsan tunnistaminen on kaiken a ja o. Monia auttaa jo se, että ymmärtää, mistä vatsavaivoissa on kyse.
• Uniongelmat ja vuorotyö pahentavat oireita, sillä suolisto rauhoittuu syvän unen aikana. Siksi unesta kannattaa huolehtia ja unihäiriöt hoitaa – näin stressivatsakin saattaa helpottaa.
• Liikunta vähentää stressivatsan oireilua, eivätkä vatsaongelmat yleensä vaivaa liikkuessa. On siis hyvä idea nousta ylös ja lähteä liikkeelle.
• Liikkeen vastapainoksi tarvitaan rentoutumista. Kun mieli rauhoittuu, suolistokin asettuu. Metsässä kävely, mindfulness-harjoitukset tai rauhallinen jooga voi helpottaa oloa.
• Säännöllinen ja rauhallinen ruokailu taltuttaa sekin oireita. Pidä kiinni ruoka-ajoista ja syö hitaasti.
• FODMAP-ruokavaliossa lautaselta karsitaan sellaisia hiilihydraatteja, jotka lisäävät kaasua suolistossa. Näitä ovat esimerkiksi ruis, vehnä ja palkokasvit. Jos olet siis syönyt päivässä kuusi palaa ruisleipää, kokeile vähentää määrä kahteen. Jo se voi riittää taltuttamaan pahimmat oireet. Kovin tiukalle FODMAP-dieetille ei kannata omin päin ryhtyä. Silloin ravintoaineista saattaa tulla pulaa ja elämästä tarpeettoman hankalaa.
• Muista myös, että terveellinen, paljon kasviksia ja kuituja sisältävä ruokavalio lisää kaasunmuodostusta ja turvotusta. Se on täysin normaalia ja kuuluu asiaan. Vatsan ajoittainen turpoaminen ja ilmavaivat kuuluvat siis elämään, ja se kannattaa hyväksyä.

Stressivatsa – milloin lääkäriin?

Lääkäriin kannattaa aina tulla, jos oma vointi mietityttää!

Varaa aika gastroenterologian erikoislääkäriltä. Hän on erikoistunut suolisto- ja vatsavaivojen hoitamiseen.

Varaa aina aika lääkäriltä, jos:

• vatsavaivat ovat alkaneet äkillisesti ja olet yli 50-vuotias.
• ulosteessasi on verta.
• laihdut tahtomattasi.
• kärsit jatkuvasta ripulista.
• sinulla on muita oireita, kuten lämpöä.

Tällöin kyseessä voi olla jokin hoitoa vaativa sairaus.

Miten stressivatsa tutkitaan?

Nuorilla ihmisillä tutkimukseksi riittää usein ulostenäyte ja muutama verikoe, joilla suljetaan pois sairaudet ja yliherkkyydet, kuten keliakia, tulehdukselliset suolistosairaudet, laktoosi-intoleranssi, suolistoinfektiot ja parasiitit sekä kilpirauhasongelmat.

Jos ikää on yli 50 vuotta tai on hälytysoireita, voidaan tehdä paksusuolen tähystys.

Stressivatsan hoito?

• Stressivatsan pääasiallinen hoito ovat säännölliset elämäntavat: uni, liikunta ja ravinto. Jos elämäntavat eivät auta, myös lääkehoitoja on.
• Mikäli jännittävä tilanne saa vatsan pahasti kuralle, apu saattaa löytyä loperamidista. Se hidastaa suolen toimintaa hetkellisesti.
• Stressivatsaa voidaan hoitaa myös keskushermostoa rauhoittavilla lääkkeillä. Niiden haittapuoli on, että ne rauhoittavat suoliston lisäksi yleensä muutenkin.
• Apu saattaa löytyä myös psykoterapiasta, jonka avulla voi oppia hallitsemaan stressiä paremmin.

Stressivatsa – pitääkö siitä olla huolissaan?

Stressivatsa ei ole vaarallinen terveydelle, joten siitä ei kannata huolestua.

Usein stressivatsan suurin haitta on se, että moni kaventaa ruokavaliotaan sen tähden liikaa ja jää näin paitsi tärkeistä ravintoaineista – tai rajoittaa elämäänsä turhaan.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan vastaava gastroenterologian erikoislääkäri Jari Koskenpato.

Uniapnean oireet?

Vaikka uniapnea aiheuttaa monenlaisia oireita, niin moni uniapneasta kärsivä ei tiedä sairastavansa sitä. Väsymykseen voi tottua, eikä unenaikaisia hengityskatkoksia tai kuorsausta välttämättä edes huomaa itse. On myös hyvä tietää, että saatat sairastaa uniapneaa, vaikket kuorsaisi.

Saatat kärsiä uniapneasta, jos:

• torkahtelet päivisin ja kamppailet jatkuvasti väsymystä vastaan 
• olosi on usein vetämätön 
• heräilet öisin ja yöunesi on katkonaista tai levotonta tai havahdut hereille aamuyöstä 
• hikoilet voimakkaasti öisin
• kärsit lisääntyneestä virtsaamistarpeesta öisin

• kuorsaat
• olet usein alavireinen tai ärtynyt
• päätäsi särkee aamuisin
• seksuaalinen halukkuutesi on vähentynyt tai kärsit impotenssista

Lääkäriin kannattaa varata aika, jos olet usein väsynyt tai sinulla on muita uniapnean oireita. Voit varata ajan ensin omalle hoitavalle lääkärillesi. Saat häneltä lähetteen uniapneatutkimukseen.

Lääkärikeskus Aavassa on myös moniammatillinen unitiimi, johon kuuluu lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Mitä uniapneassa tapahtuu?

• Uniapnea tarkoittaa, että hengitys heikkenee unen aikana. Siitä seuraa oireita päiväsaikaan.
• Yleisin uniapnean muoto on obstruktiivinen eli ahtauttava uniapnea. Silloin hengitystiet painuvat unen aikana kasaan, eikä ilma pääse kulkemaan normaalisti. Hengitys heikkenee sen tähden.
• Harvinaisempi uniapnean muoto on keskushermostoperäinen uniapnea. Silloin aivojen hengityskeskuksen toiminta häiriintyy, vaikka hengitystiet ovat auki.
• Uniapnea voi olla asentoriippuvainen. Tällöin hengityskatkoksia tulee yleensä selällä nukkuessa.
• Kun hengitys heikkenee hetkeksi, veren happipitoisuus laskee. Silloin aivot antavat käskyn havahtua ja uni voi muuttua pinnalliseksi tai ihminen saattaa herätä kokonaan.

Miten uniapnea todetaan?

Uniapnea todetaan yleensä yöpolygrafiatutkimuksella. Se tehdään, kun nukut, ja siinä mitataan kuorsausääntä, ilmavirtausta, veren happipitoisuutta ja asentoasi neljän anturin avulla. Ne kiinnitetään nenän alle, kaulalle, sormeen ja kylkeen.

Joskus on tarpeen tehdä myös laaja unitutkimus. Silloin untasi mitataan muun muassa aivosähkökäyrillä ja lihaselektrodeilla.

Uniapnean riskitekijät?

Ylipaino lisää uniapnean riskiä. Tämä johtuu siitä, että ylipainoisella on leuan ja vatsan alueella usein ylimääräistä rasvaa, mikä voi ahtauttaa hengitysteitä nukkuessa. Vaikka suurin osa uniapneaa sairastavista on ylipainoisia, niin joka kolmas on kuitenkin normaalipainoinen tai hoikka.

Riskiä lisäävät myös pieni leuka ja lyhyt kaula, sillä ne vaikeuttavat unen aikaista hengitystä. Samoin tekevät isot nielurisat tai ahdas nielu.

Uniapnean hoito?

Uniapneaan on monia hoitokeinoja.

• Laihduttaminen voi auttaa, jos olet ylipainoinen. Uniapnea saattaa parantua, kun paino putoaa. Hoikkaa tai normaalipainoista laihtuminen ei kuitenkaan hyödytä.
• Tupakointi kannattaa lopettaa. Se turvottaa limakalvoja ja pahentaa uniapneaa.
• Selällä nukkumisen välttäminen voi auttaa, jos uniapneasi on asentoriippuvainen. Silloin selkään voi kiinnittää tennispallon, repun tai uniapneavyön, joka estää nukkumasta selinmakuulla.
• Uniapneakisko vetää alaleukaa eteenpäin. Silloin kieli ei painu taakse tukkimaan hengitysteitä. Kisko ei tosin yleensä auta voimakkaasti ylipainoista.
• CPAP (Continuous Positive Airway Pressure) on laite, joka työntää maskin kautta automaattisesti huoneilmaa hengitysteihisi, kun ne menevät tukkoon. Se auttaa suurinta osaa uniapneapotilaista.

Joskus laite voi aiheuttaa aluksi paniikin tunnetta sekä nenän tukkoisuutta ja kuivumista. Useimmat kuitenkin tottuvat maskiin nopeasti. Nykyään suositaan myös sierain- tai nenämaskeja, jotka eivät peitä koko kasvoja.

Miksi uniapnea kannattaa hoitaa?

Uniapnea on hoitamattomana monin tavoin vaaraksi terveydelle ja hyvinvoinnille.

Hoitamaton uniapnea:

• lisää tapaturmien ja virheiden riskiä ja heikentää elämänlaatua. Saatat väsyneensä esimerkiksi unohtaa tärkeitä työasioita tai nukahtaa rattiin. Jatkuva väsymystä vastaan kamppailu vie voimia.
• nostaa riskiä sairastua ja kuolla ennenaikaisesti sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä johtuu siitä, että uniapnea aktivoi sympaattista hermostoa, eli elimistö on jatkuvassa stressitilassa. Stressihormoni kortisolin määrä ja veren hyytymistaipumus lisääntyvät, ja verensokeri voi nousta.
• Hoitamatonta uniapneaa sairastavista 25 prosentilla on myös kohonnut verenpaine.

Uniapnean hoitaminen parantaa hyvinvointiasi monella tavalla. Saatat huomata jo parissa päivässä, miten paljon pirteämpi olet.

Mielialasi nousee, kun sinun ei tarvitse taistella väsymystä vastaan. Tapaturma-alttiutesi vähenee, ja muistikin pelaa jälleen.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan työterveyshuollon erikoislääkäri Helena Aatsinki, jolla on unilääketieteen erityispätevyys. 

Ihon laserhoito auttaa moniin erilaisiin iho-ongelmiin, ja lasereitakin on meillä Aava Kampissa useita erilaisia: verisuonilaser, hiilidioksidilaser ja frakseloiva hiilidioksidilaser. Eri lasereilla on eri käyttötarkoitus.

Aavan laserhoitolaitteet ovat erittäin laadukkaita, tarkkoja ja tehokkaita. Siksi voimme hoitaa laserilla myös pieniä ja herkkiä alueita, kuten silmäluomia.

Laserhoito sopii monille, mutta raskauden aikana niitä ei tehdä. Kovin vilkkaalle lapsellekaan niitä ei suositella, sillä potilaan täytyy pysyä hoidon aikana paikallaan. Myös verenohennuslääkityksestä pitää kertoa hoitavalle lääkärille. Siitä ei kuitenkaan ole haittaa verisuonilaserissa.

Rypyt, juonteet ja suurentuneet ihohuokoset – frakseloiva hiilidioksidilaser on vaihtoehto kasvojenkohotukselle

• Ikääntymismuutoksiin eli ihon löystymiseen, ryppyihin, juonteisiin ja suurentuneihin ihohuokosiin auttaa frakseloiva hiilidioksidilaser. Se on kevyempi vaihtoehto plastiikkakirurgiselle kasvojenkohotukselle.
• Frakseloiva laser tasoittaa ja paksuntaa ihoa sekä lisää kollageenin tuotantoa. Samassa laitteessa on mukana radiofrekvenssi, joka kiinteyttää ihoa.
• Tuntia ennen toimenpidettä iholle levitetään voimakkaasti puuduttava voide ja toimenpiteen aikana sille puhalletaan kylmää ilmaa. Frakseloiva laserhoito ei silti ole täysin kivuton.
• Frakseloivan laserin jälkeen iho punoittaa ja kuoriutuu muutaman päivän ajan. Siihen kannattaa varautua, sillä toipumisaikana ei yleensä tee mieli suunnata ihmisten ilmoille.
• Laserhoidon lopullinen tulos näkyy iholla vasta puolen vuoden kuluttua, sillä uuden kollageenin muodostumisessa kestää sen aikaa.
• Ihon nuorennushoito frakseloivalla laserilla on kertahoito, jonka voi uusia muutaman vuoden kuluttua tarpeen mukaan.

Couperosa, ruusufinni, hämähäkkiluomi – verisuonilaser hoitaa ihon punoitusta

• Ihon punoitusta, couperosaa ja ruusufinniä hoidetaan verisuonilaserilla.
• Verisuonilaserilla voidaan hoitaa myös hämähäkkiluomet, huulten laskimolaajentumat, tuliluomet ja kirsikkaluomet.
• Verisuonilaser kuumentaa verisuonet niin, että ne tukkeutuvat. Silloin veri ei pääse virtaamaan niissä ja punoitus vähenee yleensä nopeasti. Lopullinen tulos näkyy kolmen viikon tai kuukauden kuluttua laserhoidosta.
• Verisuonilaser voi tuntua samalta kuin jos napsauttaisi iholle kuminauhan. Se siis nipistää hieman. Kaikki eivät tunne mitään. Ihoa ei yleensä puuduteta ennen toimenpidettä.
• Verisuonilaserin jälkeen ihon verisuonet voivat punoittaa parista päivästä viikkoon ja pieniä mustelmiakin voi tulla joskus. Ne katoavat parissa viikossa. Toipumisaikana iholla voi käyttää peitevoidetta.
• Jos kasvoilla on paljon punoitusta, hoitokertoja tarvitaan yleensä useampi.

Luomenpoisto – hiilidioksidilaser poistaa koholla olevat luomet

• Koholla olevat luomet, rasvaluomet ja silmänympärysten kolesterolikertymät voidaan poistaa hiilidioksidilaserilla. Tasaisia pigmenttiluomia laserilla ei voi leikata.
• Hiilidioksidilaserilla on mahdollista poistaa myös pinnallinen tyvisolusyöpä.
• Iho puudutetaan ennen luomenpoistoa, ja sen jälkeen tuntuu vain, että tehdään jotain. Poistokohtaan syntyy pieni rupi, ja sen irrottua iho voi punoittaa hetken.

Aknearvet, raskausarvet ja palovammat – näin arvet tasoittuvat

• Arvet, kuten aknearvet, raskausarvet ja palovammat, vaalentuvat ja tasoittuvat, kun yhdistetään hiilidioksidilaser ja verisuonilaser.
• Jos arpi on koholla, arpikudokseen voidaan tehdä pieniä reikiä frakseloivalla hiilidioksidilaserilla. Reikien kautta arpeen imeytetään kortisoniliuosta. Se tasoittaa arpea.
• Mikäli arpi on pahasti kuopalla, siihen saatetaan laittaa täytettä. Verisuonilaserilla voidaan vaikuttaa arven liikakasvuun.
• Kun ihoa käsitellään frakseloivalla hiilidioksidilaserilla, käytetään aina voidepuudutusta.  Arpien hoito ei silti ole täysin kivutonta, mutta hoidettava alue on yleensä sen verran pieni, ettei kipu ole kova.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ihotautien erikoislääkäri ja ihotautien vastuulääkäri Laura Bouchard.