Ovatko rokotuksesi ajan tasalla?

Influenssarokote

Henkilöstön rokottaminen influenssaa vastaan on monissa yrityksissä joka syksyinen perinne. Rokote ehkäisee valtaosan työikäisten ja perusterveiden influenssoista, lyhentää taudin kestoa ja lievittää oireita sekä estää taudin leviämistä kotona ja työpaikalla.

– Enemmistö työntekijöistä kokee, että työnantajan kustantama influenssarokote on hyvä etu ja hyödyksi terveydelle. Myös ymmärrys siitä, että kun rokottaa itsensä, suojaa koko työyhteisöä, on lisääntynyt. Lisäksi ihmiset tietävät, että influenssa voi olla perusterveelläkin raju ja siihen voi liittyä vakavia jälkitauteja, Lääkärikeskus Aavan työterveyshoitaja Milena Milinkovic sanoo.

Hän pitää rokotetta tärkeänä ihan kaikille, toimialaan ja työnkuvaan katsomatta.

Vyöruusurokote ja pneumokokkirokote

Vanhempia työtekijöitä hän kehottaa harkitsemaan sekä vyöruusurokotetta että pneumokokkirokotetta. Joillakin työnantajilla nekin kuuluvat työterveyssopimukseen.

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama rakkulainen ihosairaus. Muita oireita ovat kirvely ja voimakas kipu ihottumakohdalla. Tähänkin tautiin voi liittyä ikäviä jälkiseuraamuksia, kuten pitkäaikaisia vaikeita hermokipuja, kasvohalvauksia ja aivokalvontulehduksia. 

– Vyöruusurokotetta suositellaan yli viisikymppisille, sillä tauti yleistyy iän myötä, kun immuniteetti alkaa pikkuhiljaa laskea. Perussairaudet lisäävät sen riskiä.

Pneumokokkirokotus suojaa pneumokokkibakteerin aiheuttamilta taudeilta. Niitä ovat keuhkokuume sekä verenmyrkytys ja aivokalvontulehdus. Nämä sairaudet vaativat usein sairaalahoitoa.

– Myös pneumokokkitautien riski kasvaa, kun ihminen ikääntyy. Perus- ja keuhkosairaudet lisäävät jälleen riskiä.

THL:n tilastojen mukaan 65–74-vuotiailla todetaan vuosittain 31 vakavaa pneumokokkitautia 100 000 henkilöä kohti. Näistä arviolta puolet olisi estettävissä pneumokokkirokotuksilla. 

– Yli 60-vuotiaita on työelämässä koko ajan enemmän. Siksi pneumokokkirokotekin olisi hyvä lisä työterveyssopimukseen.

RSV-rokote

Yli kuusikymppisen kohdalla myös RSV-infektio saattaa olla hankala ja aiheuttaa keuhkokuumeen. Infektiota vastaan on kehitetty rokote, joka on tarkoitettu yli 60-vuotiaille, joilla on jokin perus- tai keuhkosairaus.

– Rokotteen saa omakustanteisesti työterveydestä. Myös vyöruusu- ja pneumokokkirokotteen voi ottaa työterveydessä, vaikka maksaisi ne itse. Osa näin tekeekin kuultuaan, millaisia sairauksia vyöruusu ja pneumokokkitaudit ovat.

Työnantajan kannattaa harkita myös näiden rokotteiden sisällyttämistä työterveyssopimukseen. Yksikin sairauspoissaolopäivä tulee työnantajalle kalliiksi, ja vyöruusun ja pneumokokkitautien kohdalla sairauslomat voivat olla pitkiä.

– Meidän tehtävämme on jakaa tietoa taudeista ja rokotuksista sekä työnantajille että työntekijöille. Myös työntekijät voivat kertoa työnantajalle rokotustoiveistaan. Etenkin vyöruusurokotteen kohdalla ottamista omakustanteisesti jarruttaa kallis hinta. Työterveyssopimukset räätälöityvät aina asiakkaan mukaan.

Punkkirokote eli TBE-rokote

Punkkirokote eli puutiaisaivokuumerokote eli TBE-rokote suojaa punkkien kantamalta puutiaisaivokuumevirukselta. Toisin kuin borrelia-bakteeri, TBE-virus tarttuu minuuteissa punkin syljestä eikä borrelioositartunnan estämiseksi suositeltu punkkisyyni estä TBE-virustartuntaa. TBE- eli punkkirokotteen sarjaan kuuluu kolme rokotusta, ja tehoa ylläpidetään tehosteannoksilla, joiden antamisväli riippuu iästä ja terveydentilasta.

Rokote suositellaan otettavaksi puutiaisaivokuumeen esiintymisalueilla, joka kattaa leveän vyöhykkeen Keski-Euroopasta Siperian läpi Japaniin. Suomessa rokotetta suositellaan erityisille riskialueilla asuville ja saaristossa veneileville. Lisätietoa suosituksesta löytyy THL:n sivuilta.

Vaikka puutiaisaivotulehdukseen liittyvä kuolleisuus on pieni, suurelle osalle varsinaiseen aivokuumeeseen sairastuneista jää kuitenkin pitkäkestoisia keskushermosto-oireita. Noin 2–10 prosentilla sairastaneista ne ovat pysyviä.

Aavasta saatavilla oleva punkkirokote on yleensä omakustantainen.

Jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskärokote

Lapsena saatujen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvan jäykkäkouristus-, kurkkumätä– ja hinkuyskärokotusten tehostaminen on jokaisen itsensä vastuulla. Tehosterokote annetaan 25-, 45- ja 65-vuotiaana.  

– Tehosterokotteen voi saada työterveydestä, mutta aina se ei kuulu työterveyssopimukseen. Toki sen voi silloin ottaa omakustanteisesti, mutta sen saa maksutta terveyskeskuksesta, Milena Milinkovic sanoo. 

Hän muistuttaa tehosterokotteiden tärkeydestä. Jäykkäkouristus ja kurkkumätä ovat vakavia kouristeluun ja hengitysongelmiin – sekä pahimmassa tapauksessa kuolemaan – johtavia tauteja. Hinkuyskässä puolestaan esiintyy puuskittaista voimakasta yskää ja hengityskatkoksia. 

– Kaikki nämä taudit voivat olla suojaamattomille henkeä uhkaavia.

MPR-rokote

Jokaisella aikuisella tulisi olla myös joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokoteannoksen antama suoja tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Aikuisen MPR-rokotussuojaa täydennetään, jos se on puutteellinen. 

– Esimerkiksi muusta maasta Suomeen muuttaneella rokotusten anto on voinut jäädä kesken tai rokotusta ei ole automaattisesti annettu lapsena. Myöskään ennen vuotta 1975 syntyneillä kantasuomalaisilla ei ole MPR-rokotusta, eivätkä ihan kaikki ole sairastaneet tuhka- tai vihurirokkoa tai sikotautia. 

Haasteena usein on, että ihmiset eivät muista, milloin he ovat minkäkin rokotuksen saaneet, tai missä iässä rokotesarjaa tulisi täydentää. Harvalla on vanhoja paperisia rokotustodistuksia tallessa, eikä kaikkia tietoja yleensä löydy OmaKannasta, sillä palvelu ei ole vielä ollut käytössä niin pitkään.

– Työterveyshuollossa terveystarkastuksiin sisältyy rokotussuojan tarkistaminen ja varmistaminen. Jos tietoja aiemmin saaduista rokotuksista ei löydy, työntekijä saa toimintaohjeet, mitä silloin pitää tehdä. Terveystarkastuksissa kerrotaan myös omaehtoisista rokotteista ja niiden mahdollisesta tarpeesta, Milena Milinkovic sanoo.

Työmatkalaisten rokotteet

Lisäksi työterveydessä huolehditaan työmatkalaisten rokotuksista. Perusrokotusten lisäksi he saattavat tarvita rokotuksen esimerkiksi hepatiittia tai keltakuumetta vastaan. Poliorokotteen tehoste on tarpeen, jos matkailija viipyy riskialueella yli neljä viikkoa, tai jos hän tekee toistuvia matkoja eri puolelle riskialuetta, vaikka niiden kesto olisi lyhyempi.

– Työnantaja kustantaa ne rokotukset, jotka työntekijä tarvitsee työnsä vuoksi tai työmatkaa varten. Työterveyshoitaja arvioi rokotustarpeen matkakohteen, sisällön, keston, kulun ja työnkuvan mukaisesti. Matkailija saa myös ohjeita ruokailun, hygienian ja hyönteisiltä suojautumisen suhteen. Tarvittaessa konsultoidaan matkalääkäriä. Hän päättää viime kädessä annetaanko rokote, jonka aiemmasta saannista on epäselvyyksiä.

Omaehtoiset rokotukset: kenelle suositellaan?

  • Influenssarokote. Hyväksi vuosittain kaikille ikään katsomatta. Erityisen tärkeää on suojata riskiryhmiin kuuluvat henkilöt, kuten immuunipuutteiset, immuunipuolustusta heikentävää lääkitystä käyttävät, sydän- ja verisuonisairaat, keuhkosairaat ja kaikki 65 vuotta täyttäneet. Kuuluu usein työterveyssopimuksiin.
    Korkea-annoksista Efluelda-influenssarokotetta suositellaan puolestaan kaikille yli 60-vuotiaille. Rokote saattaa kuulua työterveyssopimuksiin.
  • Vyöruusurokote. Suositellaan yli 50-vuotiaille vesirokon sairastaneille. Kuuluu joskus työterveyssopimuksiin. Tulevaisuudessa THL todennäköisesti arvioi, kannattaisiko vyöruusurokote ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan.
  • Pneumokokkirokote. Suositellaan yli 60-vuotiaille sekä riskiryhmäläisille ja toistuvia keuhkokuumeita sairastaville ikään katsomatta. Kuuluu joskus työterveyssopimuksiin.
  • RSV-rokote. Tarkoitettu yli 60-vuotiaille, joilla on perus- tai keuhkosairaus.
  • Koronarokote. Suositellaan kaudella 2024-25 perussairaille ja yli 65-vuotiaille. Voi kuulua työterveyssopimuksiin.
  • Punkkirokote eli TBE-rokote. Suositellaan otettavaksi puutiaisaivokuumeen esiintymisalueilla, joka kattaa leveän vyöhykkeen Keski-Euroopasta Siperian läpi Japaniin. Suomessa rokotetta suositellaan erityisille riskialueilla asuville ja saaristossa veneileville.

Jos epäilet, ovatko omat rokotuksesi ajan tasalla, tai et tiedä, mihin rokotuksiin olet oikeutettu työnantajan kustannuksella, ole yhteyttä työterveyteen. Mikäli olet lähdössä työmatkalle ulkomaille, selvitä rokotustarpeesi mahdollisimman pikaisesti, jotta ehdit saada tarvittavan rokotussuojan ajoissa.

Teksti: Maarit Vuoristo

Thinkathonin avulla uusia ideoita rikkinäisen työelämän korjaamiseen

Yhä nuoremmat palavat loppuun työssään, vaikka uraa olisi takana vasta muutama vuosi. Millaista tulevien sukupolvien työelämä on, jos asialle ei nyt tehdä jotain? 

Tätä ratkaisemaan Aava järjesti Mielen päälle -thinkathonin, jonne se kutsui laajasti koolle ihmisiä, joilla on palo parantaa työelämää. Kutsuttujen joukossa oli lääkäreitä, psykologeja, työelämän muotoilijoita, hyvinvoinnin ammattilaisia sekä lasten ja nuorten asiantuntijoita. 

Mistä ajatus lähti? 

Lääkärikeskus Aava ja Pikkujätti lähtivät vuosi sitten jalostamaan ajatusta siitä, että työelämää pitäisi pystyä muokkaamaan ratkaisuilla, jotka kuormittamisen ja uuvuttamisen sijaan vahvistavat mieltämme.  

Uudenlaisten ratkaisujen äärelle tarvitaan myös uudenlaista tapaa tarkastella asiaa. Työelämän kuormitus ja mielenterveyshaasteet eivät valitettavasti oli uusi asia. Ratkaisut kuitenkin tuntuvat odotuttavan itseään. Aavassa ja Pikkujätissä uskotaan vahvasti keskustelun voimaan ja siihen, että vuoropuhelulla voidaan saada aikaan positiivisia askelluksia ja työntöä kohti ratkaisua.  

Teeman ympärillä on paljon tutkimusta ja muun muassa Aavan työelämä- ja työterveyspalvelut lähtevät ennaltaehkäisevyydestä. Eli siitä, että pidämme huolta organisaatioiden hyvinvoinnista ja työkyvykkyydestä jo ennen kuin ihmiset sairastuvat.  

Ajatuksen jalostus johti yhtenä tekona Mielen päälle -thinkathoniin, joka kutsui laaja-alaisesti aiheesta kiinnostuneita yhteisen pöydän äärelle pohtimaan teemaa.  

Thinkathoniin saatiin heti alkuvaiheessa mukaan myös muita organisaatioita: Futurice, Työeläkeyhtiö Elo, Nuorten lääkäreiden yhdistys NLY sekä Mieli ry. 

Ajatuksia ja tarinoita kestämättömästä työelämästä 

Itse tapahtumailta koitti 26. syyskuuta. Aiheeseen virittäytymiseksi lauteille oli kutsuttu alan osaajia tarkastelemaan työelämän kestämättömyyttä eri tulokulmista. 

Illan ensimmäinen puhuja, Madventures-ohjelmista tuttu Tunna Milonoff jakoi avoimesti oman työuupumustarinansa. Miksi hän uupui intohimoammatissa? Mitä hän olisi ilman työtä? Miltä tuntuu, kun koko järjestelmä täytyy resetoida ja miten koko työnteon voi kaiken sen jälkeen opetella täysin uudella tavalla? 

– Jos sä osaat ajaa polkupyörällä, on aika tosi vaikeaa opetella siitä taidosta pois, Tunna havainnollisti. 

Paneelikeskustelussa Aavan psykologi Annukka Niemelä, digitaalisten terveyspalveluiden ylilääkäri Wille Komulainen, työterveyden erikoislääkäri Eira Roos sekä NLY:n varapuheenjohtaja Katariina Seittenranta keskustelivat siitä, miksi nuoret uupuvat jo työuransa alkutaipaleella. 

– On sotaa ja ilmastokriisiä, semmosta mikä rakentaa ahdistavan kuvan tulevaisuudesta. Se lisää haavoittuvuutta ja turvattomuutta, mikä taas lisää turvan tarvetta työpaikoilla, Annukka Niemelä pohti. 

Tietojenkäsittelytieteen professori ja maailman parhaaksi tekoälykurssiksi valitun Elements of AI -verkkokurssin luoja Teemu Roos pohti omassa puheenvuorossaan sitä, miten tekoälyyn tulisi suhtautua tämän kaiken keskellä. 

– Tekoäly ei ole mikään ”Macig Intelligence in the Sky”, vaan vähän kuin edistyneempi Excel, josta voi saada paljon apua ongelmanratkaisuun sekä helpotusta ja tehokkuutta työhön, kun sitä opettelee käyttämään. 

Pelkkä tekoäly ei riitä inhimillisten asioiden ratkaisemiseen tai yksinään luo erottumista.  

Fasilitoitu pähkinä purtavaksi 

Inspiroivan puheosuuden jälkeen koitti ratkaisujen äärelle sukeltaminen pienryhmissä, joissa eri alojen asiantuntijat pääsivät yhdistämään voimansa. 
 
Ratkaisuja etsittiin uudenlaisella fasilitointitavalla Mielen päälle -pelin kautta, jonka Aava oli osallistujille luonut. Pelin kautta synnytettiin ideoita, jotka tarjoaisivat selkeitä ratkaisuja, jotta työarkemme olisi inhimillisempää ja se säilyttäisi myös mielenterveytemme. 

Ideoista valittiin alkuvaiheessa yksi, joka lähtee seuraavaksi jatkojalostukseen tekoälyä hyödyntävään Junction-hackatoniin marraskuussa, missä Aava ja Pikkujätti ovat mukana. Valittu idea-kombo yhdistää moninaisin keinoin yksilön osaamisen, kehittymisen, intohimot ja arvot työpaikan strategisiin tavoitteisiin, kykytarpeisiin ja arvoihin & kulttuuriin. Idean avulla ihmiset ja työpaikat löytänevät toisensa entistä helpommin ja ideat ohjaavat työpaikkoja panostamaan kulttuuriin, rakenteisiin ja työn sujuvuuteen. Junctionin jälkeen kuulemme taas lisää.  

Mitä seuraavaksi? 

Mielen päälle -thinkathonin jatkumona toivomme näkevämme lisää yhteiskehittelyä eri yritysten, organisaatioiden ja tahojen kesken. Koemme tärkeäksi sen, että asiaa tarkasteltaisiin monesta näkökulmasta ja että välillä aiheen äärellä istuisivat yhdessä ne tahot, jotka eivät aina pääse kohtamaan – kuten työelämä ja lapset ja nuoret. 

Voit tustustua illan tunnelmiin Mielen päälle -thinkathon -sivulta. 

Lisätietoja tapahtumasta ja kokeilusta tapahtuman tuottajalta Hanni Marinilta, [email protected]

Artikkelit ja tiedotteet
verkkokauppa_etusivu25/ Aavan verkkokauppa aukesi 1.5.
Verkkokaupan aukeamista siivitetään äitienpäiväkampanjalla.
Lue lisää
Tunne Aava Kerava löytyy nyt uudesta osoitteesta – myös Pikkujätti avasi ovensa
Löydät Aavan kaikki henkilö- ja yritysasiakkaiden palvelut sekä Pikkujätin lastenlääkärit jatkossa saman katon alta.
Lue lisää
magneetti Magneettikuvauksia nyt myös Aava Järvenpäässä
Aava laajentaa kuvantamisen palveluitaan ja 1.4.2025 alkaen Aava Kampin lisäksi magneettikuviin pääsee myös Järvenpään toimipisteessä.
Lue lisää

Työtä haittaava, mutta vähätelty vaiva

Migreeni on päänsärkykohtauksia aiheuttava neurologinen sairaus, jota sairastaa jossain vaiheessa elämäänsä yli 10 prosenttia väestöstä. Enemmistö on työikäisiä. Se tarkoittaa lähes puolta miljoonaa suomalaista.

Isolla osalla sairaus haittaa työntekoa. Vaikutuksia työhön ovat muun muassa keskittymisvaikeudet, työtehon lasku ja poissaolojen määrä. Pahimmillaan työkyvyttömyys voi kestää useiden päivien ajan.

– Migreeni saattaa aiheuttaa ahdistusta myös niinä päivinä, kun oireita ei ole. Se johtuu sairauden arvaamattomuudesta: etukäteen ei voi tietää, iskeekö kohtaus esimerkiksi kesken tärkeän palaverin. Tämä vaikeuttaa työn suunnittelemista ja heikentää elämänlaatua, neurologian erikoislääkäri Ville Artto sanoo.

Merkittävä haaste voi olla myös ymmärryksen puute migreeniä kohtaan työyhteisössä. Siihen saatetaan suhtautua vähättelevästi ”vain päänsärkynä”.

– Pelkkä päänsärky ei kuitenkaan ole migreeniä, vaan siihen liittyy muitakin oireita, kuten pahoinvointia ja aistiyliherkkyyttä. Joillakin on kohtausta edeltäviä auraoireita eli näköhäiriöitä.

Migreenisärky itsessään on tyypillisesti kohtalaista tai kovaa. Se tuntuu usein vain toisella puolella päätä, mutta voi olla myös molemminpuolista. Joillakin kohtauksia on kerran vuodessa, joillakin useita kertoja kuussa. Sairauden vaikein muoto on krooninen migreeni, jossa oireita on lähes koko ajan.

– Migreeni ilmenee eri ihmisillä eri lailla. Yhdellä isoin ongelma on särky, toisella pahoinvointi ja kolmannella auraoireet. Samalla ihmiselläkin oireet voivat vaihdella elämän aikana.

Erilaisia laukaisevia tekijöitä

Migreeni on naisilla noin kolme kertaa yleisempää kuin miehillä. Se selittyy pitkälti hormonaalisilla tekijöillä.

– Migreenin voimakkain laukaiseva tekijä on estrogeenitason vaihtelu. Tyypillisimmin migreeni ilmaantuu kuukautisten tai ovulaation aikaan. Tällöin puhutaan kuukautismigreenistä.

Useimmilla migreenikohtauksia on myös muissa kuukautiskierron vaiheissa, mutta noin 10 prosenttia potee pelkästään kuukautismigreeniä. Muita laukaisevia tekijöitä ovat muun muassa stressi ja etenkin sen laukeaminen, kirkkaat ja vilkkuvat valot, epäsäännöllinen unirytmi ja verensokerin vaihtelut.

– Monilla punaviini aiheuttaa kohtauksen. Jotkut taas kokevat, että kohtaus alkaa aina, kun on syönyt suklaata. Toisaalta makeanhimo on yksi migreenin ennakko-oireista. Siksi ennen kohtausta saattaa alkaa tehdä hirveästi mieli suklaata.

Aiemmin laukaisevien tekijöiden välttämistä korostettiin migreenin hoidossa, mutta uudessa Käypä hoito -suosituksessa tätä on loivennettu.

– Ei ole kovin hyvää näyttöä siitä, että migreenin aktiivisuuteen voitaisiin vaikuttaa sillä. Välttäminen voi myös aiheuttaa stressiä.

Toki migreeniä sairastava usein hyötyy syömisestä säännöllisin väliajoin sekä heräämisestä ja nukkumaan menemisestä samoihin aikoihin.

– Unihäiriöt, etenkin unettomuus, ovat tunnetusti migreeniä vaikeuttava tekijä. Toisaalta aktiivinen migreeni voi huonontaa unen laatua. Unettomuus lisää ahdistuneisuutta, joka pahentaa migreeniä. Kaikki nämä vaikuttavat työkykyyn.

Migreeni voi vaikeutua myös vuorotyössä.

– Joskus on syytä miettiä, tulisiko työaikoja muuttaa, jos migreeni on vaikeahoitoinen. 

Lisää tietoa ja ymmärrystä

Migreenikohtauksen aikana työ- ja toimintakyky heikentyvät. Kuitenkin monet migreeniä sairastavat tekevät töitä alentuneella työkyvyllä. Se johtuu tunnollisuudesta sekä siitä, ettei migreeniä pidetä yhtä hyvänä poissaolosyynä kuin jotain muuta sairautta.

– Migreenipotilas ei esitä olevansa sairas, vaan olevansa työkykyinen. Taustalla voi olla esihenkilöiden ja työkaverien ymmärtämättömyys oireiden voimakkuudesta ja monimuotoisuudesta.

On tavallista, että migreenin kuvitellaan hoituvan yhdellä särkylääkkeellä. Hyvin lievissä oireissa se saattaa joskus riittää, mutta usein hoidoksi tarvitaan kohtauslääkkeitä, triptaaneja tai gepantteja. Jos kohtauksia on tiheästi, hoitoon kannattaa lisätä estolääke. Niitä on saatavilla eri muodoissa ja eri tavoin annosteltuna. Vaikean migreenin estohoitoon voidaan käyttää biologisia lääkkeitä.

– Migreenin hoito alkaa monilla työterveydestä, jonne suosittelen hakeutumaan, jos oireita on säännöllisesti. Aavassa työterveyslääkäri voi tarvittaessa konsultoida neurologia. Tämä voi vaikean migreenin kohdalla toteuttaa jopa suonensisäisen estolääkehoidon.

Aava Kampissa työterveyshoitajien tukena on osa-aikaisesti työskentelevä päänsärkyhoitaja. Hän myös kouluttaa työterveyshoitajia migreenin hoidossa.

– Apua kannattaa hakea rohkeasti. Hoidon tavoitteena on vähentää kohtauksia ja parantaa elämänlaatua.

Olisi myös tärkeää, että tietoa migreenistä lisättäisiin työpaikoilla. Ainakin esihenkilöiden olisi syytä tietää, millaisesta sairaudesta on kyse, ja miten migreenipotilasta voidaan tukea.

– Kukaan ei hyödy siitä, että töitä tehdään sairaana puoliteholla. Joissakin töissä se voi olla jopa turvallisuusriski, Ville painottaa.

Huomio työpaikan migreenialtisteisiin

Migreeniä sairastavan työntekoa helpottavat joustava työaika sekä mahdollisuus tehdä töitä kotona. Olisi myös hyvä kartoittaa stressin aiheuttajia ja pohtia työn kuormittavuutta lähiesihenkilön kanssa sekä työterveyshuollossa etsien samalla keinoja stressinhallintaan.

Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota työskentelyolosuhteisiin, kuten valaistukseen ja ergonomiaan. Huono ergonomia aiheuttaa niskahartiaseudun ongelmia, jotka saattavat provosoida migreeniä.

– Voimakkaat hajusteetkin voivat laukaista kohtauksen. Tämä olisi kaikkien työntekijöiden hyvä huomioida.

Ideaalitilanteessa työpaikalla voi levätä migreenikohtauksen iskiessä pimeässä hiljaisessa huoneessa. Rauhallinen työtila voi olla tarpeen muulloinkin, sillä hälyisissä avokonttoreissa työskentely voi altistaa migreenille.

– Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että migreeniä sairastavaa ymmärretään ja hän saa tarvitsemaansa tukea. Näin hänen ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa tai stressiä sairaudestaan ja sen vaikutuksista työhön.

Migreeniä sairastava itse voi edistää hyvinvointiaan paitsi pyrkimällä säännölliseen arkirytmiin, myös liikkumalla.

– Kuntoliikunnan harrastamisesta on tutkitusti hyötyä migreenin aktiivisuuden kannalta. Asian kääntöpuoli on se, että joillakin urheileminen laukaisee kohtauksen. Siksi on tärkeää löytää omalle fysiikalle sopiva laji ja huolehtia riittävästä alkuverryttelystä sekä nesteytyksestä. Tarvittaessa voidaan käyttää estolääkitystä, Ville sanoo.

Tunnista migreenikohtauksen eri vaiheet

Ennakko-oireet

  • Väsymys
  • Haukottelu
  • Makeanhimo
  • Keskittymis- sekä ajattelun, tarkkaavaisuuden ja sanojen löytämisen vaikeudet
  • Muistiongelmat
  • Mielialan vaihtelut

Ennakko-​oireet voivat ilmestyä tunteja tai jopa vuorokautta ennen särkyvaihetta.

Auraoireet

  • Erilaiset näköhäiriöt: sahalaidat, kirkkaat valot, näkökenttäpuutokset, näköhavaintojen koon vääristymät.
  • Toispuolinen puutuminen
  • Puhehäiriöt

Auraoireita on vain 10–15 prosentilla. Kaikkiin kohtauksiin niitä ei välttämättä liity.

Särkyvaihe

Migreenikohtauksen särkyvaihe voi kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen. Tyypillisiä oireita ovat:

  • Kova, jyskyttävä päänsärky
  • Pahoinvointi, oksentelu
  • Hikoilu, palelu
  • Haju-, valo- ja/tai ääniarkuus

Jälkioireet

  • Väsymys
  • Alakuloisuus
  • Aivosumu
  • Ylienergisyys
  • Alavireys, ylivireys ja näiden vaihtelu
  • Mielialan vaihtelut

Jälkioireiden aikana on tärkeää antaa aikaa levolle ja toipumiselle. Keho tarvitsee palautumista migreenikohtauksen jälkeen, minkä vuoksi töihin ei tulisi palata liian aikaisin.

Lähde: migreeni.org


Teksti: Maarit Vuoristo
Asiantuntija: neurologian erikoislääkäri Ville Artto

Ihmeperheen keskimmäinen

Äkkiseltään voisi kuvitella, että sisaruussuhteen vahvistaminen on miltei mahdotonta silloin, kun toinen veljeksistä myy jatkuvasti keikkapaikat loppuun ja elää huumaavaa unelmiensa artistielämää.

Toisin kävi Max Senelle (Sexmane) ja tämän veljelle Lucakselle.

– Yhtäkkiä Maxilla oli aikaa mulle. Vihdoin me tutustuttiin ja nautittiin toistemme läsnäolosta. Samaan aikaan sain käyttää mun luovaa taitoa, kuvata ja näyttää jollekin toiselle, mitä olin luonut. Mietin, että tässähän voisi olla joku tulevaisuus.

Näin freelancer-ohjaaja, taiteilija Lucas Sene kuvailee hetkeä, jolloin hän tajusi, että supersuositun artistiveljensä keikkojen kuvaaminen voisi johtaa hänet ammatillisesti johonkin suurempaan. Mutta myös lähemmäs veljeään.

Miten tähän pisteeseen päädyttiin? 

Perheen yksiköiden välissä

Lucas Sene on kahden mainetta niittäneen artistin, Sexmanen ja Isaac Senen, pikkuveli. Se näkymättömämpi perheen keskimmäinen, joka tarkkailee taustalla.

Ennen kaikkea hän on herkkä ja määrätietoinen taiteilija, jolla on selkeät tavoitteet elämässään.

– Kun maailma aukeaa sulle, sä valitset itse sen tavan, hän sanoo.

Senen sisaruksiin kuuluu Lucaksen, Isaacin ja Maxin lisäksi sisko Sofia, sekä pikkuveljet Robin ja Adilio. Sexmanen kappaleeksikin päätynyt Ihmeperhe on Lucaksen mukaan dynamiikaltaan aina ollut jakautunut yksiköihin. Sofia tyttönä on ollut oma yksikkönsä. Toinen yksikkö ovat olleet Isaac ja Max ja kolmannen ovat muodostaneet Robin ja Adilio. Lucas on jäänyt niiden väliin.

– Kyllä se joskus sattui, kun oisin halunnut leikkiä tai tehdä yhdessä. Niillä oli omat jutut ja ne kilpaili keskenään. Huomasin, et mä tuun niihin tilanteisiin aina ulkopuolelta, hän miettii.

Mummon taskukamera

Lucas Sene kasvoi muiden veljesten tavoin Kuopion kupeessa Siilinjärvellä. Hän asui teinivuotensa kahdestaan mummonsa kanssa.

– Se oli ihan parasta. Mummo omisti kaiken aikansa mulle. Sitten ennen armeijaa tuli fiilis, että metsät ja järvet on nyt nähty ja meri voisi kutsua. Hain laivastoon armeijaan ja se oli mun exit Siilinjärveltä.

Ylioppilaskirjoitusten ja armeijan väliin jäi muutama kuukausi aikaa totutella Helsingissä asumiseen. Kirjoitusten ja oikeustieteellisen pääsykokeisiin pänttäämisen vastapainoksi Lucas löysi kirjoittamisen ja valokuvaamisen kuin terapiaksi itselleen.

– Kun muutin pois, mummo antoi mulle mukaan taskukameran, sellasen tosi surkean. Kuvasin sillä yhden Maxin keikan. Ne kuvat oli karuja, mutta niissä oli niin paljon fiilistä, Lucas kertoo.

– Max sanoi silloin, ettei mitkään kuvat oo pitkään aikaan saaneet häntä tuntemaan samoin kuin ne mun ottamat. Silloin Max ehdotti, että mun kannattaisi hyödyntää tätä taitoa ja hän hankki mulle ekan kunnon kameran ja aloin kuvata hänen keikkojaan enemmänkin, hän jatkaa.

Se oli käännekohta veljesten suhteessa. Ja se tuntui Lucaksesta niin hyvältä.

Uusia unelmia

Sitten armeija tuli väliin ja pettymys siitä, etteivät oikiksen ovet auenneet perheen ainoalle akateemisesta polusta haaveilleelle miehenalulle. Lucas tajusi, ettei oikeustiede ehkä olekaan ainoa oikea tie, vaikka ajatuksesta olikin vaikea päästää irti.

Armeijassa oli aikaa miettiä.

Lucas kuvasi viikonloppulomilla Maxin keikkoja ja se tuntui hyvältä. Hän sai myös kuulla elokuvaohjaajakoulusta, josta syntyi uusi unelma.

Sekään tavoite ei ole helpoimmasta päästä, sillä linjalle otetaan uusia opiskelijoita vain kaksi vuodessa. Kunnianhimo ja luotto omaan tekemiseen ovat kuitenkin saaneet hänet jatkamaan hakemista.

– Toisaalta se on vain yksi reitti sinne, minne mä haluan. Ja se on elokuvien ohjaus, jota teen jo nyt. Se on ihan sama teenkö sitä kotivideoksi vai leffateatteriin, luotan prosessiin ja mun taitoihin.

– Olisihan se mahtavaa päästä sinne kouluun. Mutta voin ihan hyvin käydä opiskelemassa vaikka psykologiaa, kieliä tai matematiikkaa. Maailma on kiinnostava ja iso ja mä rakastan uuden oppimista, Lucas sanoo.

Mielikuvituksen lähde

On selvää, että perheen tarkkailijan rooli ei tarkoita, etteikö Lucaksen sisällä eläisi yhtä vahva taiteilijan sielu kuin musiikkia tuottavissa veljissään.

Luovuus on se, mistä kaikki lähtee. Veljien alettua tehdä musiikkia, Lucas alkoi miettiä ensimmäistä kertaa omaa luovuuttaan ja kuinka toteuttaa itseään.

– Musa ei ole ikinä jäänyt mulle vain musiikiksi. Se on mielikuvituksen lähde. Tajusin jossain kohtaa, etten pysty pelkästään kuuntelemaan musiikkia, vaan alan nähdä heti kuvia mun mielessä. Monesti näin myös itseni niissä kuvissa ja ajattelin, et ehkä musta tulee näyttelijä, Lucas sanoo.

Musikaalisuus ja luovuus ovat Lucaksen mukaan peräisin perhetaustasta. Lestadiolaisyhteisössä kasvaneet sisarukset lauloivat paljon, kävivät seuroissa ja kuuntelivat klassista musiikkia. Rytmimusiikki oli kiellettyä.

Perheen isä ei ollut lestadiolainen, joten hänen kauttaan lapset näkivät myös toisenlaista elämää. Lopulta äidin erottua uskonyhteisöstä, myös lasten siirtymä sen ulkopuolelle kävi luonnollisesti.

Mikä on Lucaksen jäähallikeikka? 

Maxin suuri unelma oli 18. toukokuuta toteutunut jäähallikeikka, jota Lucas luonnehtii mielettömäksi ja vaikuttavaksi. Hän nautti veljensä suuresta illasta ja keikasta ensimmäistä kertaa ilman, että oli itse kameran takana.

– Oli hassu fiilis. Nautin ja olin tosi ylpeä.

Mutta mikä on Lucaksen oma jäähallikeikka? Se suuri unelma, jota kohti hän kurkottaa. Lucas vaikenee kysymyksen äärelle ja miettii tarkkaan.

– Tehdä kokopitkä elokuva, missä onnistun aidosti koskettamaan sekä muita että itseäni ja tuomaan mulle merkityksellisen tarinan valkokankaalle, Lucas sanoo.

– Niin että vähintään yhtä moni näkee sen kuin Maxin jäähallikeikan, hän täydentää nauraen valloittavasti.

——————————————————————————–

Aava on toteuttanut yhdessä Lucas ja Max Senen sekä Marmori Entertainmentin kanssa viisiosaisen dokumenttisarjan, joka raaputtaa artisti Sexmanen kuorta aiemmin nähtyä syvempää. Kyseessä on Lucas Senen taidonnäyte, joka paljastaa ihmisen huippusuositun artistin takana ja auttaa ymmärtämään paineita ja mielen myllerryksiä, jotka syntyvät, kun olet yhtäkkiä kaikkien huulilla.

Aava | Max -dokumentti esitettiin kokonaisuudessaan valkokankaalla kutsuvierastilaisuudessa 6.6.2024 Biorex Kulttuurikasarmilla. Dokumentti on katsottavissa Aavan YouTube-kanavalla.

Lue lisää yhteistyöstä.

Teksti: Outi Kaakkuri, Lääkärikeskus Aava
Kuvat: Lucas Sene / Senen perheen kotialbumi

Onko henkilöstön hyvinvointi yrityksellenne strateginen asia?

Ihmishaasteiden innoittamana organisaatioissa tilataan hyvässä tarkoituksessa erilaisia hyvinvointiluentoja, mindfullness-tuokioita tai kuntoiluohjelmia. Valitettavasti ja kokemusteni mukaan nämä irrallisiksi jäävät toimet eivät edistä hyvinvoinnin johtamisen kokonaisuutta. Jos toimia ei ole sidottu yrityksen kokonaistavoitteisiin, niiden hyöty jää vähäiseksi. Hyvinvointia – kuten mitä tahansa yrityksen merkittävää tavoitetta – on lähestyttävä suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti.

Strategia on kartta nykytilasta tavoitteisiin

Strategian perusperiaatteet ovat sinänsä yksinkertaiset. Strategiatyö sisältää selvityksen nykytilasta, johdon määrittelemän tavoitetilan ja investoinnit toimiin, joilla tavoitteet saavutetaan. Sama pätee hyvinvointistrategiaan: kun nämä osa-alueet on käyty läpi ja kirjattu päätöksiksi, yrityksellä on aidosti hyvinvointistrategia. Mutta kuinka monessa yrityksessä tilanne on näin hyvin?

Käytyäni aihetta läpi kymmenissä, jopa sadoissa organisaatioissa – tulokset yllättävät. Hyvinvointistrategia, joka täyttäisi edellä kuvaillut perusperiaatteet, on tehty vain muutamissa yrityksissä. Siis vain muutamissa. Kuitenkin puhumme keskeisestä kilpailuetutekijästä: henkilöstön kyvystä toteuttaa liiketoimintaa kannattavasti ja tuloksellisesti.

Kolmesta asiasta päätökset – yksilö, esihenkilötyö ja yrityskulttuuri

Jotta nyky- ja tavoitetilan välinen kuilu ylitetään, johdon on tehtävä valintoja ja investoitava kolmeen keskeiseen asiaan.

  • Ensimmäiseksi yksilöiden hyvinvointitaitoja on lisättävä, sillä hyvinvointia ei voi ulkoistaa vain esihenkilön tai henkilöstöhallinnon vastuulle. Arjessa itse tehdyt teot ja päätökset vahvistavat henkilön terveyttä, jaksamista ja mielen hyvinvointia. Hän siis tarvitsee apuja, keinoja ja valmiuksia johtaa omaa jaksamistaan.
  • Toinen, kriittisempi tekijä on esihenkilöiden osaaminen siitä, kuinka johtaa tiiminsä hyvinvointia hektisessä työarjessa. Valitettavasti missään oppilaitoksessa ei opeteta tätä esihenkilötyön keskeisestä taitoa. Esihenkilöt tarvitsevat tietoa, ja keinoja, joilla ennaltaehkäistä uupumista, helpottaa kuormittuvuuden tunnetta ja jakaa hyvinvoinnin taitoja.
  • Kolmas asiakokonaisuus on yrityskulttuuri. Yrityksen haitalliset, myrkyttyneet rakenteet on purettava, kuten esimerkiksi epäkelvot työolosuhteet, toksinen johtaminen tai väärät palkitsemisperusteet. Uusi, raikas yrityskulttuuri mahdollistaa onnistumisen, joka näkyy seurantamittauksissa. Mittarointi keskittyy osa-alueisiin, joissa parannusta tavoitellaan, kuten henkilöstön terveys, jaksaminen sekä työtyytyväisyys -ja pysyvyys.

Vain hyvinvoivat ihmiset pystyvät tekemään työnsä hyvin

Kun ihmiset on mainittu lähes jokaisen yrityksen strategiassa keskeisenä voimavarana, kannattaisiko ottaa tämä kilpailuetutekijä käyttöön? Investoida asioihin, joilla voidaan kasvattaa yrityksen arvoa. Valmentaa johto ja esihenkilöt saavuttamaan hyvinvointitavoitteita, pidemmälläkin aikajänteelle. Saada näin toimien lisää pitoa, rekrytointiin vauhtia ja työnantajakuvaan vetovoimaa.

Meillä Aavassa on erinomainen kilpailuetu asiakasyrityksiimme nähden. Erikoisosaamistamme ovat ihmisasiat: terveys, hyvinvointi, jaksaminen ja innostaminen. Aavan asiantuntijoiden yhteenlaskettu osaaminen näissä asioissa on mittava. Lisähyötyjä tuo Aavan Aisti Health -hyvinvointimittauksista kertynyt data, joka on asiakasyritystemme käytössä. Osaamme lisäksi kertoa, mitkä hyvinvointiasiat ovat vasta tuloillaan.

Joten nostetaanko hyvinvointi strategiseksi asiaksi yrityksessänne? Kun yrityksellänne on hyvinvointistrategia, teillä on erinomaiset mahdollisuudet menestyä. Ihmiset tekevät tuloksen.

Kirjoittaja on Lääkärikeskus Aavan hyvinvointi- ja valmennusyksikkö Aava Virran liiketoimintajohtaja ja päävalmentaja Petteri Kilpinen

Migreenin ymmärtäminen – uudet hoitovaihtoehdot ja läpimurrot

Migreeni on monimutkainen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa miljooniin ihmisiin ympäri maailmaa. Se aiheuttaa voimakasta päänsärkyä, johon liittyy usein muita oireita, kuten pahoinvointia, valo- ja ääniherkkyyttä sekä näköhäiriöitä.

Viime vuosina migreenin diagnostiikassa ja hoitovaihtoehdoissa on tapahtunut merkittävää kehitystä. Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa kattava yleiskuva tästä kehityksestä.

Migreenin ymmärtäminen

Migreeni ei ole vain tavallinen päänsärky. Se on krooninen sairaus, joka voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämänlaatuun. On tärkeää tunnistaa migreenin merkit ja oireet tarkan diagnoosin ja asianmukaisen hoidon varmistamiseksi.

Yleisiä oireita ovat sykkivä päänsärky, tyypillisesti pään toisella puolella, sekä pahoinvointi, oksentelu ja herkkyys valolle ja äänelle. Jotkut ihmiset voivat myös kokea näköhäiriöitä tai muita neurologisia oireita, joita kutsutaan auraksi ennen migreenikohtauksen alkamista.

Migreenin diagnostiikka

Migreenin diagnosointi edellyttää oireiden ja sairaushistorian huolellista arviointia sekä muiden mahdollisten päänsärkyjen syiden poissulkemista.

Migreenin diagnosointiin ei ole erityistä testiä, mutta terveydenhuollon ammattilaiset luottavat usein potilaan kuvaukseen oireista sekä niiden esiintymistiheyteen ja kestoon. Potilaan pitämä päänsärkypäiväkirja, johon kirjataan päänsäryn ajoitus, kesto ja voimakkuus, voi auttaa diagnoosiprosessissa.

Uudet hoitovaihtoehdot

1. CGRP-antagonistit

Kalsitoniinin geeniin liittyvien peptidien (CGRP) antagonistit ovat suhteellisen uusi kehitys migreenin hoidossa.

CGRP on hermostossa esiintyvä proteiini, ja sen uskotaan vaikuttavan migreenin kehittymiseen. CGRP-antagonistit toimivat estämällä CGRP:n toimintaa, mikä vähentää migreenikohtausten esiintymistiheyttä ja vakavuutta.

Näitä lääkkeitä on saatavana sekä suun kautta että injektoitavina muotoina, ja ne ovat osoittaneet lupaavia tuloksia kliinisissä tutkimuksissa. Niitä määrätään tyypillisesti ennaltaehkäisevänä hoitona henkilöille, jotka kokevat usein vaikeita migreenikohtauksia.

On tärkeää keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa selvittääksesi, sopivatko CGRP-antagonistit juuri sinulle.

2. Botuliinitoksiini

Botuliinitoksiini, joka tunnetaan yleisesti nimellä Botox, on laajalti tunnustettu kosmeettisista sovelluksistaan, mutta se on noussut myös kroonisen migreenin hoitovaihtoehdoksi. Kun Botoxia injektoidaan tietyille pään ja kaulan alueille, se auttaa rentouttamaan lihaksia ja estämään kipusignaaleja, mikä lievittää migreenin oireita.

Tyypillisesti Botox-hoitoon kuuluu useita injektioita, jotka annetaan 12 viikon välein. Voi kestää muutaman hoitokerran ennen kuin kaikki hyödyt toteutuvat. Botoxia suositellaan yleensä henkilöille, jotka eivät ole reagoineet hyvin muihin ennaltaehkäiseviin lääkkeisiin.

Elämäntapojen muutokset

Näiden uusien hoitovaihtoehtojen lisäksi elämäntapamuutosten sisällyttäminen voi olla hyödyllistä migreenin hallinnassa. Joitakin vinkkejä ovat:

  1. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen: Seuraa mahdollisia laukaisevia tekijöitä, kuten tiettyjä ruokia, stressiä, unen puutetta ja hormonaalisia muutoksia. Kun ymmärrät laukaisevat tekijät, voit välttää tai minimoida niiden vaikutuksen.
  2. Säännöllisen uniaikataulun ylläpitäminen: Luo johdonmukainen unirutiini ja pyri riittävään määrään unta joka yö.
  3. Stressin hallinta: Harjoittele stressin vähentämistekniikoita, kuten syvähengitysharjoituksia, meditaatiota ja rentoutumista edistäviä aktiviteetteja.
  4. Säännöllinen liikunta: Säännöllinen liikunta voi auttaa vähentämään migreenin esiintymistiheyttä ja vakavuutta. Aloita helpoilla harjoituksilla, kuten kävelyllä, uinnilla tai joogalla.

Johtopäätös

Migreenin kanssa eläminen voi olla haastavaa, mutta diagnostiikan ja hoitovaihtoehtojen kehittyessä yksilöillä on enemmän vaihtoehtoja hallita tilaansa tehokkaasti. CGRP-antagonistien käyttöönotto ja botuliinitoksiinin käyttö antavat toivoa niille, jotka kärsivät usein ja vakavista migreeneistä.

On tärkeää keskustella neurologin kanssa selvittääksesi sopivimmat hoitovaihtoehdot juuri sinulle. Yhdistämällä lääketieteelliset toimenpiteet elämäntapamuutoksiin yksilöt voivat parantaa elämänlaatuaan ja löytää helpotusta migreenin haitallisista vaikutuksista.

Teksti: Filip Scheperjans, neurologian erikoislääkäri, dosentti, Lääkärikeskus Aava

Miltä sikiön liikkeet tuntuvat? – 7 kysymystä lääkärille


1. Milloin vauvan liikkeet tuntuvat ensi kerran?

Ihmisalkio alkaa liikkua, kun raskautta on kestänyt 7,5 viikkoa. Muutaman viikon kuluttua ilmaantuu jo useita liikemalleja, kuten yksittäisiä raajojen ja pään liikkeitä sekä hikkaa ja hengitysliikkeitä. Raskaana oleva nainen ei näitä varhaisia liikkeitä vielä tunne.

Ensimmäisen kerran ensisynnyttäjä tuntee sikiön liikkeet noin 18.-20. raskausviikolla.  Raskausviikolla 20 sikiö on 21 senttimetriä pitkä ja painaa neljänneskilon. Aiemmin synnyttänyt nainen voi tuntea liikkeet jo muutamaa viikkoa aikaisemmin, sillä hän tietää, millaista tuntemusta ”kuulostella”.

Mikäli istukka on kiinnittynyt kohdun etuseinämään, vauvan liikkeet kohdussa saattavat tuntua myöhemmin. Varhaisia potkuja on silloin vaikea huomata.

2. Miten voimakkaasti vauva potkii?

Joskus vauvan liikkeet tuntuvat vatsassa pienenä lepatuksena tai kevyenä kuplintana, joskus voi tuntua kuin suoli olisi epätavallisen aktiivinen. Joskus taas tuntuu kuin sikiö voimistelisi reippaasti.

Aluksi voi olla vaikeaa tajuta, että epämääräiset tuntemukset ovat vauvan aiheuttamia. Jokainen raskaana oleva tuntee kuitenkin sikiön liikkeet sisällään ennemmin tai myöhemmin. On yksilöllistä, miten paljon, kuinka usein, mihin aikaan ja miten voimakkaasti vauva liikkuu. Ajan myötä oman lapsen liikemallit tulevat tutuiksi.

Usein sikiö nukahtaa häntä kantavan kehon liikkuessa, koska liike tuntuu unettavalta. Hän saattaa herätä, kun liike pysähtyy tai rauhoittuu pidemmäksi aikaa. Siksi moni odottava äiti kokee vauvan olevan erityisen aktiivinen iltaisin ja öisin. 

3. Miten usein sikiö liikkuu?

Yleensä sikiöt liikkuvat noin 3-50 kertaa tunnissa ja pitävät välillä noin 20-40 minuutin mittaisia taukoja. Silloin sikiö nukkuu. Liikkeet voivat olla yksittäisiä töytäisyjä tai liikesarjoja, hyvin heikkoja liikkeitä tai voimakkaita potkuja. Liikkeiden havaitsemiseen vaikuttaa se, miten paljon odottajalla itsellään on ohjelmaa. Päivät ovat erilaisia ja liikkeetkin voivat tuntua eri päivinä erilaisilta.

Äidin paino ei vaikuta liikkeiden aistimiseen. Liikkeet tuntuvat sisällä päin. Kohdun kasvaessa – yleensä vasta lähempänä 30. raskausviikkoa – ja vatsan peitteiden ollessa ohuet vauvan liikkeet voi havaita myös vatsan päältä.

Sikiön liikemäärät pysyvät lähes samanlaisina koko raskausajan.

4. Miten sikiön liikkeet muuttuvat raskauden aikana?

Aluksi tuntemukset ovat hyvin heikkoja ja epäsäännöllisiä, mutta myöhemmin ne voimistuvat ja noudattavat selvempää kaavaa. Vauvan rytmi hahmottuu, ja hänen levollisimmat ja vilkkaimmat hetkensä oppii tunnistamaan.

Kun vauva kasvaa kohdussa, laajemmille liikkeille on yhä vähemmän tilaa. Siksi vauvan liikkeet loppuraskaudessa voivat tuntua erilaisilta kuin aiemmin. Sikiö oikoo jäseniään enemmän ja venyttää vatsaa niin ylös, alas kuin sivuille.

Lapsiveden määrä vaikuttaa sikiön liikkeiden luonteeseen. Suurimmillaan se on raskausviikoilla 32–34. Lisäksi vauvan asento – onko sikiö perätilassa vai pää alaspäin – vaikuttaa siihen, mihin päin sikiö potkii.

5. Milloin liiketarkkailu on tarpeen ja mitä se tarkoittaa?

Normaaliraskauksissa liiketarkkailua ei tarvita.  Riskiraskauksissa liiketarkkailua voidaan käyttää muiden seurantamenetelmien lisäksi. Lasketun ajan ylityttyä suositellaan liiketarkkailun aloittamista raskausviikolla 41.

Liiketarkkailu suoritetaan kerran päivässä yhden tunnin aikana. Käytännössä se tarkoittaa, että äiti lepää rauhassa kylkiasennossa ja laskee jokaisen tuntemansa liikkeen, myös vaimeat hipaisut. Hikkaa sen sijaan ei rekisteröidä liikkeiksi. 

Jos äidin toteamien liikkeiden määrä on vähemmän kuin kymmenen, tarkkailua jatketaan toinen tunti, tai yhden tunnin seuranta toistetaan jonkin ajan kuluttua. Mikäli sikiön liikkeiden määrä on edelleen vähemmän kuin kymmenen, sikiön vointi on tarkastettava joko synnytysvastaanotolla tai asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolla saman päivän aikana.

6. Entä jos vauvan liikkeet eivät tunnu joka päivä?

Viimeistään viikosta 24 alkaen liikkeitä tulisi tuntua joka päivä. Jos sikiön liikkeet muuttuvat totutusta mallista tai esimerkiksi rauhoittuvat yhtäkkiä tai muuttuvat vaisuksi, on otettava yhteyttä neuvolaan, synnytyssairaalaan tai asiaan perehtyneeseen lääkäriin. Vauvan liikkeiden vähentyminen voi olla merkki sikiön ahdingosta, alkavasta hapenpuutteesta. Tarvittaessa tehdään sikiön sydämen sykerekisteröinti eli KTG-tutkimus ja/tai joskus myös ultraäänitutkimus.

Nämä tutkimukset voidaan toteuttaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin vastaanotolla Aavassa. Aika kannattaa varata muulloinkin, jos sikiön vointi tai jokin muu asia herättää huolta. Odottajan huoleen suhtaudutaan lääkärissä aina vakavasti.

Kotona sikiötä voi yrittää herätellä esimerkiksi tönimällä tai juomalla sokerista mehua. Jos verensokeri on matala, sikiö saattaa liikkua vähemmän.


7. Mikä neuvoksi, jos vauvan liikkeet sattuvat?

Sikiön liikkeet kertovat siitä, että vauva voi hyvin. Siksi voimakkaasta liikehdinnästäkin on syytä ennen muuta iloita. Mikäli vauvan liikehdintä tuottaa kipua, kannattaa ensimmäiseksi vaihtaa asentoa. Se saattaa vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti sikiön liikkeet tuntuvat.

Jotkut kokevat, että joogaaminen rauhoittaa niin odottajan mieltä kuin sikiötäkin. Jos vauva on kovin aktiivinen silloin, kun haluaisi itse nukkua, häntä voi rauhoitella hyräilemällä, juttelemalla tai laulamalla.

Stressiä on syytä välttää, sillä se aktivoi myös sikiötä. Stressaantuneena odottava äiti saattaa myös aistia sikiön liikkeet huonommin. Lisäksi stressi lisää supistuksia, koska kortisolihormonin eritys lisääntyy.

Asiantuntijana lääkärikeskus Aavan naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri Leena Rahkonen

Plantaarifaskiitti on pitkäaikainen riesa


Plantaarifaskiitti on plantaarifaskian eli jalkapohjan jännekalvon rappeuma. Se on yleisin syy jalkapohjan kipuun – sitä potee jossain vaiheessa elämäänsä jopa kymmenen prosenttia väestöstä. Tavallisin se on 40-65-vuotiailla. Naisilla vaivaa on selvästi enemmän kuin miehillä, mutta perimmäistä syytä tähän ei tiedetä.

Plantaarifaskiitin suurin syy on ikääntyminen

Plantaarifaskiitin merkittävin riskitekijä onkin ikääntyminen. Alle 40-vuotiailla vaiva on harvinainen. Monilla on myös jalkaterän asentovirheitä, useimmiten jalkaterän pitkittäisholvin mataluutta eli lievää latustajalkaisuutta. Asentovirheet voivat altistaa plantaarifaskiitin synnylle.

Toistuva rasituskin, esimerkiksi pitkäkestoinen seisominen tai juokseminen, voi hieman lisätä plantaarifaskiitin vaaraa. Se voi kuitenkin tulla myös ihmiselle, joka ei liiku paljoa. Myös merkittävä ylipaino kuormittaa jalkapohjan jännekalvoa, muttei ole plantaarifaskiitin varsinainen riskitekijä.

Plantaarifaskiitin oireet on usein helppo tunnistaa

Plantaarifaskiitissa kipu tuntuu tyypillisesti jalkapohjassa kantapään alla, mutta sen sisäsyrjässä. Kipu on tavallista etenkin aamulla liikkeelle lähtiessä. Päivän mittaan jalka vertyy ja kipu usein helpottuu. Tavallisimmin kipua on vain toisessa jalassa, mutta noin kolmasosalla molemmat kantapäät ovat samanaikaisesti tai perätysten kipeät.

Päällepäin plantaarifaskiitti ei näy. Siihen ei liity esimerkiksi turvotusta tai patteja, vaan jalka on aivan normaalin näköinen.

Röntgenkuvassa kalvojänteen kiinnityskohdassa näkyvä luupiikki on usein merkki vaivan kroonistumisesta. Luupiikki ei kuitenkaan ole vaivan syy vaan seuraus, kun jännekalvon kiinnityskohtaan vähitellen kertyy kalkkia, joka näyttää piikiltä. Itse luupiikille ei tarvitse tehdä mitään.

Plantaarifaskiitti voi kestää yli vuoden

Plantaarifaskiitti on hyvänlaatuinen sairaus, joka paranee itsestään. Vaiva on kuitenkin pitkäaikainen. Valtaosalla plantaarifaskiitti kestää 6-18 kuukautta.

Usein kantapää on ensimmäisen kuukauden ajan hyvin arka, jolloin joka askeleella voi tuntua kipua. Sitten se hieman rauhoittuu. Joillakin kipu saattaa jopa täysin kadota. Valtaosalla plantaarifaskiitti kuitenkin kroonistuu eli pitkittyy, vaikkei kantapää enää ole yhtä kipeä kuin aluksi. Pitkittynyt plantaarifaskiitti tarkoittaa yli kolme kuukautta kestänyttä kantapääkipua.

Plantaarifaskiitin hoito tähtää kivun lievitykseen

Liikkumista ei tarvitse rajoittaa, vaikka jalka on kipeä. Voit siis liikkua turvallisesti, vaikka rasituksessa tai sen jälkeen kipua saattaa olla enemmän. Ulkona kannattaa käyttää lenkkareita tai hieman korkoa omaavia kenkiä, jolloin kipu voi olla lievempää.

Jalkinetta voit käyttää sisälläkin, sillä yleensä silloin jalalla on helpompi kävellä. Sisäjalkineessa tulisi myös olla pieni korko. Tohveli tai varvastossu ei ole paras valinta. Jotkut kokevat hyötyvänsä pehmusteesta kantapään alla tai kantapäätuesta. Ne vähentävät kantapäähän kohdistuvaa painetta ja iskuja.

Myös plantaarifaskiitin kinesioteippaus saattaa joskus olla hyödyksi. Kipuun voi käyttää lyhytaikaisesti tulehduskipulääkkeitä.

Plantaarifaskiitin venytysohjeet

Usein tehokkain tapa lievittää kipua on pohkeiden venyttely. Jos pohkeet ovat hyvin kireät, jalkapohjan kalvo joutuu kovemmalle rasitukselle. Kireys voi olla synnynnäistä tai rasituksen aiheuttamaa.

Näin venytät pohjetta:

  • Seiso polvi suorana jalkaterä seinää vasten. Pidä jalkapohja maassa.
  • Toista venytys 3-5 kertaa ennen nukkumaanmenoa.

Voit venyttää myös jalkapohjan kalvoa. Tämä venytys tehdään istuen.

  • Nosta jalka polven päälle ja käännä varpaita käden avulla ylöspäin ääriasentoon.
  • Pidä venytys 5–6 sekuntia ja toista noin 20 kertaa aamuin ja illoin.

Apua ja lisäohjeita venyttelyyn voit tarvittaessa hakea fysioterapeutilta.

Plantaarifaskiitin yölasta eli öisin käytettävä jalkapohjan jänteitä venyttävä lasta auttaa harvoin, koska harva pystyy käyttämään lastaa yö toisensa jälkeen. Satunnaisesta käytöstä ei ole hyötyä.

Kantapääkipu voi johtua myös muista syistä

Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, mikäli omatoimisista hoitokeinoista ole apua tai diagnoosi on epäselvä. Kantapääkipua voi aiheutua myös muista syistä, jotka täytyy poissulkea. Niitä ovat

  • kantaluun alla olevan rasvapatjan kiputila. Se voi olla seurausta kantapäähän kohdistuneesta iskusta tai vammasta.
  • akillesjänteen rappeumatila. Siinä kipu tuntuu kantapään takana.
  • kantaluun rasitusmurtuma. Siihen liittyy kantapään turvotusta ja kipu tuntuu kantaluuta sivuilta puristaessa.

Lääkäri toteaa plantaarifaskiitin oireiden ja kliinisen tutkimuksen perusteella. Kuvantamistutkimukset (röntgen, magneettikuvaus) ovat tarpeen vain siinä tapauksessa, jos kantapääkipuun liittyy vamma tai halutaan poissulkea kantapääkivun muut syyt.

Lääkehoitoa plantaarifaskiittiin ei ole. Joskus hyvin ärhäköissä tapauksissa, voidaan harkita kortisonipistosta. Osa saa siitä lyhytaikaisen avun, mutta vaiva jatkuu tavallisesti pian sen jälkeen. Leikkaushoidon tehosta ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä.

Plantaarifaskiitin ehkäisy on vaikeaa

Plantaarifaskiitin ehkäisy on hankalaa, koska vaiva liittyy ikään ja jalan rakenteeseen, ja sitä voi esiintyä sekä liikkuvilla että vähän liikkuvilla ihmisillä. Toki pohkeiden venyttelystä ennen rasitusta ja rasituksen jälkeen saattaa olla hyötyä. Myös paino kannattaa pitää normaalina. Pitkäkestoista paikallaan seisomista kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää.

Hyvä uutinen on, että plantaarifaskiitti paranee aina ja uusii harvoin yli 65-vuotiaana.


Asiantuntijana Aavan ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, jalkakirurgi Reijo Paukku

Tenniskyynärpää on kivulias kumppani


Tenniskyynärpää tarkoittaa olkaluun nivelnastaan kiinnittyvien ojentajajänteiden kiputilaa. Kivun taustalla ei ole tulehdusreaktio, vaan jännevaurio. Yleisimmin sen syy on toistuva ylirasitus ja lihaskuormitus.

Tenniskyynärpää-nimitys on peräisin jo 1800-luvulta, jolloin olkaluun sivunastan ärtymistila kuvattiin lääketieteessä ensimmäisen kerran tenniksen pelaamisen aiheuttamana. Vaiva onkin ollut mailapelien pelaajilla muita tavallisempi, mutta nykyään sen aiheuttaja on useimmiten työperäinen kuormitus. Staattinen työ, jossa toistetaan samaa asiaa, altistaa sille. Työn ei tarvitse olla fyysisesti raskasta, vaan toimistotyökin voi saada kyynärpään ärtymään.

Tenniskyynärpää on varsin tavallinen vaiva. Jostain syystä se on naisilla yleisempi kuin miehillä. Ikä lisää tenniskyynärpään riskiä. Se johtuu siitä, että jänteissä tapahtuu ikääntyessä muutoksia, jotka altistavat rasitusvammalle. Myös tupakointi on riskitekijä.

Osalla vaiva on lievä ja hoituu nopeasti. Pitkittynyt tenniskyynärpää lisää kroonistumisen riskiä.

Tenniskyynärpään oireet voivat vaikeuttaa arkea

Tenniskyynärpään pääoire on kipu, joka tuntuu tyypillisesti olkaluun ulkopuolisen nivelnastan seudussa. Tämä alue voi olla ihan sormella painaen aristava, ja kipu voi tuntua hyvin pienessäkin rasituksessa. Toinen tyyppioire on se, että ranteen ojentaminen on kivuliasta. Joillakin on myös yöllistä leposärkyä.

Oireet alkavat usein pikkuhiljaa, mutta hankaloituvat sitten. Mitään yksittäistä syytä oireiden alkamiselle on harvoin löydettävissä. Yleensä mikään työnkuvassa, kotiaskareissa tai harrastuksissa ei ole muuttunut.

Myös olkaluun sisäpuolinen nivelnasta voi kipeytyä jokseenkin samalla tavoin rasituksen ja toistuvien liikkeiden vuoksi. Tällöin puhutaan golfkyynärpäästä. Siinä ranteen koukistaminen on kivuliasta.

Tenniskyynärpään hoito tähtää rasituksen siedon parantamiseen

Tenniskyynärpää on hyvänlaatuinen vaiva, joten käden normaali kuormittaminen on edelleen sallittua. Se ei johda mihinkään vakavaan vaurioon. Työpaikalla tulisi tehdä muutoksia, jotka vähentävät työn kyynärpäälle aiheuttamaa kuormitusta. Toimistotyössä työn tauottaminen säännöllisin väliajoin on tärkeää.

Kipua voi lievittää suun kautta otettavilla kipulääkkeillä, ensisijaisesti parasetamolilla. Tulehduskipulääkkeitä suositellaan käyttäväksi vain paikallisesti eli voiteina tai geeleinä.

Tenniskyynärpään omahoitoon on saatavilla myös erilaisia tukisiteitä. Osa hyötyy niistä selkeästi, mutta osa ei lainkaan. Tenniskyynärpään kinesioteippaus voi auttaa joskus, mutta sen tehosta ei ole vakuuttavaa näyttöä.

Aiemmin venytys oli tenniskyynärpään hoidossa ykkösasioita, mutta nykynäyttö sen hyödystä on heppoista. Siksi erilaiset tenniskyynärpään venytysohjeet ovat todennäköisesti turhia. Myöskään hieronta ei tenniskyynärpäässä yleensä auta.

Lepoa saatetaan tarvita aluksi. Se ei kuitenkaan varsinaisesti hoida tenniskyynärpäätä, sillä se huonontaa rasituksen sietoa, jota pitäisi parantaa. Sen sijaan lihaksia tulisi pyrkiä vahvistamaan aktiivisen tekemisen kautta.

Aktiivinen ja aikaisin aloitettu hoito on tärkeää, sillä vaivan pitkittyminen lisää tenniskyynärpään kroonistumisen riskiä.

Muutkin syyt voivat aiheuttaa kyynärpääkipua

Lääkäriin on aiheellista mennä, jos

  • kotikonsteista ei ole apua
  • kipu on hyvin voimakasta
  • kipu pitkittyy eli kestää useampia viikkoja
  • kipu estää työnteon

On muitakin syitä, jotka voivat aiheuttaa kyynärpäässä kipua. Niitä ovat esimerkiksi tietynlaiset hermopinteet ja nivelrikko. Niiden pois sulkemiseksi voidaan tarvittaessa tehdä kuvantamis– tai hermoratatutkimuksia.

Mikäli tenniskyynärpää todetaan oireiden aiheuttajaksi, lääkäri saattaa lähettää potilaan fysioterapeutin vastaanotolle. Toki sinne voi hakeutua omin päinkin. Fysioterapeutti laatii yksilöllisen harjoitusohjelman, jolla kyynärpään rasituksen sietoa parannetaan. Se vaatii joskus pitkäaikaistakin jumppaamista kotona. Liikuntaharrastuksia voi jatkaa, mutta välineisiin voidaan joutua tekemään teknisiä muutoksia, mikäli tenniskyynärpää johtuu harrastuksesta.

Kortisonipistos helpottaa kipua hetkellisesti, mutta viimeisten vuosien aikana tutkimuksissa on todettu, että pitkällä aikavälillä se saattaa jopa hidastaa tenniskyynärpään paranemista. Siksi pistoksia ei enää paljoa käytetä. Tutkimukset eivät liioin puolla verihiutaleplasmainjektion käyttöä tenniskyynärpään hoidossa.

Leikkaushoito tulee kyseeseen vain silloin, kun vaiva on kestänyt pitkään eikä mistään muusta ole ollut apua. Leikkaus on aina viimeinen vaihtoehto ja siihen turvaudutaan tenniskyynärpään kohdalla hyvin harvoin.

Hoitamaton tenniskyynärpää ei todennäköisesti johda pahempaan

Valtaosa tenniskyynärpäistä paranee vuoden sisällä. Osalla oireet voivat lievittyä hyvällä hoidolla nopeastikin, jo parissa viikossa. Joillekin vaiva jää kuitenkin krooniseksi. Viimeistään siinä vaiheessa on selvitettävä, voiko taustalla olla jokin muu syy. Psyykkiset tekijät voivat osaltaan pitkittää vaivan kestoa.

Toisaalta tenniskyynärpää voi parantua ilman hoitoakin. Hoitamaton tenniskyynärpää ei todennäköisesti johda mihinkään vakavampaan, mutta se voi johtaa siihen, ettei kättä voi lainkaan käyttää. Edes kahvikuppia ei pysty välttämättä nostamaan. Pahimmillaan vaiva on hyvin invalidisoiva, ja se hankaloittaa elämää monin tavoin. Joskus sen vuoksi voi jopa joutua vaihtamaan ammattia.

Uusiutumisen riski pienenee, kun altistaviin tekijöihin puututaan

Mikäli vääränlaiseen kuormitukseen johtaneet syyt saadaan korjatuksi, tenniskyynärpää uusii harvoin. Työn kohdalla korjausliikkeet tarkoittavat, että yksitoikkoisia työvaiheita monipuolistetaan. Niin ikään työnteossa sekä harrastuksissa käytettäviin välineisiin ja suoritustekniikoihin voidaan tarvita muutoksia.

Vaivan ehkäisemisessä myös lihaskunnon harjoittaminen on tärkeää, etenkin kun ikää tulee lisää ja eritoten fyysistä työtä tekeville. Fyysinen työ itsessään ei riitä treeniksi, vaan sitä tekevän tulisi treenata entistä enemmän. Silloin kestää työn staattista kuormitusta. Lisäksi kannattaa lopettaa tupakointi.


Asiantuntijana lääkärikeskus Aavan käsikirurgian erikoislääkäri, tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastuulääkäri Joakim Lindfors

Sydämen vajaatoiminta on vakava tila

Mitä sydämen vajaatoiminta tarkoittaa?

Sydämen vajaatoiminta on tila, jossa sydän ei kykene pumppaamaan verta riittävän tehokkaasti. Kyseessä ei ole itsenäinen sairaus, vaan vajaatoiminnan taustalla on aina jokin sydäntä vaurioittava tai sydämen toimintaa hankaloittava tauti.

Vajaatoiminnan yleisyys kasvaa jyrkästi ikääntymisen myötä. Yli 70-vuotiaista yli 10 prosentilla on jonkinasteinen sydämen vajaatoiminta. Alle 50-vuotiailla se on harvinainen.

Mitä syitä vajaatoiminnan taustalla on?

Sydämen vajaatoimintaa on kahta päätyyppiä: systolista tai diastolista. Systolisessa vajaatoiminnassa sydämen supistumis- eli systolinen vaihe on vaikeutunut. Sydän pumppaa huonosti. Usein se yrittää palauttaa pumppauskykyään suurenemalla. Tällöin röntgenkuvassa voidaan todeta sydämen laajentuma.

Tavallisin syy systoliseen vajaatoimintaan on sepelvaltimotauti, esimerkiksi siitä johtuva sydäninfarkti. Se aiheuttaa sydämeen arven, joka korvaa supistuvaa lihasta. Seurauksena on sydämen vajaatoiminta. Sydämessä voi myös olla vaikea-asteinen läppävika, joka aiheuttaa vajaatoimintaa.

Diastolisessa vajaatoiminnassa sydämen rentoutumis- eli diastolinen vaihe on heikentynyt. Sen seurauksena sydän muuttuu jähmeämmäksi. Tavallisin syy tähän on pitkään jatkunut hoitamaton korkea verenpaine. Se voi aiheuttaa yhä jatkuessaan myös systolista vajaatoimintaa. On siis mahdollista, että potilas kärsii molemmista.

Harvinaisempia sydämen vajaatoiminnan syitä ovat sydänlihassairaudet eli kardiomyopatiat. Osa niistä on periytyviä, osa johtuu elintavoista, esimerkiksi pitkäaikaisesta alkoholin käytöstä.

Mitkä ovat sydämen vajaatoiminnan oireet?

Sydämen vajaatoiminnan oireita ovat muun muassa

  • yleinen voimattomuus
  • suorituskyvyn lasku
  • hengästyminen ja hengenahdistus. Jälkimmäinen aiheutuu verentungoksesta keuhkoissa, sillä sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Vaikeassa vajaatoiminnassa ahdistus pahenee usein makuulle käydessä, mutta helpottaa istuessa.
  • jalkojen turvottelu, joka johtuu nesteen kertymisestä kudoksiin.
  • painonnousu, joka voi olla useita kiloja lyhyessä ajassa. Paino nousee, koska elimistöön kertyy sydämen pumppausvoiman heikentyessä ylimääräistä nestettä.

Hikoilu ei ole sydämen vajaatoiminnan oire. Syke ei liioin ole vajaatoiminnassa tavallista matalampi – vaikka näin saatetaan kuvitella -, vaan usein pikemminkin päinvastoin eli korkeampi. Mutta sekään ei ole varsinainen vajaatoiminnan oire.

Sydämen vajaatoiminnan oireet naisilla ja miehillä ovat samanlaiset.

Milloin on mentävä lääkäriin?

Uusi oire, kuten äkisti ilmaantunut hengenahdistus tai se, ettei suoriudu asioista, joita on ennen tehnyt, on aina syy mennä lääkäriin. Pelkkien oireiden perusteella sydämen vajaatoimintaa ei kuitenkaan voida todeta, sillä vastaavanlaisia epämääräisiä oireita liittyy moniin muihinkin sairauksiin.

Hoitamattomassa vajaatoiminnassa sydämen erittämän natriureettisen peptidin arvo on lähes aina koholla. Se selvitetään verikokeella (BNP tai pro-BNP). Jos tulos on matala, vajaatoiminta on hyvin epätodennäköinen.

Vajaatoiminta varmistetaan aina sydämen ultraäänitutkimuksella. Siinä voidaan erottaa, onko kyse systolisesta vai diastolisesta vajaatoiminnasta. Usein voidaan nähdä myös vajaatoiminnan syy, kuten läppäviat, sydänlihassairaudet ja infarktiarpi. Jatkotutkimukset määräytyvät ultraäänitutkimuksen löydösten perusteella.

Nopeasti voimistunut ja levossakin ilmaantuva hengenahdistus voi viestiä äkillisestä sydämen vajaatoiminnasta, joka aiheuttaa nesteen kertymistä keuhkoihin. Tätä tilaa kutsutaan keuhkopöhöksi. Se vaatii aina välitöntä sairaalahoitoa, joten hätänumeroon 112 on soitettava saman tien.

Millaista on sydämen vajaatoiminnan hoito?

Sydämen vajaatoiminnan hoidossa pyritään tietysti vaikuttamaan sen perussyyhyn, kuten korkeaan verenpaineeseen tai sepelvaltimotautiin. Verenpaineen hoidossa tarvitaan lääkkeitä, mutta lisäksi elintapamuutokset, esimerkiksi alkoholin ja suolan käytön vähentäminen, ovat tärkeitä. Myös sepelvaltimotaudin hoitoon tarvitaan lääkkeitä sekä usein sepelvaltimon pallolaajennusta tai jopa ohitusleikkaus. Läppäviat korjataan toimenpiteellä.

Sydämen vajaatoimintaa itsessään hoidetaan aina lääkkeillä. Lääkitys lievittää oireita ja hidastaa vajaatoiminnan etenemistä. Hoidossa käytetään monia eri lääkkeitä samanaikaisesti.

Systolisessa vajaatoiminnassa voidaan tarvita myös vajaatoimintatahdistinta. Sillä oireita voidaan usein merkittävästi helpottaa. Työikäisellä pohditaan joskus sydämensiirtoa. Se on aina viimeinen vaihtoehto. Sydämensiirtoja tehdään vuosittain Suomessa 20-30.

Mikä on sydämen vajaatoiminnan ennuste?

Mitä aikaisemmin sydämen vajaatoiminnan syyhyn päästään puuttumaan, sitä parempi ennusteen kannalta. Sydämen vajaatoiminta on aina vakava tila, joka viestii siitä, että sen taustalla oleva sairaus on edennyt pitkälle.

Sydämen vajaatoiminnan ennuste riippuu monista tekijöistä, esimerkiksi potilaan iästä ja yleisestä terveydentilasta. Jos sydämen vajaatoiminta on edennyt pitkälle eikä hoidon tehostaminen ole enää mahdollista, seuraava askel on palliatiivinen hoito.

Saako vajaatoimintapotilas liikkua normaalisti?

Säännöllinen liikunta on tärkeä osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Sen on todettu monin eri tavoin vähentävän sydämen työkuormaa ja parantavan toimintakykyä.

Kestävyysliikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä, hiihtoa tai uintia, olisi suositeltavaa harrastaa joka päivä. Vauhdin tulisi olla sellainen, että liikkuminen hieman hengästyttää. Lisäksi viikkoon tulisi sisältyä 2-3 kertaa lihaskuntoharjoittelua. Jotta liikkuminen olisi varmasti turvallista, se kannattaa aloittaa sydänfysioterapeutin ohjauksessa.

Onko elintapamuutoksista hyötyä?

Painonhallinta on tärkeää, koska ylipaino rasittaa sydänlihasta ja voi siten lisätä vajaatoiminnan oireita. Sama koskee tupakointia ja muita nikotiinituotteita sekä alkoholia. Siksi nikotiinituotteiden käyttö tulisi lopettaa ja alkoholia käyttää korkeintaan kohtuudella.

Lisäksi kannattaa vähentää suolan käyttöä. Suola kohottaa verenpainetta ja kuormittaa munuaisia, jotka ovat muutenkin lujilla sydämen vajaatoiminnan vuoksi.

Kuuluvatko pahenemisvaiheet asiaan?

Sydämen vajaatoiminta voi välillä vaikeutua. Vajaatoiminnan vaikeutumisen merkkejä ovat painon nousu, turvotuksien lisääntyminen, hengityksen vaikeutuminen, yskä ja sykkeen nousu. Pahenemisvaiheen voi aiheuttaa esimerkiksi infektio, tulehduskipulääkkeiden käyttö tai vajaatoiminnan hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden unohdus.

Omaseuranta eli painon seuranta kotivaa’alla sekä verenpaineen ja sykkeen mittaaminen kuuluvat vajaatoimintapotilaan rutiineihin. Jos havaitsee mittauksissa muutoksia tai ilmenee oireita, pitää ottaa yhteyttä omaan lääkäriin lääkityksen tehostamiseksi. Kun tämä tehdään ajoissa, voidaan välttää sairaalan päivystykseen joutuminen.

Sydämen vajaatoiminnan loppuvaiheessa pahenemisjaksot usein lisääntyvät.

Miten sydämen vajaatoimintaa ehkäistään?

Tärkeimpiä keinoja ovat sepelvaltimotaudin ehkäisy sekä kohonneen verenpaineen hyvä hoito. Avainasemassa ovat säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus, suositusten mukainen ruokavalio ja alkoholin kohtuukäyttö.

Myös painonhallinta on tärkeää. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on enemmän sydämen vajaatoimintaa kuin muilla. Ehkäisemällä diabetesta oikeilla elintavoilla ehkäistään samalla myös sydämen vajaatoimintaa.


Asiantuntija Aavan kardiologian erikoislääkäri Anna-Mari Hekkala