PUVA valohoito

PUVA:lla (P+UVA) tarkoitetaan yhdistettyä lääke- ja valohoitoa. UVA-valo on pitkäaaltoista ultraviolettisäteilyä. Yhdistettynä joko suun kautta annettuun psoraleenilääkkeeseen (P) tai paikalliseen psoraleenivoiteeseen tällä valolla on ihon tulehdusta ja solunjakautumista hillitsevä vaikutus, mutta myös ruskettava ja polttava vaikutus. Valohoidon aikana syntynyt rusketus lisää ihon kestävyyttä valolle ja sen vuoksi valotusaikoja tulee vähitellen pidentää.

Hoito käytännössä

  1. Suun kautta annettu lääkitys

    Lääke annetaan noin kaksi tuntia ennen valotusta. Mikäli potilas on lääkkeen nauttimisen jälkeen ulkona kirkkaassa valossa, on syytä käyttää polaroituja aurinkolaseja kahdeksan tunnin ajan. Valohoidon aikana silmät suojataan tarkoin. Hoitopäivinä iho on tavallista herkempi auringonvalolle.

  2. Voide-valohoito

    Hoidettava alue voidellaan herkistävällä valmisteella noin tuntia ennen valotusta. Voideltu alue on yleensä hyvin valoherkkä jopa kaksi vuorokautta hoidon jälkeen.

Sivuvaikutukset

  • Vain harvat saavat pahoinvointia nykyisistä valonherkistyslääkkeistä. Kutinaa saattaa esiintyä hoitopäivinä, etenkin hoidon alkuvaiheessa. Mikäli kutina on kiusallinen, on siitä ilmoitettava hoitajalle.
  • Yksi PUVA-hoitokuuri lienee ultraviolettirasitukseltaan samaa luokkaa kuin etelään tehty kahden viikon aurinkomatka. Iho tallettaa tietokoneen tavoin muistiinsa koko elämän aikana saadun UV-rasituksen. Runsas valoaltistus ja toistuvat palamiset lisäävät riskiä kehittää pahanlaatuisia ihomuutoksia.
  • Auringonvalo aiheuttaa harmaakaihia, ja tämä riski lisääntyy psoraleenilääkkeiden nauttimisen jälkeen. Tämän vuoksi kirkkaalla ilmalla ulkona ollessa on käytettävä aurinkolaseja.

Kenelle PUVA-hoito ei sovi

Harmaakaihia sairastavat, raskaana olevat naiset ja valolle yliherkät eivät saa ottaa PUVA-hoitoa. Samoin tätä hoitoa ei anneta kuin poikkeustapauksissa, mikäli potilas on aikaisemmin sairastanut ihosyöpää tai saanut ihotaudin hoidoksi röntgenhoitoa.

Mikäli käytätte lääkkeitä, on näistä kaikista kerrottava sekä valvovalle lääkärille että hoitajille. Jotkut lääkkeet kuten tietyt antibiootit, sokeri- ja verenpainetautilääkkeet sekä psyykkisiin sairauksiin käytettävät lääkkeet lisäävät herkkyyttä valolle.