Enterorokko aikuisella – eroaako lasten taudista?


Enterorokko aikuisella on harvinaisempi kuin lapsilla, joilla tauti on varsin tavallinen. Yleensä aikuinen saa tartunnan omilta lapsiltaan tai lastenlapsiltaan, mutta toki enterorokko voi tarttua aikuisesta toiseen aikuiseenkin. Eniten tautia on syksyllä lasten palatessa lomilta kouluun ja päiväkoteihin.

Enterorokon tarttuminen tapahtuu käsien kautta tai pisaratartuntana hengitysteitse. Taudin itämisaika on 3-6 vuorokautta tartunnasta.

Jos on lapsena sairastanut tietyn enteroviruskannan aiheuttaman taudin, se jättää valtaosalla jälkeensä immuunisuojan vastaavan kaltaista viruskantaa vastaan. Silloin ei yleensä sairastu uudestaan saman viruskannan tautiin. Jos viruskanta on kuitenkin poikkeavan erilainen, voi sairastua aikuisena uudestaan.

Tilanne on samankaltainen influenssavirusten kanssa. Influenssan sairastaminen antaa vastustuskyvyn sen aiheuttanutta virusta kohtaan, mutta se ei suojaa viruksen muunnelmilta tai muilta influenssaviruksilta.

Enterorokon oireet vaihtelevat yksilöllisesti

Enterorokossa rakkuloita esiintyy tyypillisesti käsissä, suussa ja jaloissa. Siksi sitä kutsutaan myös käsi-suu-jalkataudiksi.

Suuoireet saattavat alkaa pari päivää ennen ihottumaa. Nielussa olevat rakot tekevät kurkun hyvin kipeäksi ja vaikeuttavat syömistä. Moni kokeekin, että ”enterorokko suussa” on taudin ikävin piirre.

Myös jalkapohjissa olevat rakot voivat olla erittäin kivuliaita ja hankaloittaa kävelemistä sekä aiheuttaa joskus jopa kynsien irtoamista. Rakkulat voivat myös kutista.

Kuume kuuluu yleensä asiaan, mutta se ei tavallisesti nouse korkeaksi. Lisäksi voi olla suolisto-oireita.

Joskus enterorokko muistuttaa tavallista flunssaa, joskus vatsatautia. Jos rakkuloita ei ole, taudista ei puhuta enterorokkona, vaan enteroviruksen aiheuttamana infektiona. Yksilötasolla sama virus voi tehdä toiselle rakkulaisen ja toiselle rakkulattoman taudin.

Aivan samoin on lasten kohdalla. Yksilöllisiä eroja oireissa on paljon, mutta lasten ja aikuisten taudit sinällään eivät eroa toisistaan.


Enterorokon hoito on oireiden lievittämistä

Enterorokkoon ei ole mitään erityistä lääkettä, mutta oireita voidaan helpottaa

  • tulehduskipulääkkeillä ja parasetamolilla. Ne laskevat kuumetta ja lievittävät kipua.
  • antihistamiinilla, mikäli rakot kutiavat.
  • syömällä kylmiä, imeskeltäviä ja soseutettuja ruokia. Näin nieleminen on helpompaa.
  • suosimalla maitopohjaisia tai vastaavia maidottomia valmisteita. Ne eivät kirvele nielussa.
  • juomalla päivittäin vähintään 1,5 litraa nesteitä. Jääkaappikylmät juomat ovat kipeää nielua ajatellen paras vaihtoehto. Jääpalan imeskelykin voi helpottaa suun kipua.

Missä tilanteessa on syytä mennä lääkäriin?

Tavallisesti enterorokko on perusterveellä aikuisella lievä ja menee valtaosalla viikossa ohi. Rakkulainen tauti on helppo tunnistaa ja lapsiperheissä taudin tartuntareittikin usein tiedetään.

Yleislääkärin vastaanotolle on syytä mennä, jos

  • enterorokko pitkittyy, oireet alkavat uudestaan jo kerran kadottuaan tai aiheuttavat alun perinkin huolta.
  • sairastat jotain vastustuskykyä alentavaa tai hengitysteihin vaikuttavaa sairautta tai sinulla on jokin vastuskykyä heikentävä lääkitys. Tällaisessa tilanteessa tavallisesti harmiton infektio voi olla rajumpi.
  • sinulla on rintakipua tai muita sydänoireita, kuume nousee korkeaksi, sinulla on voimakas päänsärky tai niska tuntuu jäykältä. Enterorokosta on olemassa myös harvinaisia taudinmuotoja, kuten sydänlihas- ja aivokalvontulehdus. Ne vaativat usein sairaalahoitoa.

Enterorokko todetaan lääkärin tekemän tutkimuksen perusteella. Virustestejä ei yleensä tarvita. Mahdollisia komplikaatioita ja jälkitauteja selvitellään verikokeilla. Jos epäillään sydänlihastulehdusta tai aivokalvontulehdusta, tarvittavia tutkimuksia ovat muun muassa sydänfilmi ja selkäydinpunktio.

Milloin enterorokko ei enää tartu?

Yleensä enterovirusta on hengitysteissä jo ennen sairauden oireita, mikä tekee tartuntaketjun katkaisemisesta vaikeaa. Siksi enterorokkopotilaiden eristämisestä koteihinsa tietyksi ajaksi ei ole varsinaista hyötyä.

Töihin voi palata, kun oireet alkavat helpottaa. Toisin sanoen rakot ovat selvästi parantumassa, kuumeettomia päiviä on takana ainakin yksi ja vointi on muutenkin hyvä.

Enterorokon ehkäisyssä olennaisinta on hyvä käsihygienia, mutta pienillä lapsilla se on usein puutteellista, minkä vuoksi tauti leviää helposti. Rokotusta tautia vastaan ei ole.


Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan yleislääketieteen erikoislääkäri Mikko Oikkonen

Huippuortopedi Lasse Lempainen aloittaa leikkaukset ja vastaanoton Helsingissä Aavassa

Kansainvälisesti arvostettu ortopedi Lasse Lempainen laajentaa toimintaansa Helsinkiin Lääkärikeskus Aavaan.

Muun muassa FC Barcelonan, Atletico Madridin, AC Milanin, FC Juventuksen ja AS Roman ortopedikonsulttina toimiva Lempainen alkaa vastaanottaa potilaita Aava Kampissa. Kirurgiset toimenpiteet hän hoitaa Aavan Kampin sairaalassa.

Turussa asuva Lempainen on tyytyväinen löydettyään Helsingistä sopivat puitteet kirurgisille toimenpiteille ja vastaanotolle.

– Iso osa potilaistani tulee Turun ulkopuolelta ja siksi olen jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi kiva käydä töissä Turun lisäksi myös Helsingissä, Lempainen sanoo.

Maailman kärkiortopedeihin lukeutuva Lempainen on erikoistunut alaraajojen vammoihin. Hän hoitaa työssään polven, nilkan, jalkaterän ja akillesjänteiden vammoja, mutta on erityisen ansioitunut kansainvälisellä tasolla urheilijoiden takareisivammojen eli hamstring-vammojen hoidossa.

Lempaisen potilaisiin kuuluvat esimerkiksi jalkapallotähdet Ousmane Dembélé, Ronald Araujo, Leonardo Spinazzola, Alessandro Florenzi ja Timothy Weah. Kotimaisista urheilun huipuista Lempaisen leikkauspöydällä on käynyt muun muassa pika-aitajuoksija Annimari Korte.

Ovi auki tavallisille kuntourheilijoille

Lempainen ei tee pelkästään ammattiurheilijoiden alaraajavammojen leikkauksia, vaan iso osa asiakkaista on tavallisia kuntoilijoita. Vastaanotolle uskaltaa siis varata ajan, vaikka ei olisikaan urheilutähti tai edustaisi mitään urheiluseuraa.

– Vaikka ammatillinen näkyvyyteni on tietysti isojen urheilunimien kautta suurempaa, kaikki potilaat ovat minulle yhtä tärkeitä. Vastaanotollani käy ihan tavallisia kuntourheilijoita erilaisten alaraajavammojensa kanssa ja kaikki urheilulajit on edustettuna tasapuolisesti, Lempainen kertoo.

Huippu-urheilijoiden kanssa työskennellessä Lasselle on kehittynyt hyvä ymmärrys vammojen ennaltaehkäisystä, sekä nopeasta ja kestävästä kuntouttamisesta. Aina ei leikkausta suinkaan tarvita, vaan usein vamma kuntoutetaan fysioterapialla.

– Arvioin vammat tapauskohtaisesti ja kriteerit leikkaukselle pitää aina täyttyä ennen operaatioon ryhtymistä, Lempainen sanoo.

Kirurgiksi Sakari Oravan jalan jäljissä

Lasse Lempainen on paitsi ortopedian erikoislääkäri, myös urheiluortopedian dosentti. Leikkausten ja vastaanottotoiminnan lisäksi hän tekee tutkimustyötä Turun yliopistossa sekä tiivistä yhteistyötä urheiluseurojen kanssa.

Lempaisella on läheinen suhde oppi-isäänsä, jo eläköityneeseen Sakari Oravaan, jonka työparina hän on saanut toimia vuosien ajan. Orava on yksi maailman arvostetuimmista urheilukirurgeista, jonka innoittamana myös Lempainen alkoi haaveilla kirurgin urasta jo lapsena.

– Jo 10-vuotiaana ajattelin, että minusta tulee urheiluvammoja hoitava kirurgi.

Sakari Oravalla oli myös oma vaikutuksensa Lempaisen erikoistumiseen juuri takareisivammoihin, sillä väitöskirjan aihe hamstring-vammojen leikkaushoidosta syntyi Oravan ehdotuksesta. Kaksikko kävi yhteistyön lomassa yhdessä myös kongresseissa ja tapaamassa eri seuroja, minkä seurauksena myös Lempainen alkoi saada nimeään tutuksi kansainvälisissä piireissä.

Nykyisin konsultaatioita ulkomailta tulee viikoittain. Kaikki eivät ole nimekkäitä urheilijoita, vaan myös kuntourheilijat kysyvät neuvoja ja arviota esimerkiksi magneettikuvista.

– Joidenkin seurojen kanssa olen tiiviimmin yhteydessä erityisesti, jos heidän urheilijansa vamman jälkeinen kuntoutus on meneillään.

Alaraajavammojen ehkäisy ja hoito

Tyypillinen potilas Lempaisen vastaanotolla on polven, nilkan tai takareiden vamman saanut urheilija tai kuntoilija. Vammat voivat olla akuutteja tai jo pidemmän aikaa kehittyneitä rasitusvammoja.

Oli kyseessä sitten huippu-urheilija tai tavallinen kuntoilija, vamman sattuessa arki ja harjoittelu rajoittuvat merkittävästi. Vammojen ennaltaehkäisy onkin tärkeää ottaa huomioon harjoittelussa.

Hyvä lämmittely ja lihaksiin kohdistuvat kevyet venytykset sekä liikkuvuusharjoitteet ennen harjoittelua ovat hyvä tapa ehkäistä vammoja. Lisäksi on tärkeää muistaa treenin jälkeinen loppuverryttely. Kipeänä tai väsyneenä ei kannata harjoitella ollenkaan.

Lempaisen mukaan rasitusvammojen syynä on usein liian yksipuolinen ja kova harjoittelu liian suurilla treenimäärillä. Siksi vammojen riskiä pystyy alentamaan monipuolisella eri lajeja sisältävällä harjoittelulla, jossa on mukana lihaskuntoa ja liikkuvuutta edistävää oheisharjoittelua, kuten kuntosalia, hiihtoa, pyöräilyä ja vesijuoksua.

Jos vamma kaikesta huolimatta pääsee yllättämään, on sen hoito aloitettava ensisijaisesti välttämällä kipua aiheuttavaa rasitusta. Kuntoutuksena käytetään fysioterapiaa, joka sisältää muun muassa voima- ja liikkuvuusharjoitteita, toiminnallisia harjoitteita ja mahdollisten virheasentojen korjaamiseen tähtäävää harjoittelua.

Rasitusvammat onnistutaan usein hoitamaan ilman leikkaushoitoa, mutta oireiden hankaloituessa ja pitkittyessä kannattaa hakeutua tutkimuksiin.

– Vamman sattuessa alkuun ensihoito ja sitten tarvittaessa vastaanotolle, jossa pyritään tarkkaan diagnoosiin ja optimaaliseen hoitoon, Lempainen neuvoo.

Aavan ortopedialla pitkät perinteet

Aavaan aikoinaan yhdistetty helsinkiläinen ortopedian asiantuntijatalo Orto-Lääkärit oli ortopedian eli tuki- ja liikuntaelinten kipujen, vammojen ja sairauksien hoitoon erikoistunut klinikka.

Orto-Lääkäreiden ja Aavan yhdistyttyä palvelukokonaisuus elää edelleen Kampin Aavan sisällä. Aavan laajentuessa muille paikkakunnille myös ortopedian toiminta on laajentunut Kampin ulkopuolelle.

Erityisosaajiin kuuluu ortopedejä, neurokirurgeja, käsikirurgeja, fysiatreja ja liikuntalääketieteen erikoislääkäreitä. Fysioterapian rautaiset ammattilaiset täydentävät potilaan hoitoketjun.

Verenpaine kuriin – vähennä suolaa, pudota painoa ja lisää liikuntaa

Verenpaine tarkoittaa valtimoverisuonissa vallitsevaa painetta, jonka sydän saa aikaiseksi, kun se supistuu ja pumppaa verta valtimoihin. Mitä korkeampi verenpaine on, sitä kovemmin sydämen on työskenneltävä.

Verenpaine voi nousta tilapäisesti monista syistä. Esimerkiksi jännitys kohottaa sitä. Myös vuorokaudenaika vaikuttaa verenpaineeseen. Yöllä se on hieman matalampi kuin päivällä.


Verenpainearvot ilmoitetaan lukuparina

Verenpainearvot ilmoitetaan aina lukuparina. Isommasta luvusta puhutaan ylä- eli systolisena ja pienemmästä ala- eli diastolisena paineena. Luvut kuvaavat painetta, joka kohdistuu valtimon seinämiin sydämen työskennellessä. Paine on suurimmillaan, kun sydän supistuu ja työntää verta valtimoihin. Paine on pienin, kun sydän lepää supistusten välissä. Verenpaineen mittayksikkö on elohopeamillimetri (mmHg).

Verenpaine luokitellaan alla olevan verenpainetaulukon mukaan:

  • Ihanteellinen verenpaine: <120/<80 mmHg
  • Normaali verenpaine: 120-129/80-84 mmHg
  • Tyydyttävä verenpaine: 130-139/85-89 mmHg
  • Lievästi kohonnut verenpaine: 140-159/90-99 mmHg
  • Kohtalaisesti kohonnut verenpaine: 160-179/100-109 mmHg
  • Huomattavasti kohonnut verenpaine: >180/>110 mmHg

Lyhyesti kiteytettynä: normaali verenpaine tarkoittaa siis sitä, että ylempi paine on alle 140 ja alempi alle 90 mmHg. Verenpaineen viitearvot ovat aika lailla samat kaikissa maissa.

Vain verenpaineen mittaus kertoo totuuden

Kohonnut verenpaine ei juuri oirehdi, joten se voidaan todeta vain verenpaineen mittauksella. Tosin jos verenpaine on hyvin korkea, voi tuntua huimausta tai päänsärkyä.

On suositeltavaa mitata paine vuoden kahden välein. Normaali verenpaine vuosia sitten ei takaa, että se olisi sitä lopun elämää.

Ikääntyessä verenpaine yleensä nousee johtuen siitä, että valtimoiden seinämät jäykistyvät. Nuoremmilla seinämät ovat joustavammat, mutta paine voi silti olla koholla keski-iässä tai joskus aiemminkin. Siksi verenpaineen mittaus kannattaa aloittaa jo kolmekymppisenä.

Arviolta noin kahdella miljoonalla suomalaisella on kohonnut verenpaine. Osa ei ole tietoinen siitä.

Korkea verenpaine johtuu monista syistä

Verenpaineen kohoamiseen vaikuttavat perimä sekä elintavat. Perinnöllisestä alttiudesta kertoo parhaiten se, että usealla lähisukulaisella on todettu korkea verenpaine. Geenitestillä asiaa ei voida todeta, koska ei ole olemassa mitään yksittäistä geeniä, joka nostaisi painetta.

Perimälleen ei mahda mitään, mutta useimmiten korkean verenpaineen riskiin voi vaikuttaa elintavoillaan. Vain harvoin perimän vaikutus on niin vahva, että paine kohoaa, vaikka elintavat olisivat esimerkilliset.

Seuraavat elintavat nostavat verenpainetta kaiken ikäisillä:

  • Runsas suolan käyttö
  • Ylipaino, varsinkin vyötärön alueelle kertyvät liikakilot
  • Tupakointi
  • Runsas lakritsituotteiden syöminen. Lakritsiuutteen sisältämä glykyrritsiini voi nostaa verenpaineen hyvinkin korkeaksi osalla ihmisistä.
  • Runsaasti eläinperäistä rasvaa ja sokeripitoista ruokaa sisältävä ruokavalio
  • Vähäinen liikunta
  • Runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö säännöllisesti
  • Runsas alkoholin runsas
  • Huumausaineiden käyttö, myös viihdekäyttö

Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muiden sairauksien, kuten jonkin munuaissairauden, aiheuttamaa. Stressikin voi nostaa painetta yksilötasolla, mutta ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että sillä olisi merkitystä väestötasolla.

Korkea verenpaine voi lyhentää elinikää

Kohonnut verenpaine rasittaa valtimoita ja sydäntä. Seurauksena sydän- ja verisuonisairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, sydämen vajaatoiminnan, aivoinfarktin ja aivoverenvuodon, vaara kasvaa. Pahimmillaan nämä sairaudet johtavat kuolemaan tai aiheuttavat pysyvän vammautumisen.

Sydän- tai aivoinfarkti voi myös olla korkean verenpaineen ensimerkki.

Verenpaineen mittaus tapahtuu kotona

Verenpaine on yleensä todellista korkeampi, kun se mitataan lääkärissä. Se johtuu jännityksestä, josta puhutaan valkotakkiverenpaineena. Siksi lääkäri useimmiten kehottaa potilastaan seuraamaan verenpainettaan kotimittauksilla. Niillä saadaan luotettavin tulos.

Kotona kannattaa käyttää olkavarsimittaria, sillä rannemittarit ovat herkempiä häiriöille, jotka voivat vääristää tulosta. Yksittäinen mittaus ei vielä kerro, että paine olisi pysyvästi koholla, vaan todellisen verenpainetason selvittämiseksi tarvitaan 4–7 päivänä aamuin illoin suoritettuja mittauksia. Niistä lasketaan mittausten keskiarvo.

Näin mittaat:

  • Valmistaudu mittaukseen välttämällä kahvin ja muiden kofeiinipitoisten juomien nauttimista, tupakointia ja raskasta liikuntaa mittausta edeltävän puolen tunnin ajan.
  • Istu rauhassa pöydän ääressä. Kiedo mittarin mansetti olkavarren ympärille ja istu paikallasi vielä viisi minuuttia ennen kuin aloitat mittaamiseen.
  • Mittaa paine kolme kertaa 1-2 minuutin välein. Ensimmäinen arvo voi olla jännityksen vuoksi korkeampi kuin seuraavat.
  • Kirjaa mittaustulokset sekä mittauspäivä ylös.

Mikäli kotimittausten keskiarvo 4-7 päivältä on 140/90 mmMg tai enemmän, hakeudu lääkäriin. Ota mukaasi mittaustulokset.


Korkean verenpaineen hoito räätälöityy yksilöllisesti

Verenpaineen hoito määräytyy lääkärissä tehtävän sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriskiarvion pohjalta. Usein korkeasta verenpaineesta kärsivällä myös veren rasva- ja sokeriarvot ovat koholla. Tällöin puhutaan metabolisesta oireyhtymästä (MBO). Siihen liittyy selvästi suurentunut valtimotaudin vaara. Kokonaisriski määrittelee sen, aloitetaanko lääkitys vai ei.

Lääkehoidolla yläpaine pyritään saamaan alle 140 ja alapaine alle 85 mmHg. Diabetesta sairastavilla lievästikin kohonnut verenpaine voi vaurioittaa munuaisia, joten heillä pyritään alhaisempiin lukemiin.  Myös sepelvaltimotautipotilaiden kohdalla tavoite on alhaisempi.

Nykyiset verenpainelääkkeet ovat hyvin siedettyjä, tehokkaita ja halpoja. Usein hoitotavoitteeseen pääsy vaatii 2-3 lääkettä. Lisäksi voidaan tarvita lääkkeitä kohonneen kolesterolin ja sokeriarvojen hoitoon. Jos jokin verenpainelääke aiheuttaa sivuvaikutuksia, lähes jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto.

Elintapamuutokset ovat tärkeä osa korkean verenpaineen hoitoa. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho paranee selvästi, kun tekee samaan aikaan korjauksia elintavoissa. Joillekin elintapamuutokset yksin riittävät eikä lääkkeitä tarvita. Lääkkeistä voi myös päästä eroon, jos paine saadaan normaaliksi elintavoilla.

Elintavat ehkäisevät verenpaineen kohoamista

Verenpaineen kohoamista voidaan tehokkaasti ehkäistä samoilla elintapamuutoksilla, joilla verenpainetta hoidetaan.

  • Pudota tarvittaessa painoa. Jo viiden kilon pudotuksesta on hyötyä.
  • Lopeta tupakointi.
  • Vähennä suolaa. Aikuisella suolan saantisuositus on enintään 5 grammaa päivässä. Se tarkoittaa vajaata yhtä teelusikallista.
  • Syö lakritsia vähän ja harvoin.
  • Liiku säännöllisesti. Tee päivittäin ainakin puolen tunnin mittainen reipas kävelylenkki.
  • Käytä alkoholia korkeintaan kohtuullisesti.

Alhainen verenpaine johtuu eri syistä

Alhaisesta verenpaineesta puhutaan, kun ylempi lukema eli systolinen verenpaine on 90 tai alle sen. Nuorilla hoikilla ihmisillä tämä ei ole harvinaista, mutta se aiheuttaa harvoin ongelmia. Tällöin siihen ei tarvitse puuttua.

Ikäihmisillä matala verenpaine aiheuttaa herkästi huimausta ja heikotusta. Jos paine laskee makuulta seisomaan noustessa, kyse on yleensä ortostaattisesta matalasta verenpaineesta. Se voi johtaa kaatumisiin, minkä vuoksi iäkkäitä neuvotaan istumaan hetki sängyn laidalla ennen kuin noustaan seisomaan. Näin verenpaine tasaantuu eikä huimausta synny.

Ikäihmisen matala verenpaine voi johtua myös elimistön kuivumisesta, joka on seurausta liian vähästä juomisesta. Tällaisessa tilanteessa ei ehkä jaksa kävellä tai edes seistä paikallaan. Juomisen lisäämisellä tilanne korjaantuu. Päivässä olisi hyvä juoda vettä ja muita nesteitä 1-1,5 litraa. Joskus tarvitaan nesteytystä sairaalassa.

Liiallinen verenpainelääkityskin voi alentaa paineen liian alhaiseksi. Silloin ratkaisu on lääkityksen keventäminen. Lisäksi jotkut muut lääkkeet ja sairaudet voivat alentaa verenpainetta.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan yleislääketieteen erikoislääkäri Mikko Oikkonen

Iskikö flunssa? Asiantuntijan vinkit nuhakuumeen itsehoitoon

Flunssa eli nuhakuume on virusinfektion aiheuttama yleinen sairaus. Kaikkiaan flunssaa aiheuttavia viruksia on yli 200. Niistä tunnetuimpia ovat rino-, korona- sekä RS-virukset. Koska aiheuttajia on runsaasti, vuoden aikana voi saada useamman tartunnan.

Alle kouluikäiset lapset sairastavat vuodessa keskimäärin 6-8 flunssaa ja työikäiset puolet tästä. Ikääntyessä flunssien määrä vähenee, koska lähikontaktit vähentyvät.

Flunssa tarttuu pisaratartuntana aivastaessa tai yskiessä sekä käsien kautta. Flunssan itämisaika on alle viikko tartunnasta.

Flunssan oireet

Flunssaan kuuluu seuraavia yleisoireita:

  • Päänsärky
  • Kurkkukipu
  • Vilunväristykset
  • Nenän tukkoisuus ja nuha
  • Yskä
  • Äänen käheytyminen
  • Kuume

Oirekuva muuttuu flunssan aikana eikä kaikilla ole lainkaan kuumetta. Flunssan oireet ovat yleensä voimakkaimmillaan kolmantena tai neljäntenä päivänä niiden alkamisesta.

Flunssan hoito

Tyypillisesti flunssa menee viikossa ohi, mutta se voi joskus kestää kaksikin viikkoa. Oloa kannattaa helpottaa ja oireita hoitaa hyvin, jottei tauti pitkittyisi eikä siitä seuraisi jälkitauteja.

Näin hoidat flunssaa:

Lepää muutama päivä

Flunssaisena kannattaa levätä muutama päivä, oli kuumetta tai ei. Lepo ei tarkoita sängyssä makaamista, ellei vointi sitä vaadi. Voit aivan hyvin jaloitella tai tehdä kevyitä kotitöitä tai etätöitäkin siinä määrin kuin jaksat. Voit myös ulkoilla, mikäli sinulla ei ole kuumetta.

Kuntoliikunnasta on syytä pitää taukoa flunssaoireisena. Kun kuume ja flunssan oireet ovat poissa, aloita kuntoileminen kehoasi kuunnellen.

Alenna kuumetta lääkkeillä

Kuumeesta puhutaan, kun kainalokuumemittari näyttää yli 37,5 astetta. Mittausaika vaikuttaa ruumiinlämpöön: se on illalla noin puoli astetta korkeampi kuin aamulla.

Kuumeen nousu flunssassa on yksilöllistä. Joillakin se nousee herkästi, joillakin ei juuri koskaan. Kuumeen nouseminen ei tarkoita, että tauti olisi vaikeampi kuin kuumeettomalla. Se ei liioin vaikuta taudin kestoon. Kyseessä on vain yksi flunssan oireista.

Kuumetta tulee ehdottomasti laskea, kun se nousee 38 asteen tuntumaan tai yli. Vanhalla ajatuksella, että kuume tappaa taudin, ei ole lääketieteellistä pohjaa. Kuumeen kanssa sinnittely ei jouduta paranemista, vaan pikemminkin päinvastoin.

Parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet toimivat yhtä hyvin, joskin parasetamolia suositellaan ensisijaiseksi kuumelääkkeeksi, koska sillä on vähemmän haittavaikutuksia. Muistathan ottaa lääkettä riittävän annoksen. Parasetamolin kohdalla se tarkoittaa aikuisella ihmisellä 1000 mg:n tablettia kolme kertaa päivässä. Pienempi annos ei ole tehokas.

Juo riittävästi

Huolehdithan myös riittävästä nesteytyksestä eli runsaasta juomisesta. Se on tärkeää, koska kuume haihduttaa kehosta tavallista enemmän nestettä. Jos juominen jää vähiin, väsähdät täysin ja olosi muuttuu entistä huonommaksi. Nesteitä tulisi juoda 2-2,5 litraa päivässä.

Käytä nenäkannua ja nenäsuihkeita

Nenäsuihkeita on kahdenlaisia ja niitä voi ostaa ilman reseptiä apteekista. Limakalvoja supistavia ja turvotusta vähentäviä suihkeita voi käyttää lyhytaikaisesti 5-10 päivän ajan. Pidempi ja liiallinen käyttö kääntyy itseään vastaan. Tukkoisuus pahenee, kun limakalvojen turvotus ja limaneritys lisääntyvät sekä limakalvot ärtyvät ja haurastuvat.

Allergisen nuhan hoitoon tarkoitetut kortisonisuihkeet helpottavat oloa myös flunssassa. Ne rauhoittavat tulehdusta nenänielun limakalvoilla ja siten tukkoisuus ja limaneritys vähenevät. Kortisonipitoisia suihkeita voi käyttää turvallisesti muutamankin viikon ajan etenkin, jos flunssan oireet painottuvat poskionteloihin.

Molemmat suihkeet kuivattavat limakalvoja, minkä vuoksi rinnalle tarvitaan usein kostuttava nenäsumute. Myös hyöryhengittely kostuttaa limakalvoja ja avaa tukkoista nenää.

Parhaan hyödyn nenäsuihkeista saa, kun puhdistat nenän ensin nenänhuuhtelukannulla. Se huuhtoo eritteitä nenästä pois ja pehmentää ja ohentaa limaa. Silloin nenäsuihkeet vaikuttavat paremmin. Ohje nenäkannun käyttöön:

  • Laita mitallinen hienojakoista merisuolaa nenäkannuun. Lisää kannuun kädenlämpöistä vettä ja sekoita, jotta suola sulaa.
  • Aseta kannun nokka toiseen sieraimeen pään ollessa kallellaan leuka rintakehää kohti. Hengittele lavuaarin yllä suun kautta, jolloin vesi valuu toisesta sieraimesta pois.
  • Kun kannu on puolillaan, vaihda se toiseen sieraimeen ja toista huuhtelu.

Lievitä yskää hunajalla

Yskän tehtävänä on poistaa limaa hengitysteistä. Yskä ei siis ole huono asia, mutta yskiminen on varsin kiusallista.

Yskänlääkkeiden tehosta yskän lievittäjänä ei ole tutkimusnäyttöä. Sen sijaan hunaja rauhoittaa yskää. Nauti sitä teelusikallinen sellaisenaan tai lämpimään juomaan sekoitettuna esimerkiksi kolmesti päivässä.

Niin ikään eukalyptus rauhoittaa yskää. Voit lisätä eukalyptustippoja höyryhengitysveteen tai imeskellä eukalyptustabletteja.

Ärtynyttä kurkunpäätä ja äänen käheyttä voi hoitaa muovisella apteekista ostettavalla vesipiippu-inhalaattorilla. Se kostuttaa tehokkaasti suun ja nielun limakalvoja sekä äänihuulten aluetta.

Sitkeän liman saa tehokkaasti liikkeelle pulloon puhaltamalla. Samalla yskä lievittyy. Ohje pulloon puhaltamisesta:

  • Tarvitset noin litran vetoisen pullon, jonka pohjalla on vettä noin 10–15 senttimetriä, sekä 60–80-senttisen taipuisan muoviletkun.
  • Vie letkun alapää pullon pohjalle veden alle ja puhalla ilmaa pulloon niin, että vesi kuplii kevyesti.
  • Puhalla perätysten 10–15 kertaa. Yskäise sen jälkeen, jotta limaa irtoaa.
  • Pidä muutaman minuutin tauko ja toista puhallussarja 2–3 kertaa. Tee puhalluksia useita kertoja päivässä.

Lyhennä flunssan kestoa sinkillä

Sinkin on osoitettu hieman lyhentävän flunssan kestoa, jos aloitat sinkki-imeskelytablettien käytön 24 tunnin sisällä ensioireiden ilmaantumisesta. Sinkissä on paha maku, mutta sitä peittämään monissa valmisteissa on käytetty erilaisia aromeja, kuten hunajaa ja minttua. Kaikille sinkki ei sovi, koska se voi aiheuttaa vatsaoireita.

Pitkittynyt flunssa

Joskus flunssa pitkittyy ja oireet jatkuvat yli kaksi viikkoa. Flunssan pitkittymiseen vaikuttavat muun muassa perussairaudet, flunssaa edeltävä yleiskunto, virustyyppi sekä se, miten itsehoitoa on toteuttanut. Etenkin lepo usein unohtuu.

Milloin lääkäriin?

Lääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos flunssaan liittyy

  • voimakasta väsymystä tai yleisvoinnin heikkenemistä äkillisesti.
  • hengitysvaikeuksia.
  • rintakehän alueen voimakasta kipua tai leposyke on jatkuvasti korkealla.
  • voimakasta korvasärkyä useampana päivänä.
  • yli viikon kestävää särkyä poski- tai otsaontelossa.
  • uudestaan korkeaa kuumetta, kun se on jo ollut poissa useampana päivänä.
  • yleisoireet jatkuvat yli kaksi viikkoa. Silloin kyseessä on pitkittynyt flunssa.

Alle vuoden ikäisten lasten ja ikäihmisten kohdalla on tärkeää hakeutua hoitajan tai lääkärin arvioon matalammalla kynnyksellä, koska heillä flunssaoireet voivat vaikeutua nopeammin ja jälkitauteja esiintyy enemmän.

Flunssan jälkitaudit

Flunssaan voi joskus liittyä jälkitauteja, joita ovat korva- ja poskiontelontulehdus ja keuhkokuume. Keuhkokuume on keuhkokudoksen tulehdustauti. Sen tyypillisiä oireita ovat nopeasti nouseva kuume, kylki- tai vatsakipu, uutena alkanut tai pahentunut yskä ja hengenahdistus. Tauti vaatii antibioottihoitoa. Myös korva- ja poskiontelontulehduksen hoitoon voidaan tarvita antibioottia.

Keuhkoputkentulehdus sen sijaan ei ole flunssan jälkitauti, vaan sitä aiheuttavat samat virukset kuin flunssia.  Sen tyypillisin oire on yskä, joka voi kestää jopa kolmekin viikkoa. Lisäksi voi olla kurkkukipua ja äänen käheyttä. Hoidoksi ei yleensä tarvita antibiootteja, vaan oireita helpottava itsehoito toimii siinäkin. Tupakointi lisää keuhkoputkentulehduksen riskiä, kuten myös astma ja muut keuhkosairaudet.

Hyvällä flunssan itsehoidolla voidaan ehkäistä oireiden pitkittymistä ja jälkitauteja.


Flunssan tarttumisaika

Flunssa tarttuu ihmisestä toiseen jo sen itämisaikana ennen oireiden ilmaantumista. Sen tartuttavuus vähenee, kun yskiminen ja aivastelu vähentyvät. Olisi suotavaa, että töihin palatessa vointi olisi yleisesti hyvä ja välissä olisi vähintään yksi kuumeeton päivä.

Yksi sairastettu flunssa ei varsinaisesti vaikuta vastustuskykyyn. Vastustuskykymme on yksilöllinen ja osa siitä on hankittua elämän aikana infektioiden kautta. Tupakointi, keuhkosairaudet ja esimerkiksi vastustuskykyä heikentävät lääkitykset lisäävät riskiä sairastua useampiin flunssiin, ja huonolla tuurilla uuden flunssatartunnan voi saada heti entisen perään.

Joskus useiden tartuntojen taustalla on hoitamaton allerginen nuha, rakenteelliset poikkeavuudet poskionteloissa tai diagnosoimaton astma.

Miten erottaa tavallinen flunssa influenssasta tai koronasta?

Flunssan, influenssan ja koronaviruksen aiheuttamat oireet voivat muistuttaa paljon toisiaan, mutta influenssaa esiintyy epidemioina, mikä auttaa tautien erottelussa. Influenssassa oireet ovat voimakkaampia kuin tavallisessa flunssassa. Koronassa flunssaoireiden lisäksi voi olla vatsaoireita ja haju- sekä makuaistin heikentymistä.

Perusterveelle kaikki nämä taudit ovat yleensä vaarattomia ja menevät ohi itsekseen. Tautien erottaminen toisistaan ei ole välttämättä edes tarpeen, sillä kotihoito-ohjeet ovat kaikissa samat. Toki jos epäilee altistuneensa koronalle, kannattaa tehdä kotitesti tai hakeutua terveydenhuollon koronatestiin, jos työnantaja sitä edellyttää.

Influenssarokote suojaa influenssalta. Influenssarokotuksesta huolimatta voi sairastua, mutta tauti on silloin lievempi. Influenssarokote suojaa myös influenssan jälkitaudeilta. Koronarokotukset toimivat samalla tapaa.

Flunssan ehkäisy

  • Pysy flunssaisena kotona, vaikkei sinulla olisi kuumetta.
  • Pese kädet huolellisesti saippualla wc-käyntien jälkeen, ennen ruokailemista, ulkoa sisältä tullessa sekä yskimisen, niistämisen ja aivastelun jälkeen. Muista myös kuivata kädet hyvin.
  • Vältä kättelemistä sekä flunssaisten ihmisten tapaamista.
  • Yski ja aivasta nenäliinaan tai omaan hihaasi, jotta et tartuta muita.


Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan yleislääketieteen erikoislääkäri Virpi Jolkkonen

MS-taudin hoito on kehittynyt merkittävästi – Tiesitkö nämä faktat MS-taudista?

1. MS-tauti on kehon puolustusjärjestelmän virhearvio

MS-tauti eli multippeliskleroosi on aivojen tulehdussairaus. Sitä voisi kutsua myös aivoreumaksi.

MS-taudissa kehon oma puolustusjärjestelmä hyökkää keskushermoston rakenteita vastaan. Silloin keskushermostoon syntyy tulehduspesäkkeitä.

Näitä pesäkkeitä on MS-taudissa eri paikoissa, kuten aivoissa näköhermoissa ja kaulaytimessä. Tulehduspesäkkeet saavat aikaan MS-taudin oireet.


2. MS-tauti yleistyy tasaisesti

MS-tautia on sitä enemmän, mitä kauemmas päiväntasaajalta mennään.

Suomi onkin kärkisijoilla MS-taudin esiintyvyydessä, mutta meillä on merkittäviä eroja eri alueiden välillä. MS-tautia on eniten Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla.

MS-tauti on viime vuosina yleistynyt tasaisesti. Kaikkia syitä MS-taudin yleistymiseen ei tiedetä, mutta siihen vaikuttavat ympäristötekijät.

  • Hiljattain on havaittu, että kaikilla MS-tautia sairastavilla on Epstein-Barr-virusinfektio, joka aiheuttaa mononukleoosia eli pusutautia. Se ei kuitenkaan riitä selitykseksi, sillä Epstein-Barr on hyvin yleinen ja suuri osa ihmisistä on viruksen kantajia. Se nimittäin jää elimistöön kerran sinne tartuttuaan.
  • Immuunijärjestelmän yliherkkyydellä on myös yhteys MS-tautiin. Tiedetään, että autoimuunisairaudet, jollainen MS-tautikin on, ovat yleistyneet länsimaissa. Autoimmuunisairauksissa elimistö hyökkää itseään vastaan, ja niille altistaa liian puhdas elinympäristö, jossa ei ole tarpeeksi mikrobeja. Silloin elimistön puolustusjärjestelmä kehittyy vajavaisesti, koska se ei saa varhaislapsuudessa harjoitusta mikrobeja vastaan.
  • Matalan D-vitamiinitason ajatellaan myös liittyvän MS-tautiin. D-vitamiini vaikuttaa elimistön puolustusjärjestelmän säätelyyn.
  • Geenit vaikuttavat MS-tautiin vain jonkin verran. Jos lähisukulaisella on MS-tauti, se nostaa riskiä, mutta maltillisesti. Ei siis voida sanoa, että MS-tauti olisi perinnöllinen.

3. Pelkkä puutuminen ei vielä kerro MS-taudista

MS-taudin oireille on tyypillistä, että ne tulevat aalloissa. Ne kehittyvät muutamassa tunnissa tai päivässä ja voivat kestää viikkoja. Useimmiten oireet lievittyvät kuukaudessa. Näitä oirejaksoja voi tulla toistuvasti. Niitä kutsutaan pahenemisvaiheiksi.

MS-taudin ensioireet ovat hyvin vaihtelevat, sillä tulehduspesäkkeitä kehittyy niin erilaisiin paikkoihin.

Tyypillisiä MS-taudin oireita ovat:

  • Näköhäiriöt, kuten kahtena näkeminen, näön epätarkkuus ja ongelmat värinäössä. Epätarkkuus ja värinäön ongelmat ovat yleensä vain toisessa silmässä, sillä niitä aiheuttaa silmän tulehtunut näköhermo.
  • Tasapainohäiriöt, koordinaatiovaikeudet, lihasheikkous ja kömpelyys ovat myös MS-taudin oireita.
  • MS-tautiin voi liittyä puhevaikeuksia, masennusta ja uupumusta.
  • Puutuminen ja pistely kehon eri osissa voivat myös olla MS-taudin oireita, mutta kannattaa muistaa, että ainoana oireena ne yleensä eivät viittaa MS-tautiin. Niistä ei siis kannata liikaa huolestua, jos ne menevät ohi, eikä muita oireita ole. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos koko raaja tai toisen puolen raajapari puutuu äkillisesti tai hitaammin kehittynyt oire pitkittyy ja kestää yli viikon.

MS-taudin edetessä osa oireista voi jäädä pysyviksi. Alaraajoihin voi myös kehittyä lihasjäykkyyttä. Jos tauti etenee pidemmälle, siihen voi liittyä muitakin ongelmia, kuten virtsaamis- ja ulostamispulmia sekä muistivaikeuksia.


4. MS-tauti osataan usein pysäyttää

MS-taudin hoito on kehittynyt merkittävästi, ja MS-taudin ennuste onkin aivan erilainen kuin 20 vuotta sitten.

Isolla osalla potilaista tauti saadaan käytännössä pysähtymään, eikä siitä seuraa merkittävää haittaa elämänlaadulle.

Kaikkien kohdalla hoito ei kuitenkaan valitettavasti onnistu yhtä hyvin, sillä joskus MS-tauti on vaikeahoitoinen. Useimmiten ennuste on kuitenkin hyvä.

5. Toisen silmän näköhäiriöt ovat syy mennä lääkäriin

Lääkäriin kannattaa mennä, jos toisen silmän näöntarkkuus heikkenee selvästi muutaman päivän sisällä tai jos näkee kahtena.

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua myös silloin, jos tasapaino heikkenee niin paljon, että joutuu tarttumaan kiinni jostain pysyäkseen pystyssä. Lievempi huimaus voi kuitenkin kertoa MS-taudin sijaan esimerkiksi niskajumista.

Jos puhe muuttuu puuromaiseksi, lihaksissa on selvää heikkoutta tai koordinaatiovaikeudet ovat niin pahoja, että esimerkiksi esineistä on vaikea ottaa kiinni, asia on syytä tutkia.

6. Magneettikuvaus on herkin MS-tauti-testi

Viitteitä MS-taudista etsitään magneettikuvauksella. Näin nähdään, onko aivoissa tulehduspesäkkeitä. Jos niitä ei ole, kyseessä ei luultavasti ole MS-tauti.

Selkäydinneste voidaan myös testata. Siitä voidaan havaita tietyt löydökset, jotka ovat tyypillisiä MS-taudille. Lisäksi sitä käytetään sulkemaan pois muita sairauksia, jotka voivat aiheuttaa samantyyppisiä oireita. Tällainen sairaus on esimerkiksi borrelioosi.

7. MS-taudin lääkkeet vaikuttavat kehon puolustusjärjestelmään

  • MS-tautia hoidetaan lääkkeillä, jotka jarruttavat elimistön puolustusjärjestelmää. Ne vähentävät pahenemisvaiheiden esiintymistä ja toimintakyvyn heikentymistä.
  • D-vitamiini saattaa vähentää taudin pahenemisvaiheita. MS-potilaille suositellaankin D-vitamiinilisää.
  • Kortisoni lyhentää pahenemisvaiheita. Sitä käytetään, jos oireet ovat pahat ja haittaavat toimintakykyä.


Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan neurologian erikoislääkäri, dosentti Filip Scheperjans.

Parkinsonin tauti – Nämä 7 asiaa läheisen on hyvä tietää

1. Parkinsonin tauti rappeuttaa hermostoa

Parkinsonin tauti on toiseksi yleisin hermoston rappeumasairaus. Se luokitellaan liikehäiriösairaudeksi, sillä se vaikuttaa liikkumiseen.

Parkinsonin taudin tyypillisiä oireita ovat lihasjäykkyys, vapina levossa ja hidas liikkuminen.

On epäselvää, miksi Parkinsonin tauti kehittyy. Se kuitenkin tiedetään, että Parkinsonin taudissa solujen energia-aineenvaihdunnassa on ongelmia ja välittäjäaine dopamiinin tuotanto heikkenee.

Ongelma alkaa yhdessä kohdassa aivoja ja alkaa sitten levitä. Siihen liittyy myös tulehdusreaktio.

2. Parkinsonin tauti yleistyy nopeasti

Parkinsonin tauti on tällä hetkellä nopeimmin lisääntyvä neurologinen sairaus. Parkinsonin tautia sairastaa Suomessa noin 16 000 ihmistä.

Tarkkaan ei tiedetä, miksi se yleistyy. Parkinsonin tauti on muita yleisempi iäkkäillä, sillä se alkaa tyypillisesti 60–70-vuotiaana. Väestön ikääntyminen kuitenkin selittää yleistymistä vain osittain.

Perimä vaikuttaa sairastumisriskiin. Jos lähisuvussa on sairautta, riski suurenee jonkin verran.

3. Liikkuminen, kahvi ja Välimeren ruokavalio ehkäisevät riskiä

Omaa riskiään sairastua Parkinsonin tautiin voi pienentää elintavoilla:

  • Liikkuminen vähentää hermoston rappeumasairauksien riskiä. Kannattaa siis lähteä liikkeelle!
  • Kahvinjuonti ehkäisee Parkinsonin tautia. Syytä ei tiedetä, mutta näyttö on vahvaa.
  • Välimeren ruokavalio näyttäisi alustavien tutkimusten mukaan suojaavan Parkinsonin taudilta. Syö siis paljon kasviksia ja suosi hyviä rasvoja, mutta nauti vain vähän punaista lihaa.
  • Runsas antibioottien käyttö lisää riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Turhia antibioottikuureja on siis syytä vältellä.

4. Parkinsonin tauti – ensin tulevat varoitusoireet

Parkinsonin tauti alkaa usein varoitusoireilla. Ne ovat oireita, joiden tiedetään monesti edeltävän Parkinsonin tautia.

Näistä oireista tärkeimmät ovat unen aikainen huutaminen, lyöminen ja potkiminen. Jos puolisosi unet ovat muuttuneet tällä tavalla, kyseessä voi siis olla uhkaava Parkinsonin tauti.

Muita varoitusoireita ovat hajuaistin heikentyminen, selittämätön ummetus sekä masennus ja ahdistuneisuus.

Nämä oireet ovat kuitenkin hyvin yleisiä, joten yksittäinen oire ei vielä kerro paljon. Jos oireita on useampia, Parkinsonin taudin riski alkaa nousta.


5. Parkinsonin taudin eteneminen on yksilöllistä

Parkinsonin taudissa on eri vaiheita.

Ensimmäinen vaihe ovat lievät liikehäiriöt, joita ovat hitaus, lihasjäykkyys ja vapina. Ne esiintyvät alussa usein vain toisella kehonpuoliskolla. Toinen jalka voi esimerkiksi tuntua painavalta tai toinen käsi olla kipeä tai heilua vähemmän kuin toinen. Oireet tulevat hiipien, eikä niitä itse välttämättä alussa huomaa.

Parkinsonin tauti on etenevä hermoston rappeumasairaus, joten oireita tulee vähitellen lisää vuosien mittaan. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, miten nopeasti sairaus etenee. Usein oireet voimistuvat, ja niitä tulee myös kehon toiselle puolelle. Kävely muuttuu töpöttäväksi ja asento etukumaraksi. Tasapaino voi häiriintyä ja siitä seurata kaatuilua. Näköhäiriötkin ovat mahdollisia.

Vuosien saatossa mukaan saattaa tulla hahmottamisen ja toiminnan ohjauksen vaikeuksia sekä psykiatrisia oireita, kuten harhoja ja harhaluuloja.

Toisilla Parkinsonin tauti kehittyy dementiaksi, muttei kaikilla. Dementia on kuitenkin vasta taudin myöhäisvaiheen oire.

6. Hoidoksi dopamiinia ja liikuntaa

Parkinsonin taudille ei ole omaa testiä, vaan lääkäri tekee diagnoosin pääosin oireiden perusteella.

Parkinsonin tauti ei näy kuvissa aivomuutoksina, mutta pään kuvantamisella ja verikokeilla suljetaan pois muut mahdolliset sairaudet.

Parkinsonin tautiin ei ole hoitoa, joka hidastaisi taudin etenemistä, vaan hoito on oireenmukaista.

  • Parkinson-lääkkeet ovat tabletteja, jotka perustuvat siihen, että ne lisäävät aivojen dopamiinin vaikutusta. Näin ne lieventävät oireita, joita dopamiinin vähäinen tuotanto aiheuttaa.
  • Liikunta ja Välimeren ruokavalioon siirtyminen saattavat hidastaa taudin etenemistä ja parantaa toimintakykyä.
  • Parkinsonin tautiin voi liittyä myös oireita, joita potilaan voi olla vaikea yhdistää sairauteen. Näitä ovat esimerkiksi ummetus ja verenpaineen heilahtelu. Niistä kannattaa kertoa lääkärille, sillä niitä voidaan helpottaa.
  • Meillä Aavassa on käytössä rannekellon tyyppinen laite, joka mittaa liikehäiriöitä. Sen avulla lääkäri voi selvittää, onko hoito tasapainossa.
  • Joidenkin edennyttä Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden oireita voidaan lievittää syväaivostimulaatiolla tai annostelemalla lääkettä pumpulla ihon alle tai letkun kautta suoleen.

7. Elämä ei lopu Parkinson-diagnoosiin

Läheisen on hyvä ymmärtää, että elämä jatkuu Parkinsonin taudin diagnoosin jälkeenkin. Moni potilas elää taudin kanssa kymmeniä vuosia, ja hoidot auttavat tehokkaasti oireisiin.

Parkinsonin taudin eteneminen vaihtelee niin paljon, että sen ennustaminen on vaikeaa. Kannattaa sisäistää, että sairastuneen oireet voivat muuttua paljonkin taudin edetessä ja tarvittava hoito muuttua.

Läheistä auttaa, kun sairastunutta hoitaa hyvä Parkinson-lääkäri, joka ymmärtää sairautta ja sen tuomia ongelmia. Myös fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja puheterapeutti auttavat hoidossa.


Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan neurologian erikoislääkäri, dosentti Filip Scheperjans.

Lääkärikeskus Aavassa hyvä työilmapiiri syntyy ilosta ja inhimillisyyden sallimisesta

Kahvihuoneesta kuuluu naurua ja käytävällä kävelee hymyileviä lääkäreitä ja hoitajia, jotka kyselevät kuulumisia toisiltaan.

Aava Kuopiossa lämmin työilmapiiri välittyy.

Kuopion yksikönjohtaja, työterveyshuollon erikoislääkäri Tytti Vajannon mukaan hyvä henki näkyy työpaikalla paitsi positiivisena ja iloisena tunnelmana myös konkreettisina sanoina.

”Olen kuullut, että maanantaisin on mukava tulla töihin ja, että työporukalla voisi lähteä pitkällekin reissulle. Minusta se kertoo paljon”, Vajanto sanoo.

Kuopiossa lämpimään ilmapiiriin ovat havahtuneet myös asiakkaat.

”Saamme paljon kultaista palautetta siitä, miten iloisesti ja avuliaasti otamme asiakkaat vastaan. Uskon, että hyvä työilmapiiri ja sen myötä tulevat tyytyväiset työntekijämme ovat ratkaisevassa asemassa siinä, että jaksamme kohdata asiakkaamme lämmöllä ja ymmärtäen.”

Kuopion Aavan hyvä työilmapiiri välittyy työntekijöiden hyväntuulisuutena ja palona oman työn tekemiseen. Kuvassa takana työterveyshoitaja Mervi Lappalainen (vas.) ja työfysioterapeutti Mari Sarvi (oik.), edessä Kuopion yksikönjohtaja ja työterveyslääkäri Tytti Vajanto (vas.) sekä työterveyslääkäri Päivi Turunen (oik.).

Lämmin ilmapiiri kerää positiivista palautetta myös asiakkailta. Asiakkaat arvostavat muun muassa sitä, että heitä on kädestä pitäen autettu vaikeiden vakuutuskiemuroiden kanssa. Kuvassa työterveyshoitaja Mervi Lappalainen.


Inhimillisyys saa näkyä

Vajannon mukaan työpaikan hengestä on tietoisesti pyritty rakentamaan niin hyvä kuin mahdollista.

”Uskon, että yksi merkittävä tekijä positiivisen ilmapiirimme taustalla on se, että meillä jokainen saa olla kokonainen ihminen iloineen ja suruineen. Työhyvinvointiin liittyy koko elämä.”

Vajanto tietää, että esimerkiksi lapsen sairastelut tai muut haasteet ja surut yksityiselämässä heijastuvat töihin.

”Ihminen pitää työssäkin huomioida kokonaisuutena. Meillä kaikesta saa puhua, jos niin haluaa.”

Työfysioterapeutti Mari Sarvi ja työterveyshoitaja Mervi Lappalainen vahvistavat tämän.

”Töissä saa olla oma itsensä, eikä tarvitse laittaa naamiota kasvoilleen. Tunteet saavat näkyä”, naiset toteavat.

Kun työkaverit jakavat myös henkilökohtaisia asioitaan, se luo turvallisen ilmapiirin, jossa jokainen tuntee tulevansa nähdyksi, pohtivat Kuopion aavalaiset. Kuvassa vas. oikealle Mervi Lappalainen, Päivi Turunen ja Tytti Vajanto.

Virheitä ei pelätä ja ristiriitatilanteissa kissa nostetaan pöydälle

Kuopiossa korostuu myös joukkuehenki. Virheitä ja epävarmuutta ei tarvitse hävetä, eikä kaikkea osata tai muistaa. Neuvoa voi kysyä ja sitä annetaan.

”Koen, että olen ammattilaisten ympäröimä. Oli ongelma mikä tahansa, niin aina löytyy joku, jonka kanssa voin heitellä ajatuksia. Se tuo rentoutta”, työterveyslääkäri Päivi Turunen tiivistää.

Työntekijät kertovat, että myös Vajanto näyttää tässä alaisilleen hyvää esimerkkiä.

Tytti Vajannon alaiset kiittelevät esihenkilöään esimerkin näyttämisessä siinä, että neuvoa voi aina kysyä, eikä kaikkea tarvitse muistaa tai osata. Kuvassa Tytti Vajanto (vas.) ja Mari Sarvi (oik.).


Vajannon mukaan Kuopion Aavassa on tehty töitä myös sen eteen, että epäkohdista uskalletaan puhua.

”Aina kaikki ei tietenkään mene ihanteellisesti. Jos jokin hiertää, asia nostetaan kuitenkin nopeasti pöydälle. Niin se ei jää myrkyttämään ilmapiiriä. Kuppikuntia ei ole, vaan kaikki pelaavat yhteen”, Vajanto kertoo.

”Tiimit voivat myös sopia omista käytännöistään ja päättää yhdessä, miten ongelmia ratkotaan”, hän jatkaa.

”Haluamme olla toimialan halutuin työpaikka”

Monet Kuopion aavalaiset ovat tehneet pitkään töitä yhdessä jo ennen Kuopion Aavan perustamista keväällä 2021. Se, että työntekijät tuntevat toisensa jo lähtökohtaisesti vaikuttaa varmasti hyvään työilmapiiriin, Vajanto sanoo.

Aavan maaperään oli hänen mukaansa kuitenkin hyvä laskeutua. Yrityksen arvot edesauttavat ylläpitämään ja kehittämään hyvää työilmapiiriä edelleen jatkossa eteenpäin.

Aavan henkilöstöjohtaja Outi Taivaisen mukaan esimerkiksi Aavan arvo halu ymmärtää ihmistä näkyy hienolla tavalla kuopiolaisten arjessa.

”Mitä enemmän kuuntelemme, kommunikoimme ja otamme toisiamme huomioon, sitä paremmin me kaikki voimme.”

Myös yksi Aavan tärkeimmistä strategisista tavoitteista liittyy työhyvinvointiin.

”Iso tavoitteemme on, että vuonna 2025 olemme alan halutuin työpaikka. Teemme kaikkemme sen eteen”, Taivainen sanoo.

Taivaisen mukaan yksi valittu keino kohti päämäärää on itseohjautuvuus, jota on pilotoitu myös Kuopiossa.

”Töissä on paras olla, kun voimme ratkaista asioita siten kuin parhaaksi näemme. Kun tavoite ja raamit ovat selkeät, niin ihmiset kyllä itse löytävät parhaat keinot päästä niihin”, Taivainen sanoo.

”Toimialamme on perinteisesti kovin hierarkkinen ja paikoitellen sitä edelleen. Se on ymmärrettävää, koska laatu on terveydenhuollossa tärkeintä. Mutta parasta tekemistä ei saavuteta pelkästään säännöillä. Meillä kaikkea ei ole määritelty valmiiksi, vaan jokainen saa käyttää vahvuuksiaan ja omaa persoonaansa.”

Aavassa itseohjautuvuuden uskotaan olevan yksi keino päästä kohti strategista tavoitetta olla toimialan halutuin työpaikka vuonna 2025. Parhaaseen tekemiseen päästään, kun jokainen saa käyttää vahvuuksiaan ja omaa persoonaansa sovittujen raamien puitteissa. Kuvassa Mervi Lappalainen (vas.) ja Tytti Vajanto (oik.).

Onko läheiselläsi Alzheimerin tauti? Neurologimme kertoo, mitä omaisen on hyvä ymmärtää

Alzheimerin ensioireet?

Alzheimerin tauti on muistisairaus. Sen tyypillisin ensioire on lähimuistin heikentyminen: uusien asioiden oppiminen vaikeutuu ja tuoreet tapahtumat eivät pysy muistissa.

Työmuisti toimii sairauden alussa vielä hyvin ja Alzheimerin tautiin sairastunut pystyy keskustelemaan normaalisti. Hetken päästä asiat kuitenkin unohtuvat.

Vanhojen asioiden muistaminen ei liioin tuota vaikeuksia Alzheimerin taudin alussa eikä välttämättä silloinkaan, kun tauti on edennyt pidemmälle.

Läheisen on hyvä ymmärtää, että Alzheimerin tautiin sairastunut ei itse yleensä tiedosta muistiongelmiaan. Läheiset kuitenkin huomaavat, että sairastunut ei muista äskettäin puhuttuja tai tehtyjä asioita enää muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä.

Alzheimerin taudin oireet pahenevat taudin edetessä.


Millainen on Alzheimer-testi?

Alzheimerin tauti diagnosoidaan monen testin avulla:

  • Ensimmäiseksi tehdään muistitestit. Ne ovat nopeita, lyhyitä, tiedollista aivotoimintaa mittaavia testejä. Mukana on testaaja, joka käy tehtäviä läpi testattavan kanssa. Tehtäville on pisterajat. Jos ne alittuvat, on seuraavaksi verikokeiden vuoro.
  • Verikokeilla suljetaan pois muut sairaudet sekä vitamiininpuutokset, jotka voivat aiheuttaa muistiongelmia. Samalla selvitetään, ettei oireiden takaa löydy muuta selitystä, kuten uniongelmia, masennusta tai stressiä.
  • Seuraavaksi aivot kuvannetaan joko magneettikuvauksella tai tietokonetomografialla. Niistä nähdään, onko aivoissa muutoksia, jotka voivat kertoa Alzheimerin taudista.
  • Selkäydinnesteestä tehtäviä tutkimuksia voidaan myös käyttää diagnoosin rakentamisessa. Tietyt merkkiaineet selkäydinnesteessä tukevat diagnoosia.

Mitä läheisen on hyvä tietää Alzheimerin taudista?

Kun lääkäri kertoo sairastuneelle Alzheimerin taudista ja sen hoidosta, on tärkeää, että lähiomainen tulee mukaan vastaanotolle. Sairastunut ei nimittäin välttämättä itse muista, mitä vastaanotolla käytiin läpi.

Alzheimerin tauti vaikuttaa laajasti koko perheeseen ja elämän järjestelyihin. Siksikin on hyvä, että omaiset ovat mukana.

Vastaanotolla perehdytään Alzheimerin taudin tavalliseen kulkuun, jotta läheiset tietävät, mitä vuosien kuluessa on todennäköisesti odotettavissa.

Alzheimerin varhaisessa vaiheessa käydään myös läpi sairastuneen hoitotahto, sillä myöhemmin hänen vointinsa voi heiketä niin, ettei hän enää pysty päättämään omista asioistaan.

Läheisten on hyvä tietää, että omaisille on tarjolla tukea. Alzheimeriin sairastuneen kanssa eläminen voi olla raskasta. Silloin kannattaa ottaa matalalla kynnyksellä yhteyttä lääkäriin tai muistihoitajaan. Potilaalle voidaan järjestää myös tilapäistä hoitoa, jotta omaiset saavat välillä levätä.

Alzheimerin taudille on tyypillistä, että oireet vaihtelevat päivästä toiseen. Sairastuneelle voi siksi tulla välillä kirkkaita hetkiä. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että sairastunut tarvitsee enemmän apua, kun tauti etenee.  

Onko Alzheimeriin lääke?

Alzheimerin tautiin ei ole sairautta hidastavaa lääkettä, mutta muistivaikeuksia voidaan lievittää lääkityksellä.

  • Alzheimer-lääke aloitetaan yleensä pienellä annoksella. Se parantaa muistia ja vähentää käytösongelmia.
  • Liikunta, terveellinen ravinto ja muiden sairauksien hyvä hoito voivat hidastaa taudin etenemistä.
  • Alzheimerin tautiin on kehitetty ravintolisä. Sen on laadukkaissa tutkimuksissa havaittu hidastavan aivojen muistirakenteiden surkastumista. Oireita se ei kuitenkaan lievittänyt, vaan lisätutkimuksia tarvitaan.

Mitkä ovat Alzheimerin taudin vaiheet?

Alzheimerin tauti etenee hyvin yksilöllisesti. Keskimäärin elinaikaa on diagnoosin jälkeen 3–11 vuotta, mutta osalla sairaus etenee huomattavasti hitaammin.

  • Alzheimerin tauti alkaa vaiheella, jossa aivoissa tapahtuu jo muutoksia, mutta oireita ei vielä seuraa.
  • Seuraavassa vaiheessa sairastuneen muisti alkaa heikentyä, mutta hän pärjää silti vielä ilman apua ja suoriutuu arjen tehtävistä. Osalla ihmisistä Alzheimerin tauti ei etene tämän pidemmälle, eikä siis kehity varsinaiseksi dementiaksi.
  • Dementian rajana pidetään sitä, että sairastunut tarvitsee apua selviytyäkseen arjessa. Vähitellen oireet pahenevat ja dementia muuttuu keskivaikeaksi ja sitten vaikeaksi.
  • Kun Alzheimerin tauti etenee yhä pahemmaksi dementiaksi, muistiongelmien rinnalle tulee yleensä muitakin oireita. Sairastuneelle voi tulla toiminnanohjauksen vaikeuksia eli vaikeuksia laitteiden tai välineiden käytössä, hahmotusongelmia sekä käytöshäiriöitä, kuten ahdistusta, aggressiivisuutta ja vainoharhaisuutta.
  • Alzheimerin taudin loppuvaiheessa sairastunut on useimmiten vuodepotilas, eikä pysty enää kommunikoimaan.

Mistä Alzheimerin tauti johtuu?

Alzheimerin tauti on yleisin hermoston rappeumasairaus.

On osin epäselvää, miksi Alzheimeria sairastavien hermosto rappeutuu. Se kuitenkin tiedetään, että kaikilla Alzheimer-potilailla on aivoissa amyloidikertymiä eli proteiinikasaumia.

Kun Alzheimerin tauti etenee, aivoalueet alkavat surkastua ja oireet pahenevat.  

Mitkä ovat Alzheimerin taudin riskitekijät?

  • Korkea ikä on Alzheimerin taudin suurin riskitekijä. Alzheimeriin sairastutaan tyypillisesti yli 65-vuotiaana. Nuorempikin voi sairastua, mutta ikääntyessä riski kasvaa voimakkaasti ja kaksinkertaistuu aina viiden vuoden välein.
  • Tietyt sairaudet ja passiivinen elämäntyyli ovat myös haitaksi: sydän- ja verisuonitaudit, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, ylipaino ja vähäinen liikkuminen lisäävät Alzheimerin taudin riskiä ja kiihdyttävät sen etenemistä. Terveellinen ravinto, riittävä liikunta ja liikakilojen välttäminen siis pienentävät riskiä.
  • Huonokuntoiset hampaat ja suun tulehdukset nostavat nekin riskiä sairastua Alzheimeriin ja nopeuttavat taudin etenemistä. Todennäköisesti syy on tulehdustila, joka niistä seuraa elimistöön. Suun terveydestä kannattaakin pitää hyvää huolta.
  • Myös geenit vaikuttavat Alzheimerin taudin riskiin. Joissain suvuissa voi olla harvinaisia geenimuutoksia, joihin liittyy korkea Alzheimerin taudin riski.


Koen, että oma muistini on heikentynyt – voiko se olla Alzheimerin tauti?

Jos ihminen on itse huolissaan muististaan, kyse on harvoin Alzheimerin taudista.

Samankaltaisia oireita voivat nimittäin aiheuttaa esimerkiksi liiallinen kuormitus, stressi, uniongelmat, masennus, vitamiinipuutokset, hormonihäiriöt ja jotkin lääkitykset.

Jos sinulla herää huoli läheisesi muistista, tilanne voi olla vakavampi. Silloin asia kannattaa selvittää.

Asiantuntijana Aavan neurologian erikoislääkäri Filip Scheperjans.

Influenssakausi lähenee – Iäkkäille saatavilla nyt aiempaa tehokkaampi rokote

Rokottautuminen tehokkain keino influenssaa vastaan

THL:n mukaan paras keino suojautua influenssalta on rokote.

Tulevalla influenssakaudella 60 vuotta täyttäneet voivat valita perinteisen influenssarokotteen sijasta uuden, aiempaa tehokkaamman korkea-annoksisen influenssarokotteen. Uusi korkea-annoksinen rokote on omakustanteinen eikä kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan. Rokotteen voi saada muun muassa Lääkärikeskus Aavasta.

Mikä on korkea-annoksinen influenssarokote ja kelle se sopii?

Uusi korkea-annoksinen influenssarokote on kehitetty antamaan tavanomaista rokotetta parempaa suojaa influenssaa ja sen jälkitauteja vastaan ikääntyneille.

Parempi suoja perustuu rokotteen suurempaan antigeenimäärään (=influenssaviruksen pintaproteiini). Isompi määrä antigeeniä saa aikaan voimakkaamman immuunipuolustusreaktion, jolloin elimistö pystyy paremmin nujertamaan influenssaviruksen sen kohdatessaan.

Influenssarokotteesta ei voi saada influenssaa.

Korkea-annoksisen rokotteen voi ottaa, vaikka olisi edellisenä syksynä saanut tavanomaisen influenssarokotteen. Sen voi ottaa, vaikkei olisi koskaan saanut mitään influenssarokotetta. Rokote soveltuu yleensä kaikille, jotka voivat ottaa myös tavanomaisen influenssarokotteen.


Iäkkäät influenssan riskiryhmää

Influenssarokotetta suositellaan erityisesti ikääntyneille ja muille riskiryhmiin kuuluville.

Ikäihmiset ovat muuta väestöä alttiimpia vaikealle influenssalle ja jälkitaudeille heikentyneen puolustuskykynsä vuoksi. Suomessa vuosittain sairaalahoitoa vaativista influenssatapauksista (influenssa, keuhkokuume, kuumekouristus, akuutti hengitysvajausoireyhtymä) yli 60 % esiintyy ≥ 65-vuotiailla.

Kuolemia influenssa aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 350-1400 tapausta painottuen ikääntyneisiin.

Influenssalla voi olla suoria ja välillisiä sekä väliaikaisia ja pysyviä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Influenssa voi esimerkiksi pahentaa perussairauksia, kuten keuhkoahtaumatautia, diabetesta, sydän- ja munuaissairauksia, sekä myötävaikuttaa sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen (akuutti sydäninfarkti, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus).

Pahimmillaan influenssa tai sen jälkitaudit voivat viedä aiemmin kotona hyvin selviytyneen ikäihmisen laitoshoitoon.

Varaa aika influenssarokotukseen Aavaan

Influenssakausi alkaa vuosittain tyypillisesti marras-joulukuussa, ja rokotteet tulevat saataville yleensä loka-marraskuussa. Rokotteen voi ottaa myös myöhemmin, mikäli kyseiselle kaudelle valmistettua rokotetta on jäljellä.

Varaa aika korkea-annoksiseen influenssarokotukseen Aavaan viikosta 40 alkaen internetajanvarauksestamme tai puhelinpalvelustamme 010 380 3838.

Korkea-annoksisen influensssarokotteen hinta kaudella 2022-23 on 87,90 euroa (sisältää hoitajan antaman pistoksen sekä rokotteen).

Huomaathan, että suojan säilymiseksi influenssarokotus on otettava joka vuosi riippumatta käytetystä rokotteesta.

*Pidätämme oikeuden muutoksiin saatavilla olevissa influenssarokotevalmisteissa. Mikäli korkea-annoksista rokotetta ei enää ole saatavilla, tarjoamme tilalle normaali-annoksisen rokotteen hintaan 46 € (sis. rokotteen ja pistopalkkion).

Papilloomavirus ja kondylooma – 5 faktaa, jotka rauhoittavat mieltäsi

1. Papilloomavirustartunta on erittäin yleinen – ja paranee yleensä itsestään

Papilloomavirus eli HPV (human papilloma virus) on yleisin sukupuoliteitse tarttuva virusinfektio, joka tarttuu helposti iho- ja limakalvokontaktissa. Se tarttuu siis yhdynnän lisäksi esimerkiksi suuseksissä. Tarttuminen on mahdollista myös sormista sukuelimiin.

HPV on hyvin tavallinen, sillä noin 80 prosenttia yhdynnässä olleista on saanut tartunnan. HPV-infektio paranee lähes aina itsestään.

2. Papilloomavirus ja kohdunkaulan syöpä – Seulontojen avulla syövän esiasteet saadaan ajoissa kiinni

Sukuelimiin tarttuvia papilloomaviruksia on noin 40. Ne jaetaan matalan ja korkean riskin viruksiin sen mukaan, miten vahva yhteys niillä on kohdunkaulan syöpään.

  • Matalan riskin papilloomavirukset aiheuttavat kondyloomia eli visvasyyliä, jotka ovat harmittomia ja paranevat yleensä itsestään.
  • Korkean riskin papilloomavirukset voivat saada aikaan muutoksia limakalvojen pintasolujen lisääntymisessä. Noin 90 prosenttia näistä muutoksista paranee itsestään parin vuoden sisällä. Joskus ne saattavat kuitenkin kehittyä kohdunkaulan, emättimen tai ulkosynnyttimien syöväksi tai miehillä penis- tai peräaukon syöväksi.

Korkean riskin HPV-tartunta on yleensä oireeton, eli se ei aiheuta kondyloomia, kipua, valkovuotoa eikä juuri muitakaan oireita. Useimmiten korkean riskin papilloomavirukset viihtyvät kohdunkaulalla, mutta ne saattavat tarttua myös ulkosynnyttimiin, emättimen limakalvolle, nielun limakalvoille tai esimerkiksi penikseen tai peräaukkoon.

HPV-infektio ei vielä tarkoita, että syöpään sairastumisen riski on kovin suuri. Kohdunkaulan syöpä kehittyy hyvin hitaasti eli noin 7–10 vuoden kuluessa HPV-infektiosta. Tämän takia meillä on kattava seulontajärjestelmä: sen avulla syövän esiasteet saadaan ajoissa kiinni ja tarvittaessa hoidettua, eikä syöpä ehdi kehittyä.

3. HPV-testi – Lievät muutokset häviävät itsestään lähes aina

HPV testataan kohdunkaulan syövän seulonnoissa, joihin kutsutaan 30–65-vuotiaat naiset viiden vuoden välein. Joissain kunnissa seulontoihin kutsutaan myös 25-vuotiaat.

Kohdunkaulan syöpä kehittyy niin hitaasti, että viiden vuoden välein tehtävällä seulonnalla ehditään yleensä löytää syövän esiasteet ennen kuin ne kehittyvät syöväksi.

HPV-testi tehdään ottamalla näyte kohdunkaulalta. Jos HPV-testi on positiivinen, tutkitaan myös kohdunkaulalta samassa yhteydessä otettu papanäyte. Tässä tutkimuksessa patologi määrittelee mahdolliset solumuutokset kohdunkaulan soluissa.

Mikäli muutoksia on, niiden paranemista seurataan. Lievät muutokset häviävät lähes aina itsestään. Siksi ne testataan uudestaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Näin elimistö saa aikaa parantaa ne.

Alle 30-vuotiaita ei seulota HPV:n osalta, koska heidän testinsä ovat niin usein positiivisia, että siitä syntyy vain turhaa huolta. Heiltä tutkitaan papanäyte esiasteiden varalta. Positiivinen HPV-testitulos ei siis sinänsä ole huolestuttava, jos HPV ei ole aiheuttanut vahvoja solumuutoksia kohdunkaulalla.

Jos asia kuitenkin mietityttää, meiltä Aavasta löytyy apua.


4. Kondylooma ei lisää kohdunkaulan syövän riskiä

Kondyloomiksi kutsutaan papilloomaviruksen aiheuttamia syylämäisiä muutoksia, joita voi ilmaantua sukuelinten tai peräaukon limakalvoille ja niiden ympärille.

Kondyloomien syöpäriski huolestuttaa monia, mutta kondylooma eivät ole yhteydessä kohdunkaulan syöpään, eli siitä ei tarvitse murehtia.

Kondyloomia tarvitsee muutenkin hoitaa vain harvoin. Yleensä elimistö parantaa ne aikanaan itse, eivätkä ne aiheuta yleensä muuta kuin ulkonäköharmia. Kondyloomat eivät yleensä kutise tai vuoda verta.

Jos kondyloomat ovat kovin häiritseviä, niitä on kovin runsaasti ja ne aiheuttavat ongelmia esimerkiksi virtsatessa tai ulostaessa, niitä voidaan poistaa laserilla. Yleensä näin voi käydä, jos ihmisen immuunivasteessa on ongelmia eli hän on sairas tai hänellä on vastustuskykyä alentava lääkitys. Terveillä ihmisillä toimenpiteitä tarvitaan harvoin.

Kondyloomien hoitamiseen on myös erilaisia paikallishoitotuotteita, liuoksia ja voiteita. Ne eivät välttämättä ole kovin tehokkaita, ja niitä voi joutua käyttämään pitkään. Nämä lääkkeet eivät myöskään paranna papilloomaviruksen aiheuttamaa infektiota, joten kondyloomat voivat uusiutua, kunnes elimistö on häätänyt viruksen.

5. HPV-rokote on paras ehkäisy papilloomavirukseen

Paras papilloomaviruksen ehkäisykeino HPV-rokotus.

Kansallisessa rokoteohjelmassa HPV-rokote annetaan 10–12-vuotiaille lapsille. Tyttöjen rokotukset aloitettiin vuonna 2013 ja poikien vuonna 2020. Parhaiten rokote suojaa, kun seksielämää ei ole vielä aloitettu. Rokotteen voi kuitenkin halutessaan ottaa myös aikuisena.

Papilloomavirus on niin yleinen ja tarttuu niin herkästi, että sen välttäminen ilman rokotusta on hyvin hankalaa. Kondomi auttaa jonkin verran, mutta käytännössä viruksen ehkäisy on vaikeaa, jos harrastaa seksiä.

Kohdunkaulansyövän kehittymistä voi kuitenkin ehkäistä käymällä seulonnoissa ja välttämällä tupakoimista. Tupakointi pitkittää HPV-infektiota, jolloin papilloomaviruksella on enemmän aikaa tehdä tuhojaan kohdunkaulalla.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Heidi Sarajuuri-Scheperjans.